keskiviikko 9. syyskuuta 2009

RINSESSASTA TAKAISIN ORJAKSI – VAIN YHDESSÄ PÄIVÄSSÄ!


Siihenhän se loppui – just joo! Eilen alkoi taas orjan elo ja olo. Iltapäivän alussa tuupattiin isoja pinoja materiaalia juuri sieltä, missä minua piti ensin lomittaa. Heti, kun siellä alkaa ilmestyä normaaleja määriä töitä, eräs leidi sairastuu. Hän jopa saattaa kertoa siitä etukäteen, eikö olekin vekkulia =E Kerroin, että aikaisemmin sovitun mukaisesti teen vain etokiireelliset (eli vain tietyt sovitut) jutut jne. Samaa sanoi Upo, kun kävimme keskustelun asiasta. No ja hah, tämän jälkeen hyyppä tuli ja latasi eteen monisivuiset pumaakat, erittäin kehnoa suomea. Voi vinde, kun voisi lainata sitä tähän, mutta kun ei millään voi – se oli siis niiiiiiiiiiiiiiin kamalaa tekstiä. Meidän osastollamme asiaan oikeasti on paneuduttu ja lähetettävät paperit ovat edes ymmärrettävää suomea, mutta tuolla ei, olen sen aikaisemminkin huomannut. Ja vanhoja lyhenteitä ja termejä, argggggggh. Osan kylmästi korjasin (ne lyhenteet jne.) omalla vastuullani, laitan selvityksen mukaan, että Kielitoimisto suositteli tätä jo viime vuosituhannella ,D Että vanhoja ratoja mennään... pthyi.

Kävin minä sitten Serkuissa, ihan vaan, tuota, tarpeeseen. Siis sieniliemi oli loppu? *meneeköhän tuo läpi* Ja juusto? Ja maito? Ja tulin ulos täyden kassin kanssa... Herkkuja, jep, ja kaikkea pientä tarpeellista, tattaria ja seesaminsiemeniä myöten. Kassillinen hyvää muonaa ja heekkuja kustansi n. 20 juuroa, siinä oli puoli kiloa juustoa myös. Ei siis paha, minusta. Ja kannatan tuota kauppaa ihan periaatteestakin. Edelleen mainostan sitä, että suurimmassa osassa tavaraa ei ole lisäaineita juuri lainkaan ja tavarat ovat virolaisia eli melkein kuin kotomaisia ,D Helkatin hyviä, siis meikäläisen makuun varsinkin. Lisäksi kun on tuo ihan pieni suklaa-addiktio, jonka olen ilmeisesti onnistunut levittämään jo laajemmallekin *virn*, oli pakko ostaa myös appelsiini-vihreä tee –suklaata, joka nyt vaan on parasta ikinä (tai no melkein, tumma kirsisuklaakaan ei pahaa ole). Suosittelen...

Tänään on sitten se osastokokous, jossa spekuleerataan työn- ja ihmistenjakelua osastoittain. Kai sinne on pakko mennä, ikävä kyllä. Meillä ei ole osuutta eikä arpaa asiaan, päätökset tehdään kuitenkin muualla. Mutta jos nyt kuitenkin, kuuntelemaan Upoa ensimmäistä kertaa – ja jospa hän ymmärtäisi myös tarjota jotakin *väliaika, kahvia ja pullaa*.

Kirjat lienee pakko hakea tänään, mitään muita kortteja tai kirjoja ei ole näkynyt. Vai jättäisikö vielä huomiseen? Hitsi, tämä on aina niin hankalaa. Taidan jättää vielä huomiseen. En oikein jaksa mitään, en ole nukkunut juurikaan pariin yöhön. En ymmärrä, Tradolanko minua valvottaa (siis senhän pitäisi olla äärimmäisen väsyttävä!) vai mikä? Nukkumiset ovat kuitenkin siis jääneet tosi kehnoiksi. Muutenkaan en ole saanut aikaan mitään. En löytänyt sopivaa OMT:tä, etsinnät edelleen käynnissä. Minusta tuossa vieressä pitäisi olla, mutta täytyy vielä kysäistä yhdeltä hyypältä, josko näin on. Siis sen pitäisi olla joko samassa rakennuksessa tai viereisessä ja hämärästi muistan itsekin jossain kyltin nähneeni... dementia, just.

Jahas, ilta-appeeksi vetelin saladoa, kissi donaria. Evääksi italialaista soijapataa (eli kesäkurmitsaa, tomangia ja muita vihanneksia rajulla kädellä sekä kourallinen soijarouhetta ja yrttejä roppakaupalla), maistoin ja olipas se tällä kertaa taas namia! Harmi, odotan jo evästystä ja mieli teki syödä se illalla pois. Hillitsin itseni, kerrankin, olkaa siis ylpeitä minusta!

Ai niin, osa chileistä tekee jo pullukoita alkuja. Osa on jäänyt niin varjoon, että taidan roudata ne Varastolle. Olen muutenkin joutunut viemään sinne osan triffideistä, koska niitä nyt vain alkaa olla liikaa. Ne eivät enää mahdu mihinkään! Apua?! Oikea triffidien kapina siis... Tämä kesä on kasvattanut taas viitakkoa aivan älyttömästi.

Jahas, en ole taaskaan nukkunut... ei jaksa. Zimbo  eilen kuitenkin ilahdutti tuolla kommenttiloorassa “Polgaran Unimaailma”-kirjoituksella. Siitä puuttuivat vain maininnat, että olen kaunis, laiha ja lyhythiuksinen ,D Eheheeh, käykääs lukemassa!


---------------------------------------



Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Ihanta mami, mä sainkii donarii, lällislää. Oikeet eikä mitää höttöö, semmost heekkuu, ett menin iha sekosi. Söin ja sitt hepuloin, mamikii ihmetteli. Mutt mull oli nii kliffaa. Mami himass, masu täynnä, kaikki kondiksess. Päivät on tylsii, mä muistanukkaa kui tylsii. Mä vaan goisin. Goisinhan mä sillonkii ku orja on himass, mutt se on erilaist. Sillo mä tiän, ett möhkö on useen mun viakuss, se on sitt mmmmukavaa kans, lämmint ja pehmost. Yksin ei oo *möks*! No, tänää ei sitt taas tuu fisuliinii, mä tiän. Mutt kalkonii mä varpist saan iha koht ja hampulikaakkei. Ja sitt mä poseerasin jo eile valmiiks toisenkii foton, ett kaikk varpist huamaa kuin komee mä niinku oikeest oon! Hei – siis kukaa just eile oo mitää sanonu must? *pettynyt vapiseva mouruna* Mä oon hei viäl nuari ja kondikses, vähä jotai muut ku toi mami. Siit ei enää oo oikee mihinkää. Paitti on se aika kuuli eukko: sill oli varpulis eile joku vika, se leikkas sen ite pois, hrrrrrrr. Iha kauheet kattoo, se vaa irvisti ja sano, ettei mihkää lekurii mennä ku ite hoidetaa hommat. Ärtsy se on! Mutt täss oon siis hei mä-mä-mä pummiis kaakkei!
 



Kliffaa keskell viikkoo olevaa päivää vissii?


--------------------------------------

Vincent, nyt on kyllä keskiviikko ja tuosta varvasjutusta ei olisi ollut tarvis kertoa...

Päivän slogan: Jos muistoissamme kaikki olisi oikein, ei olisi mitään muisteltavaa!

Päivän biisi: You Can’t Lose What You Never Had

Luettua: Tuomas Lius – Haka, vauhdikasta, humööripitoista, jenkeistä mallinsa ottanutta, mutta silti ihan luettavaa jännäriä. Mutta miksi ihmeessä tähän on pitänyt sotkettaa jotakin vanhaa natsien joukkotuhoasetta ja muuta vastaavaa, teknisiä vempaimia ja islamia ja norjalaisia uusnatseja? Alkoivatko juonet käydä vähiin, täh?! Idea ja muu on kohtuullisen hyvää, mutta tuo tematiikka vähän häiritsee. Lupaavaa kuitenkin, juonekkaampaa kehittelyä tämä vain toivoisi. Kotomaista luettavaa jännäriä, välipalaksi vain... ei ihan paashaa kuitenkaan. Kohtuullisen hiottua ja ammattitaitoista, pari pikkufibaa ja klisheetä, mutta ne eivät häiritse aivan tuhottomasti. Kuluu taatusti tietyntyyppisten miespoikien käsissä ,D Yksi kirja on niin kesken, että siitä toisen kerran.




KISSIKENKÄT KULKEVAT, VAIKKA VARPULI ON KIPPEE!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti