sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

SUNNUNTAIN MEGALÖTKÖTYSTÄ


Taas käväisi unihiekkakaveri vähän kylässä, eheheh. Tai sitten olen vain niin poikkirepo työstä ja yleensä säryistä. Nukuin eilen parin tunnin aamupäikkärit päivityksen välissä, sitten kunnon iltapäiväunoset eli pari tuntia ruuan ja kaffen jälkeen sekä menin normiaikaan nukkumaan. Ja kas, heräsin taas normiaikaan kissin märinään. Ei tämäkään uni vielä riitä, kyllä tässä päivän aikana vielä ehtii. Pahus, kun uni sinällään ei auta särkyihin yhtään! Lisäksi nuo lyhyemmät unet tarjoavat sellaisia ikävämpiä kotovideoita yleensä, että niistä ei ole mukava herätä, ush. Juu ja tässä välissäkin goisin pari tuntia, kun odotin päivitysaikaa...

Eilen ei sitten tullut tehtyä kummoisempia. Pari kirjoitusta sain väännettyä, joka toki on ihan mukavaa – itselleni siis, ne vähän jo painoivat mieltä, vaikka mitään pakkoa mihinkään ei olekaan. Kaupoissa kävimme Belgarionin kanssa ja palelimme, argh. Ulkona oli kylmä ja kaupoissa tietysti ilmastoinnit säädetty hellekelien mukaan. Mitään erityistä ei tarttunut mukaan, rutosti kuitenkin erilaista vihannesta. Jössus, kaikkea sai n. 1 euro/kg, oli melkein hamstrattava. Toisaalta, nuita vihanneksia kun ei oikein voi hamstrata, ne eivät kestä! Täytyy vaan syödä pois viikon sisällä kaikki ja valitessa katsoa kunnon plaatua. Mutta kasvissyöjällä on siis kivaa ,D Nyt jo, ajatelkaa, eikä paras satokausi ole vielä edes voimissaan minun käsittääkseni.

Lounaana meillä oli Belgarionin herkkua eli paistettua lohta naturell, ilman mitään kommervenkkejä. Sen kylkeen keitin jokusen uuden nätin perunan. Sotkin myös kermaviilikastikkeen (sipulia, valkosipulia, tilliä, vähän tandoor masalaa) tarjolle. Lisukkeina vielä adjikaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, kurkkua, piparjuurta, mausteita. Oli kuulkaas hyvää, simppeliä herkkua! On se aivan eri asia ostaa hallista tosi tuoretta kotomaista lohta kuin marketin norjalaista jättipötkölohta. Maku ja koostumus ovat aivan erilaisia, melkein en tunnustaisi samaksi fisuksi. No, rahat eivät riitä viikottaiseen reissuun halliin, joten tämä on onneksi satunnaista. En kyllä pitänyt hintaa mitenkään pahana laatuun nähden ja varsinkin kun siellä ei käy edes joka viikko. Tyytyväisenä vetäydyimme lounaan jälkeen lueskelemaan. Belgarion sitten keitteli vaffat kaffet ja söimme Liiterin pieniä sekosuklaakeksejä suoraan purkista, halpoja ja hyviä nekin. Pojalla oli kuitenkin vielä omia opiskelukiireitä, joten hän häipyikin melko aikaisin ja minä myös – sinne sänkyyn uuden kirjan kanssa.

Auts – tähän asti pystyi kirjoittamaan ilman kipuvääntöä, ei hyvä! Onneksi Belgarion imuroi eilen, joten sitä ei sentään tarvitse tänään tehdä. Pientä puuhastelua kyllä riittäisi, jos vain viitsisi... nimenomaan jos. Evästä on laadittava pariksi päiväksi, joten taidan päivällä vääntää pellillisen soijapiffejä. Viitakkoa on myös vähän raakattava ja hoideltava. Vaatteita pitäisi korjailla... Edelleenkin jos viitsisi. Mitään akuuttia ei ole tekemättä, ainakaan muistaakseni.

Taksoasioista ei ole kuulunut mitään tänne asiakaspuolelle. Vahingossa kuulin takson puhelinkeskustelun, että he ovat olleet jossain Palmian koulutuksessa. Manasivat sen huitsin hittoon. Syytä en tiedä, ei selvinnyt jutustelusta sen kummemmin. Edelleen odotan toimintaohjeita eli mustaa valkoisella tai edes meiliä, miten toimia kuukauden alussa! Prle, sehän on ihan kohta. Ja minun pitäisi todellakin olla koko kesä töissä, kulkea aamuin-illoin, hoitaa viikossa ainakin yksi taksopoikkeama kirjastoon ja normikeikat ruokakauppoihin. Muutakin tietysti voi ilmaantua. Ei hemmetti tuota tiedotuspuolen hitautta! Heti kun tietoa tulee, lähtee siitä ainakin ensimmäinen valitus ,D

Ulkona on melko viileää, mutta selkeää. Ei silti, mitä välii. En aio ulos kuin korkeintaan roskikselle ja sekin on vasta harkinnassa. Taidan mennä peiton alle vähän lämmittelemään...


------------------------------------



Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Nonih, joo, sitä eile sitt jotkut söi fisuu. Mä sain vaa iha onnettoma biiti, just, aina sanotaa, ett sen takii ku mä oksun. Okei, sain sitt taas uusii ruakii, jotai pussiruakaa ku toi oli tuanu. Sain kaikkii erilaisii, monta pussii. Mami vaa vähä suuttu, ku mä söin ekaks vaa soossit ja tual pyärii viäläkii lihabiittii. Se sano, ett mä en muka saa mitää määkäruakaa, ennenku kaikk on syäty. Karmeeta nyt uhkailla toist tolla tavalla. Kyll mä ne jossai vaiheess voin syädäkki, katotaa nyt. Äsken mä sain kalkonii ja kaakkii, nii et nyt ei tarvii mitää. Mä jo melkee goisin täss sänkyss. Mami vois tulla kans tänne... joo, se sanoki, ett se tulee iha kohta. Mmm, eilen oli tosi kliffaa ku Poikaki oli täälä, ei se kyll kauaa ollu, mutt silti. Ja sitt mä sain makoilla mamin nassu viakuss. Vähäks mä kävin monta kertaa hiaroos nenii sen kaa >o< Muute ei mitää tapahdu, ulkon on galsa. En oo ku kävässy partsill, ei nyt voi ottaa mitää suulist, ku suulist ei oo kert näkyny. Must se on epist. Ainaskii, kun mun tuukki on vähä huanos kondiksess viälä. Mä tarviisin nyt suulist, ku kert en anna ton haajattaa! Enkäs anna, en tykkää. Sen takii must ei oo kuveikaa, ett orja ettii taas jotai sopivaa. Juu aika hyvän toi löys täält.




Kliffaa söndaagii kamuill joka pualell!


----------------------------------------


Vincent, et sinä ole koinsyömä, korkeintaan hieman, hmmm, laikukas ,D

Päivän slogan: Minä olen väsynyt! Väsymykseen auttaisi nukkuminen. Nukkumiseen auttaisivat nukkumislääkkeet. Mitä hittoa minä tässä vielä kirjoitan...

Päivän biisi: My Little Pill

Luettua: Jouko Hynynen & Mikko Karmila – Ukonhauta – kenelle banjot soivat, päiväkirja ja kuvia 7 vkon levytyssessiosta Pohjois-Karjalan metsissä. Ihan luettavaa juomista, pähkäilyä ja levytysarkea *hekottelee*. Tosin tämä vaatisi ehdottomasti myös levyn seurakseen, niin että... Suositellaan Kotiteollisuusfaneille ja musiikista kiinnostuneille. Kuvia ei arvostella, ne ovat täysin omaa luokkaansa *hekottelee lisää*. Jarkko Sipilä – Prikaatin kosto, Sipilän Takamäki-sarjaa. Tässä Pääkalloprikaatin eräs vaikuttaja vapautuu vankilasta ja alkaa rustata prikaatia jälleen toimintakuntoon. Huimeita tulee maahan ja joku vetää välistä. Hommat menevät rajummiksi, KRP:kin jo tulee mukaan ja kunnon taisteluiltakaan ei vältytä. Melkoisen kovaksi keitettyä kotimaista rikoskirjallisuutta, ei sovi kaikille. Ei nyt ihan ole minunkaan mieluisin opukseni, mutta aivan luettavaa tavaraa kuitenkin.


 


KISSIKENKÄT LEPÄÄVÄT TÄNÄÄN! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti