lauantai 13. kesäkuuta 2009

VÄSYÄ JA SAAMATTOMUUTTA, ONNEKSI SATAA!


No nyt se kävi taas – se unihiekkakaveri nimittäin! Sammuin illalla melkein kotiin tultua, olin susiväsy, niin väsy, että itketti. Yritin pysytellä hereillä edes jonkin aikaa, että saisi kunnon unet – ei siis onnistunut. Mutta nukuin yli 5 h, kävin ylhäällä ja ulkona vain kerran iltayöstä. Että aika hyvin siis. Olin myös äärikipeä ja muutenkin ventti, ei minusta mihinkään olisi ollutkaan. Ei ottamaan mitään fotoja, ei edes tekemään ruokaa tai muuta. Just, otin tunnin aamupäikkärit tässä odotellessa ja heräsin itkien. On tämä yhtä kushelvettiä, jota muka elämäksi sanotaan!

Pilkin itse asiassa jo Varastolla, viimoisin niitti oli se aamukokous, tilastoja.... lisää sitä samaa, n. 1.5 h. Tarjoomus ei sentään ollut kakkua, kuten aapailu kävi. Saimme juustolla (tai tsinkulla) täytettyjä croissanteja, erinomaisen hyviä kylläkin. Mutta kun, minä en syö valkoista leipää enkä tuohon aikaan päivästä yleensäkään, mättö alkoi nukuttaa jo tuolloin. Argh! No, lipaisin evässopan loput ja kas – työmatkaajamme EU:ssa olivat tuoneet älyttömän määrän suklaata. Aina ohi kulkiessani heitin pari mini-Tobleronea tai Kinder-minimunaa taskuuni. Kuka niitä nyt töissä nauttimaan? Kotona tyhjäsin sitten väskystä pari kourallista karkkia – näin toimii osuuskauppaväki ja maksimoi nautinnot ympäristön mukaan ,D Jotakin hyötyä eilisestä työpäivästäkin. Muuten tasaista matalalentoa, jatkunee vielä ensi viikollakin. Osa porukasta jäi nyt jo lomalle, osa vasta ensi viikolla. Sitten pitäisi jo ollakin rauhallisempaa. Pääsisi laskemaan klemmareita, mapittamaan (se onkin jo rankkaa) ja kopieeraamaan (vielä rankempaa ja jännittävämpää)!

Takso oli lievästi myöhässä, mutta kuski vastaavasti sen verran mukava mies, että ei haitannut pätkääkään. Ajelimme vähän outoja reittejä kirjastolle, prleen mökkiläiset, jotka täyttävät tiet kesäperjantaisin! Sain kirjastosta 6 varausta, pieni pino on jo ennestään. Kyllä niillä jonkun päivän selviää. Ja ensi viikolla voi kuitenkin käydä lähikirjastossa ruokiksella – hemmetin juhannus. No, yksi ylimääräinen vapaapäivä. Mutta kun minä en pidä juhlista enkä amatöörijuopottelusta. Taidan siis olla kotosalla ja lukea. Mikä yllätys, eikö? Ja kaiken kruunaa se, että kaupparoudaus on järjestettävä taas jollain oudolla, mutta kummallisella tavalla jonakin iltapäivänä. Ja tottakai silloin on jonoa, makkaraa ja bisseä kärrikaupalla, grrrrr. Inhottaa jo etukäteen, josko ostaisi pakkaseen tänään jo jömmäruokaa.

Tänäänkin on painuttava kaupoille, vihannekset ovat taas loppu. Olen mättänyt tomaatteja ja salaattia viikolla melkoisen määrän, huh. Jotakin muutakin pitäisi varmaan hankkia, ainakin jotakin lounasta täksi päiväksi. Belgarion joutuu nähkääs vähän paiskimaan hommia ,D Kummasti avittaa, jos tarjoaa kunnon ruuan ja hyvät jälkkärit päälle. Parveketta olisi siis järjesteltävä, nyt se näyttää kirpputorin ylijäämävarastolta. Lisäksi Belgarion saa viritellä minireteoni kuntoon, on ne aika kivat... Tuolla omalla kellarikopillakin pitäisi yrittää jaksaa käydä. Uskokaa pois, jo pelkkä kauppareissu vie koivet siihen kuntoon, että pelkkä ns. pikkuhomma on vaikea hoitaa. Koipia kun särkee niin stnasti eikä oikein pysy tolpillansa. Mutta ainakin minä yritän, korjaan, lupaan yrittää! 

Pitäisi kirjoittaakin pari juttua. Ehkä huomenna. Siivota, ehkä sitten huomenna tai joskus... Toisaalta oikein viritetty mömelöyhdistelmä toisi juuri sen verran energiaa. Tämä lupaa harkita myös sitä! Hei, mutta siinähän olisi oikeaa juhannuspuuhaa! Hyvä minä, taidan jättää tuon tarkkoamisen ensi viikonloppuun. Kun ei kerran ole mitään tekemistä tuolloinkaan, voisi ihan yhtä hyvin silloin siivota ne salaiset kan.. ei kun siis pölypesät.

Kello on kohta 4 ja täällä on melkoisen painostava keli, odotin jo eilen ukkosta ja sadetta – eipäs näkynyt. Josko jo tänään? Näyttää lupaavan harmaalta ainakin, ei tuulen värähdystäkään, kuumakin on. Antaa tulla, minä odotan! Hei, nyt siellä tihuttaa jo vähän vettä, kiva.  No nyt sataa jo, hyvä!


------------------------------------



Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Jeeeee, mami muisti, hei se muisti. Mä sainkii eile sitt donarii, ku mä ensi vähä muistuttelin sitä. Menin istuu jääkkäri etee ja aloin pitää semmost mekkalaa. Kyll se aika kaua kesti, mutt sitt se avas puukin, mmmm. Ja mä sain oikee kunno annokse, itell sill jäi pari lusikallist, tsihih. Mä oonki tärkee, nääs. Mutt olin mä tyytyväine – kunno muanaa ja sitt viäl iltakaakkii. Sitt toi jätti viälä partsin oven auki, ett mä pääsen sisää-ulos. Siäll on nyt mun miälest hianoo. Ku on se semmone yks pöytäkii, nii ni ku ku sill ei oo mitää, mä kiipee siihe pääll ja pääsen suaraa tsiigaa tonne toisee suuntaa ja vahtii ketä siälä liikkuu. Ja sitt toi naapuri näkee mut iha kokonaa. Eilenki se likka nauro iha sojona, ku se istu kans partsill ja mami ja mä mein partsill. Mä sitt meni ihan siihe reunall ja aloin tuijottaa sitä, se tuijotti takas ja puhu samall puhelimess ja ku se lopetti, se alko tuijottaa ja naureskella mulle. Enkä lopettanu ku tsiigasi vaa viäläki takas >o< Aika kiva se on, se on mein naapuri, tost seinän takaa meinaa. Niill on semmone piän ihmispentu kans. Onneks se ei huuda, se on nii piäni. Sitt mä meninkii mamin viäree goisii, mutt ei siin voinu taaskaa olla. Se volisi unissaa ja sitt oli ihan liika kuuma, painuin ekaks ulos ja välill sitt baseen goisiin. Herätin ton vaihteeks vähä myähemmi, se näytti eile nimittäi vähä väsylt. Silt tippu kirjat ja kaikki, ku se meinas tipahtaa, niinku. Ett ei oo taaskaa must kuvei *huoh*. Pakko ton on nyt vähä ryhdistäytyy, hei!




Kliffaa viikendii Lokistaniaan!


---------------------------------------

Vincent, tänään yritetään saada parveke edes jonkinlaiseen järjestykseen – eikä suinkaan sinun kiusakseksi.

Päivän slogan: Kun raataa selkä vääränä, siitä saa vain väärän selän!

Päivän biisi: Get Off My Cloud

Luettua: Olli Lehtinen – Sokea etsivä, varokaa, nimi voi vähän harhauttaa. Jere, sokeutunut kaveri, herää Kisiksen putkasta jälleen kerran. Muisti on mennyt, avaimet ovat hukassa ja krapulakin vaivaa. Pahinta on se, että uusi naisystävä ei vastaa puhelimeen eikä häntä löydy mistään. Outoja ihmisiä ja tapahtumia alkaa tulla vastaan. Tapahtuuko kaikki tämä todella vai onko tämä Jeren terävöityneiden aistien ja lievän skitsoilun aiheuttamaa villiä mielikuvitusta ja pelkkiä luuloja? Tästä minä pidin, kovasti! Suosittelen muillekin, ihan oikeasti luettavaksi. Kerronta liippaa paljon myös sokean, siis sokeutuneen, tuntoja ja ajatuksia, ihan käytännön tasolle asti. Erinomaisen hyvä esikoiskirja! Mari Jungstedt – Muurien kätköissä, Gotlannissa tapahtuu taas. Taidekauppias on murhattu erittäin näkyvällä paikalla ja asian ympärillä paljastuu outoja juttuja, sukulaisuussuhteita ja muuta, jota nyt ei tässä tuoda julki. Minä pidän tämän leidin dekkareista, varsinkin Gotlannin kuvauksista ja psykologisesta puolesta, joka kulkee läpi murhatutkimusten luontevasti. Suosittelen tätäkin, vähintään kesädekkariksi. Molemmista kirjoista myöhemmin siellä toisaalla laajemmin.


 


OTANHAN MINÄ KISSIKENKÄNI! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti