perjantai 19. kesäkuuta 2009

ANTAA SATAA SINNE PÖPELIKKÖIHIN *muahahahaah*


Aha, nyt on siis se kuulu juhannusaatto. Pitäisi ilmeisesti juhliman ja muuta. Duoda, duoda, ei taida tulla Welhottarelassa kyseeseen. Meillä kun ei tätäkään juhlita, ei! Minä aion syödä kohtuuhyvin ja makoilla kissin vieressä sekä lukea uusia opuksiani. Juu, juu, olen erilainen muori! Ei, minä en ole lähdössä mihinkään, ei ole kutsuttu eikä näemmä kutsuta. Jos joku pyytäisi jonnekin Turun saaristoon, känkeäisin itseni sinne vaikka väkisin – en muualle, nih. Että nyt ollaan sitten Malmilla ja katsellaan hiljaisuutta.

Varastolla tehtiin eilinen aamupäivä töitä täpöllä, korjattiin, pinottiin jne. Onnistuin ilmeisesti horjuttamaan erään herran itsetuntoa, kun kerroin korjanneeni hänen kirotusvihreänsä etusivulta ja herjana heitin, että kyllä tuolla koulutuksella pitäisi sentään osata. No, kostohan tuli välittömästi eli sama etusivu uusiks ja pumagat (n.20 kpl, yli 40 sivua) uudelleen käsittelyyn... voi rähmä! Herkkätunteisia nuo jotkut. Iltapäivän P-P:n miitti olikin oikeastaan lähinnä ilmoitusasia – P-P jää joksikin aikaa nykyiseen asemapaikkaansa ja meille tulee Uusi Pomo. Väliaikaiseksi valittu U-P tuskin pystyy tointa hoitamaan ja muita halukkaita ei liene. Tod.näk. hra M. hakee ja hänet valitaan. En olisi pahoillani, jos näin kävisi. Niin, P-P tarjosi hyvää kuoharia sekä loistavaa sitruuna-rahka-valkosuklaa –kakkua. Njam, tuo kakku oli sellaista vähän kepeämpää mallia eli välissä oli (makumuistelon mukaan) rahkaa, jossa oli vähäsen kermaa seassa piristettynä kunnolla sitruunalla, siis kerrosten välissä. Päällä oli samaa tavaraa ohuelti leviteltynä ja kakku oli simppelisti koristeltu höylätyllä valkosuklaalla – että osasikin olla raikasta ja hyvää! En hirveästi täyttäreistä välitä, mutta tämä oli aivan ehdotonta ;D Töitä jäi pöydälle odottamaan runsaasti. No, maanantaina sitten, pirteänä ja terhakkana (ai minä siis...)!

Taksokin tuli ajallansa, ulkomaalaisvahvistus, joka ei uskonut että en ole menossa Prismaan enkä Novaan ostoksille vaan Malmitalolle kirjastoon. Huoh, asian selittämiseen meni aikansa ja sain jostakin syystä kuskin taas myrtsiksi. Lisäksi hyyppä luki lehteä (!) kaikissa punaisissa valoissa ja välllä ajaessakin, vyöttelin vain turpavyötä paremmin kiinni ja luin omaa matkakirjaani. Aika huolimattomia, nämä eräät vahvistukset. Pelottikin jo vähäsen, ei ollut ruuhkaa, ei harmia eli aivan aikataulun mukaan ehdin kirjastolle ja rehvasin Belgarionin. Varauksia oli kymmenkunta, ne nopeasti kassiin ja menoksi. Ziitosta taas kirjastolle – eivät he jätä minua pulaan, minä luotan heihin! 

Epäilin, että kaupoissa olisi jo/vielä jonoa, mutta ei sen ihmeempiä. Ilmeisesti suurin ähellys oli jo ehtinyt lähteä tai käy muualla isoissa kauppahelveteissä. Meillä oli suorastaan rauhallista. Ostin pakollisia muonia vähän yli viikoksi, kilotolkulla vihanneksia sekä siikaa herkuksi itselle, ihan vähän vaan. Kissikin sai omat taravansa ja muonansa, tosin jouduin säntäämään toiseen puotiin uudestaan, kun Liiteristä olivat raksut loppu juuri silloin eikä ollut aikaa odotella. Ei siis sen kummempaa hässäkkää kaupoissa eikä muutakaan. Perushörhöt olivat tavanomaiseen tapaansa liikkeellä, jokunen vieraileva tähtikin näkyi joukossa. Jokusen tuttavankin ohimennen rehvasin. Olisi se mukava käydä tuossa keskustassa joskus kesällä muulloinkin kuin asia-asioiden perässä. Näkisi vanhoja tuttuja ja silleensä.... mutta kun ei niin ei. Koipeni alkoivat eilen taas juilia aivan saamaristi töiden, kirjasto- ja kauppakävelyjen jälkeen nimittäin. Ei näillä kävellä edes torskalle asti, ei. Aamulla tuskin kävelin edes kylppäriin, prle. No, mömelöt auttavat vähäsen, samoi lepuutus ja kyllä tämä tästä, kai. 

Belgarion sai iltapalaksi savulohipasteijoita ja murukirsikkapiirakkaa sekä jömmasuklaata. Mukaan pakkasin sambal oeleekia (kas, se oli loppunut ,D), juustochilikastiketta (sitä dippiä siis, me emme kyllä dippaa sitä vaan syömme muutoin) sekä loput jömmasuklaat. Lisäksi tyrkkäsin pojalle pienen juhannusstipendin, kun lomarahatkin näyttävät tulleen tilille ;D Kerroin myös palkankorotuksesta ja hänkin totesi, että meillä on sitten varaa ostaa tofuakin useammin ja ostaa kissille mjunuaisia eli käyttöönhän se menee. Realistinen mies, tuo Belgarion. Kesälipastohommat pyörivät kuumimmillaan ja koodausta jatkuu yötä-päivää, kiirettä pitää. Lomaa jää vain vähän. Näiden kurssien jälkeen on vähän vapaata, sitten ennen Lipaston oikeaa alkua on vielä pari ylimääräistä kurssia... Eipä tuossa olisi töihin ehtinytkään, jos niitä olisi tyrkylle asti ollut. Minä nimittäin kehitin hänelle jo parikin ”pikkuhommaa” nuille oikeille vapaapäiville *kiero, kavala virn*. 

On täällä nyt mukavan hiljaista ja varmaan vielä hiljaisempaa tulee! Uskon, että osa häipyy vielä tänään sinne minne kuuluukin eli jonnekin pöpelikköön – rauha maassa ja Malmilla.


 ----------------------------------------


 


Purrrrrrvinka, kissinkat! No nii, hei on toi Poika sitt ihana. En mä useen noin sano, mutt ku se on. Mami tuli kaupast vast Pojan jälkee ja poika toi mulle kaikkii ruakapussukoi, kaakkei, purui – ihan kaikkee nyt on mulla, tiätteks. Mami ei sitt ostanu sitä jädee, mutt se selitti sen kyll hyvin. Ett sen pitää löytää semmone joku piäni vaihtoehto eikä se ehtiny nyt just ettii. En mä nyt sen perää niin hirveesti oo. Mull on pakkasess jömmas heekkui ja taas tuli uusii muanii kokeiltavaks. Mä oon ihan tyytyväinen ja mä sain olla taas Pojan viakus, mmm. Ja sain maistaaki sitt semmost uutta kanajudekaa, ku oli ihan hirrrrrrrrmuheekkuu, söin kaikki meinaa. Nyt orja anto jotai lohta, ei oo nii hyvää. En tykkää, vaiks lohi on muute hyvää. Hmph. No, tuall on vaiks mitä koklattavaa viälä. Jännä viikko taas tulee >o< Muute en oo tehny mitää, lötköti vaa eilen illall mami viakus. Nii ja hei, näitteks te tän? Siis mä en tajuu kuin kissin voi postittaa =O Tääll Suamess se ei kyll ois selvinny henkis, sano mami... Nii mami, se kyll tipahti tosi noppaa ja heräs uuvestaa sitt paaaaaljo myähemmi. Se on taas vissii vähä väsy ja kipee, mutt mä annan vähä kissiviärihoitoo nii ni taatust tulee parempi olo! Mä en tiärä, onks must enää fotoi. Orja ettii, jos ei, se valkkaa jostai sopivan.




Kliffaa Jussii kaikill kissinkoill ja orjill – pitäkää kivaa, hei!


------------------------------------

Vincent, vai kissivierihoitoa taas tarjolla, hmmm... parempi seura, parempi mieli =D

Päivän slogan: Juhannus – amatöörien juhla, ei kannata!

Päivän biisi: Kaiken pitäis muuttuu

Luettua: Mary Higgins Clark – Missä olet nyt? Mack on kadonnut 10 v. sitten, mutta soittaa aina kotiin äitienpäivänä. Sisko on kuitenkin epäilevä ja huolissaan ja alkaa etsiä Mackia. Samalla selviää, että tänä aikana on kadonnut muutama nuori nainen lähistöllä. Jotain outoa on tekeillä ja poliisi epäilee kadonnutta Mackia.... Tiivis, monimutkainen sotku, joka alkoi poikien asuessa yhdessä opiskeluaikana. Tarinaan liittyy paljon sivujuonteita ja psykopatiaa, kirjaimellisestikin. Juttu selviää erikoisella tavalla ja lopputulema on tietysti yllätys kaikille. Kelpoisaa luettavaa, mutta miksi Clarkin pitää aina loppusanoissaan kertoa, miten kaikki menee nyt hyvin jne. Eli suosittelen Clarkin kavereille ja muillekin, tästä lisää myöhemmin toisaalla.


 


KISSIKENKÄT LEPÄÄVÄT SATEELTA JA PAASHAKELILTÄ! 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti