maanantai 1. kesäkuuta 2009

TYHJÄÄKIN TYHJEMPÄÄ VÄNINÄÄ JA MÄRINÄÄ


Eilen särki ja juili, heikottikin oudosti. Taisin syödäkin kehnosti, no sitä parempi. Mutta sain kuitenkin väkisin otettua iltapäiväpäikkärit, pakkohan se. Kun heräsin, olin taas raivoissani, itkin ja manasin. Samalla toivottelin entisille ystävilleni yhtä sun toista. Kunnes ymmärsin, mitä heille on asiallista ja suotavaa toivottaa: pitkää ja yhtä kivuliasta elämää kuin itselläni nyt, aina vaan pahempaa. Samanlaista viikon minuuttisuunnittelua lääkkeiden, taksojen ym. kanssa, että jaksaisi edes ruokansa laittaa... kaiken sosiaalisen elämän hiljaista haipumista ympäriltä, silkkaa olemattomuutta sekä ilman muuta liikuntaesteisyyttä, sellaista, että kävelylle ei voisi lähteä halutessaan edes roskikselle asti. Ottakaa siis vastaan tämä toivotus – eläkäämme mielenkiintoisia aikoja! Minä en edes elä pitkään, mutta sitä toivon näille muille.

Nimittäin sen verran taas on käynyt hermoille muutama asia. Ei ole arvoni mukaista kertoa niitä täällä, joten antaa olla. Minä vielä toistaiseksi elän juuri siten kuin elän. Niillä saatanan armoilla mitä on annettu, prle. Taksotilauksetkin ketuttavat – siellä ei taas ymmärretä suomen kieltä. Jos sanon, että asiointiaikaa Hakaniemessä 45 min, aikataulu on nouto töistä klo 12.00, haku Hakiksesta klo 12.45. Onkohan taas idioottien aika sielläkin käsillä, viimeistähän Iisalami vetelee! Mitään varsinaista tietoa ei ole vielä tullut Palmian systeemistä, ainoastaan vahvistus, että siihen siirryttäisiin 1.7. alkaen. Olisi aika kiva saada nyt ne prleen perustiedot eli meiliosoitteet, numerot ym. Muuten on vähän hankala toimia eli ei hyvältä näytä. Nettisivujen pitäisi olla auki, eivät ainakaan äsken olleet... No, Tsadilla itsekin työskennelleenä epäilen kaiken menevän sielläkin päin vettua, kuten yleensä. Sitten meiltä odotetaan pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä! No way, kaverit, ei ainakaan minulta riitä enää teille asti mitään.

Eipä silti, ei kohta riitä enää ymmärrystä muuhunkaan. Kun lauantain käytän kauppa- ym. hommiin, olen aivan helvetin kipeä eli se päivä menee ketuille. Sunnuntaina ehtii vähän palautua, jos ei ole mitään erityistä tekemistä. Ja sitten onkin taas maanantai ja nytkin siellä on keskeneräisiä pumagoja pöytä täynnä perjantain jäljiltä. Ah, tämä se on sitä elämää! Lisäksi tämä inha aurinko ja lämpö eivät ole mukavia.

Ehei, en keksimälläkään edes yritä keksiä mitään positiivista kerrottavaa. Johan siinä teistä muutama pökertyisi tai ainakin hukkaisi osan järkeään, sen tietyn osan. En ole edes jaksanut lukea lokeja, se sentään suotakoon anteeksi. En nimittäin jaksa istua pitkään, koivet, yläselkä, alaselkä ja olkapää, nähkääs – ne olemattoman pienet jutut. Joten ehkä suonette anteeksi, jos en usein vieraile...

Mutta sen verran taas vinksuja, että Eestin Herkkuihin on tullut uusia jugurtteja, leipiä ja piirakoita, muitakin kivoja uusia tuotteita (mmmm, se tomaattimehu ja uskomattoman mahtava kanttarellisulatejuusto!). Kannattaa käydä taas tsekkaamassa, jos olette unohtaneet. Nythän puoti on jälleen auki myös sunnuntaisin. Muuten ne suuremmat kaalipiirakat ovat parempia, eivät niin teollisen makuisia! Ihan vaan tiedoksi, että tätä kauppaa minä ainakin kannatan!

Malmilla on hiljaista ja lämmintä, liian lämmintä. Tämä toivoisi ukkosta ja myrskyä, oikein reilua sellaista.


-------------------------------



Purrrrrrrrrve, kattiskat! Plääh, mullaki alkaa olla jo liika kuuma, en mä pysyt partrsill ottaa suulist ku vähä aikaa. Sitt on pakko tulla vegs, ennenku iha tulee kärtsättyy kissaa. Onneks toi jättää kaikki ovet auki, ett mä pääsen sinne päiväll, sillo ku on vähä viileempi. Siäl on kyll kiva steppailla, öttiäisii ei oo viäl näkyny. Me vissii ollaa vähä liia korkeell, mutt niit tulee, mä tiijän ja ootan kynnet tanas... ja yäpeehosii, ne on mun suursuasikkei *narsk*. Mami laitto taas uusii safkoi, joo on iha hyvei, mutt mä jaksa niit päiväll syädä. Mä syän vast yälä aina määkäruakaa, nappuloit mä voin vähä maistaa päivälkii ja vodaa. Ei näi kuumall toi safkakaa oikee maistu, paitti kalkoni ja kaakit – ne mä nimittäi vedin justiisa. Ai nii, mutt nythä on yä, ainaski vissii muitte aikatauluje mukaa. Maminkii pitää taas lähtee röihi, ett meill riittää naksurahoi. En tykkää, olis himas. Sitä se itekki toivoo. Me ei vaa voida sill nyt mitää. Nähää sitt taas iltapäiväll ja sillee, mull on koko päivä aika goisii ja duunaa kaikkee kliffaa iteksii >o< Ei toi viittiny laittaa toist samalaist fotoo nii ni se löys tämmöse, hei mäki osaan divaa vodaa tollee suaraa kraanast, mutt se on liika vaivalloist. Joskus mä oikeen haluun kyll näyttää, ett osataa täälläki!




Kliffaa viiko alkuu kaikill kissinkoill tääl Lokistanias!


----------------------------------

Vincent, osaathan sinä vaikka mitä *huokaus*....

Päivän slogan: Turha itkeä kaatunutta kastematoa!

Päivän biisi: Missä yösi vietitkään

Luettua: Stephenie Meyer – Vieras, aika erikoinen tarina, tiiliskivi vielä. Alussa tämä tuntui älyttömältä ja pitkäveteiseltä, mutta imaisi sitten huomaamattomasti mukaansa. Ideana on jotakuinkin se, että pienet, näkymättömät tunkeilijat ovat otaneet vallan maapallolla. Asettuneet asumaan ihmisten päähän vieden heiltä sielun, samalla rauha vallitsee ja kaikilla on niin kivaa. Osa porukasta on kuitenkin ehtinyt paeta ja muodostaa omia yhteisöjään. Tässä ruumis, jolle on annettu nimi Melanie, on saanut sielun ja uskoo löytävänsä miehen ja tämän ystävät Melanien omien muistojen ja sielun taitojen avulla. Joo, ei tämä tässä kerrottuna kuulosta kuin älyttömältä, tarina kuitenkin tosiaan alkaa toimia kökön alun jälkeen eli suosittelen erilaisen pehmo-scifin kavereille tai vähän muunlaiseen outouteen tykästyneille. Muutamia kivoja ideoitakin tulee esille, ei paha. En kyllä mitenkään suosita tai hehkuta, tämä vaatii lukijalta lievästi jotakin...


 


KOHTA TÄÄ OTTAA TAAS KISSIKENKÄNSÄ... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti