sunnuntai 20. tammikuuta 2008

SUNNUNTAIYÖ, VAIHTEEKSI TAAS YÖPOSTAUSTA


Höh – mitään kunnon myrskyä tullutkaan, vähän kovempaa tuulta vain. Olen pettynyt! Muuten olikin oikein mukava  päivä eilen. Kiitos ystävän, joka tuli avittamaan roudauksessa sekä vielä päiväkaffelle meille. On mukava, että olet olemassa!


 


Eilen oli muutenkin erikoinen päivä – puhelin soi  heti aamusta lähtien. Useammalla ihmisellä oli paljon asiaa. Eräälle henkilölle lupasin laatia hakemuksen ja liitteitä, tehän muistatte, pääsen toteuttamaan taas salaisia intohimojani ja hänkin kuulosti tyytyväiseltä. Lisäksi entinen työkaveri soitteli monesta eri asiasta eli kertoili lähinnä omista ongelmistaan. Ei haitannut, minä olen  ollut tietoinen niistä jo pidemmältä ajalta ja hän halusikin vain päivittää tilanteen eli kysellä paria asiaa ja kuulla rohkaisua omaan tilanteeseensa. Lisäksi työkaveri vuosien takaa soitteli muuten vain, kertoillakseen kuulumisiaan. Ja lopuksi sitten Kummisetä raposi ristiäisistä. Oli ollut mukavat juhlat. Welhottaren lahjomat villasukat olivat saaneet suurta arvostusta, koska arvasin, että tuskin sellaisia kukaan enää osaa laatia pienelle. No, äiteehän se, armoitetun taitava kutoja, ne oli oikeasti tehnyt. Pääasia, että poika sai siis nimen ja kohta tulee se pakollinen KELA-korttikin *virn*.


 


Niin, tässä sitä taas ollaan hereillä eli heräsin puolilta öin, ei enää unta – ei sitten millään. Asiaan vaikuttavat sekä melkomoinen käsi- ja koipisärky että myös eiliset mahtavat päikkärit! Laadin siinä iltapuolella oikein vanhanaikaisen ruuan eli oikein jauhoisia keitettyjä kuoriperunoita. Pakkasen kätköistä löytyi pieni pussukka lihapulleja, joille tein kastikkeen. Njamskista, kylkeen vielä itse tehtyjä etikkapunajuuria. Siinä söin vielä rauhassa, hiljallensa, ei ollenkaan hotkien vaan nauttien mausta – oli nimittäin pitkästä aikaa hyvää arkiruokaa taas tarjolla. No, tällaisen jälkeen laitoin astiat likoamaan ja päädyin sänkyyn. Olihan tuo kirja toki mukana, mutta laskin sen heti alas ja upposin armottoman syvään, ihanaan, unettomaan pitkään uneen. Taisin nukkua melkein pari tuntia. Kyllä muuten teki hyvää! Taidan tänään tehdä saman jutun. Mitä väliä silllä on, missä vaiheessa minä nukun, kunhan saisin sen tarvittavan määrän unta työpäiviä varten? Minä voin tässä itsekseni elää ja olla, kunhan en keskellä yötä ala mekkaloimaan. Istuskelen koneella, luen, teen hiljaisia kotihommia jne. Miksi minä ottaisin turhaa stressiä nukkumisesta, jos se hoituu vaikka kahdessa erässä vuorokauden aikana – kunhan tuntimäärä on edes lähimainkaan riittävä. Tämä muuten oli suuren pohdinnan tulos. Päättelin nimittän, että voipi olla, että stressaan jopa tuota unipuolta särkyjen lisäksi mieleni pohjalla. En tiedä, onko se mahdollista, mutta luulisin... Ja ihan vaan tiedoksi, huominen työpäivä ei ahdista! =D Varasto, here I come!


 


Päätin ottaa täysin relaa tämän päivän. Tosin pyykkikoneelle riittää vielä töitä. Kasvit hoidan. Siivoamisen taidan jättää vain lakaisun varaan, oikea käsi on aika ikävässä kunnossa. Onneksi luettavaakin on riittävästi. Samoin ruokaa kaapeissa. Tänään voisikin olla thai-tai-kanan vuoro.  Josta tulikin mieleen, että laitoin Belgarionille meilin, jossa toivotin hyvää lomaa ja pyysin ilmoittelemaan, milloin ehtii sitten tännekin käymään. Vastauskin tuli =O Kertoi olevansa mahd. virka-apuna ensi vkonloppuna, mutta tod.näk. seuraavana vapaana ja lupasi tosiaan meilata asiasta. Mitä minä puuttumaan pojan kottaraisasioihin tai muuhunkaan.... ,D


 


Vincentin kanssa olemme nyt taas kavereita, ei ihan vielä todella lämpimällä tasolla, mutta kuitenkin. Kun sitä pesemätöntä pissipyykkiäkin vielä riittää siis. Laitoin eilen Feliwayn lisäksi ao. tyynylle aivan ripauksen cayennea sekä tyynyjen väliin vähän ruusuöljyä. Muuta ei nyt ollut käsillä. Jos ensi vkolla tulisi käytyä vaikka Hakiksessa ja Yrjöllä, voisi samalla reissulla hankkia jostakin esim. sitruunaöljyä. Oikeita sitrusjuttuja minä en taas kestä, allegria nääs. Tuo öljyjuttu voisi toimia, ainakin sitä voisi kokeilla. Eikä öljystä ainakaan tule itselle mitään allegriaanireaktioita...


 


---------------------------------------



 


Purrrrrrrrmenta, kaiffat! Juu, ollaa me mamiskan kaa taas frendei, sillee vähä varovast kuiteski. Mutt mami on kilti mulle ja mä oon kilti sille. Äskenki se anto mulle napikoita, heitteli just niinku pitääki ja kaikkee. Ja sitt tääll oli eile se yks kiva tätsy, mä olin silleki mun miälestä oikee kilti, yhtää ees yrittänykkää purettaa raavittaa tai mitää. Näytin oikee parhaat pualeni, ett kyll mäki osaan, jos mä haluun. Joskus vaa nää mun jutut meneee vähä pipariks. Mutt nii menee kai maminki. Ett kai me molemmat joskus mokaillaa, orjat vaa toisell tavall. Ne ei pissi tyynyill, ne mokailee joteski muute. Jotai juttui toi mami nyt on säätäny tonne sänkyy, en oo viälä tarkemmi käyny tsiigaa. Eile vaa vähä kävi sen viakus ja sitt menin yäks basee goisii. Mami ku goisii nyt tyynyt koipiin alla ja välill viälä ihan vääristä päin, siin on mun jotenki hankala sitt olla. Ett en jääny koko yäks viakkuu. Tarttee tänää tarkistaa, mitä se on sitte keksiny *kollivirn*. Jotai kiaroo kuiteski, mä luulen...


 



 


Täss mä syän ton hajusintin koristeen olevii kuivannei kukan lehtii, maistu hyväll. Eikä ees tullu oksu. Mami ja se tätsy nauro mulle täpöllä, hei, ne nauro. Tajuu miks, mun masu tarvii niit lehtii just nyt, nii et mitä nauramist siin on, jos kissi pitää omast terveydestää hualta, täh? Ei ku kliffaa söndaagii kaikill ja heekkupitost päivää. Mami lupas tekee roipentelii, mäki saan osani *huakaus*.... Huamisee taas!


 


-------------------------------------


 


Ei siinä voinut olla nauramatta, kun Vincent tärkeän näköisenä aterioi hajusintin juurella. Säästin tuon hajusintin pöydälle vain siksi, että on jotain vihreää tuossakin. Enää se ei kuki ja kuivahtaneet kukat olenkin leikannut pois. Ompahan Vincentilläkin jotain omaa kivaa. ,D


 


Päivän slogan: En väitäkään tuntevani itseäni, mutta olen kuullut yhtä sun toista!


 


Päivän biisi: Strangers In The Night


 


Luettua: Juha Itkonen – Kohti, kertomus perheestä, jonka aikuiset jäsenet elävät kaikki kovin erilaista elämää, jokainen taipumustensa, halujensa, tahtonsa mukaan! Kuitenkin välillä vellovat erilaiset tunnesiteet, hyvinkin vahvasti ja tehokkaasti. Welhotar piti kovasti, yllättäen, ja suosittaa muillekin.


 


                            


 


                  RAUHAKASTA SUNNUNTAITA KAIKILLE!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti