maanantai 21. syyskuuta 2009

WELHOTAR PUNGERTAA VÄKISIN VARASTOLLE, ARGH!


Minä olen kohta taas irrallani. En tiedä, mitä teen – toivottavasti ette tekään. Minua raivostuttaa niin moni asia, että en pysty edes kirjoittamaan! Päätin siis selvittää ne, tod.näk. tämän viikon aikana. Ehkä se auttaa. Töihinmenoon se ei auta, sinne on pakko raahautua. Minä olen kipeä, minua inhottaa, vetuttaa ja raivottaa!

Ja ei, en mene ruinaamaan lisää sairista. Kaadun saappaat jalassa (kuvannollisesti, torpsot, ei minulla ole saappaita) sitten Varastolle, siinähän saavat miettiä mitä tehdä. Pelkään kovasti, että viikon aikana siellä ei ole tapahtunut mitään. Eli tämä on sellainen kaaosteorian kasautumisvastine, oikeastaan molempien yhdistelmä. Se tarkoittaa töitä ja lisää töitä viikon ajan. Siten, että loppuviikkosta olisi taas kypsä sairikselle. Se on niin kehittynyttä tuo työnjako nähkääs, näin asia hoidetaan kätevästi. Kyllä Welhotar tekee, kun tulee takaisin, prletto! Jos siellä on pinoittain muiden tavaraa, en vain koskekaan niihin ja asia on jo siltä osin selvää kauraa. Jostakin on aloitettava, tiedättehän... Eniten ketuttaa se, että on loppukuu – se aika, jolloin aletaan kerätä niitä loppuja pisteitä suorituksiin (olenhan kertonut, ne tulostavoitteet nähkääs) ja osastomme on rutkasti jäljessä omistaan. Josta Upo myös muisti ensimmäisessä kokouksessaan huomauttaa! Ja jotkut kun ovat siellä melkein täydellisiä, ainakin omasta mielestään.

Lisäksi tellisin eilen taksot. Vastauksena pitkään, viikon kattavaan tilaukseeni tuli viesti: ”Varaukset on tehty toiveittenne mukaisesti. Terveisin Matkapalvelukeskus.” Eikä mitään muuta! Siis ensiksikin: tilaus EI ole toivomus, ei minkään sanakirjan mukaan. Toiseksi: jo alkeellisin äly vaatisi rotlan toistamista, miten tilaus on tehty eli vaikka kopipeistaisi koko paashan, jos sellaisen tilauksen muka on saanut aikaiseksi. Tietääkseni ei ole, ajat ovat aina jotakin 6.23 ja 14.48 tms. Joten minua kusetaan näköön! Voi että, voi kun pääsisi jonkun kyydissä edes, ettei tarvitsisi tutustua kaikkiin taksoihin. Suurin osa on asiallisia ja ihan mukavia, mutta ne muutamat kusipäät pilaavat koko ammattikunnan maineen, jopa normitaksojen maineen.

Kaiken muun huvituksen lisäksi eväkseni on taas sellaista, joka aiheuttaa vähintään lievää vakavampaa kauhistelua. Siis se on hyvää; se on kesäkurmitsa-porgana-keittoa, soseutettuna, sen jälkeen sattumiksi lisätty muutama pätkä leikkopapuja ja yksi iso keltainen paprika oikein pieneksi pilpottuna. Mutta kun, se näyttää tismalleen koiran oksennukselta! Sattumat ja kaikki *tsih*. No, tein sitä muka-ison kattilan, mutta söin kaksi lautasellista, kun se vaan maistui kaikkinensa aika herkulta (yrtit!). Niin että tänään täytyy laittaa taas uudelleen ruokaa ja nyt isompi satsi. Taidan tehdä soijapiffejä, helppoa ja halpaa, nopeaa jne. Lisukkeeksi tuolta vihanneslaatikosta jokin wokkityyppinen yhdistelmä, ei paha, eihän?

Voi paashat, taas tämä alkaa! Minä en jaksa, halua eikä minua etenkään huvita.... Yökin on pimeä ja hiljainen. En voi edes mennä uusiounille. On etsittävä työroippeet päälle, onneksi kissikenkät odottavat sopuisasti. Hei, löysin upouuden käyttämättömän paidan itselleni =OO


---------------------------------



Purrrrrrrve, kaiffat! Siis tää on nii epist. Toi söi äske niit kärtsättyi leipiisä taas. Niini tiätteks te, se laitto fisuu yhtee semmosee, semmose biiti fisuu, hei enkä mä saanu yhtää! En murustakaa. Mä sain kaks, siis k a k s hampulikaakkii. Nyt tää on kyll koston paikka, siis mun ois pitäny saada ees maistaa, vaiks mä luulen, ett toi oli sitä, mitä mä en syä. Mutt hei siis kummiskii! Iha niinku toi muka asuis tääl yksi ja sillee. Luuleeks se, ett se voi tekee iha mitä vaa? Kai sitt *kissamöks*.... Mutt mä ainaski haluun mun päiväruuat ja kaikki just ja nyt heit valmiiksi. Lisäks son laiska, kehno goisii, pönki taas ylhääl pual yätä ja potki mua, no vahinkos juu, mutt silti. Asu ja elä sitt tommose kans. Ei sen kans voi kukaa olla, näkeehä sen! Varokaa hei sitä, jooko, ainaskii kaikki kavrut. Se ei oo kiva ihmine olleskaa, ei ees fotoo omast kissist.


 



Kliffaa viiko alkuu kaikill!


--------------------------------------

Vincent, en ole koskaan väittänyt olevanikaan ”kiva ihminen”...

Päivän slogan: Minä olen aina oikeassa. Jos minä joskus olen vähän väärässä, minä olen silti enemmän oikeassa kuin kukaan muu!

Päivän biisi: Työ

Luettua: Jouni Tossavainen – Koulu, Ro-maa-ni. Päiväkirjamuodossa toteutettu tarina jälleenrakennuksen ajan Suomesta, koululaitoksesta ja Ylioppilaasta, joka ottaa vuoden pestin supistettuun kansakouluun maalla. Aika ruma tarina, oikeastaan. Osa on varmasti aika todenperäistä(kin) tarinaa, ainakin mitä itse olen kuullut ja lukenut noista vuosista. Kansakouluja rakennettiin keskelle ei-mitään, koulu toimi kehnoissa oloissa ja opettajaa joko kytättiin tai arvostettiin yli. Tarinana tämä nyt ei ihmeellinen ole, jos jotakuta kiinnostaa ajankuva ja leidin ahdistus miestensä kanssa, siitä vaan. Minä nyt en jaksanut tuollaista kohkaamista.... eli ei siitä sen enempää. Meg Gardiner – Pahuuden piiri, aikas paha trilleri, noin niinkuin psykomielessä. Oikeuspsykiatri Jo Beckett saa selvittääkseen pari melko samanlaista murha-itsemurhaa ja pääsee Likaisten salaisuuksien klubista selville. Tämä ei sitten riitäkään. Omituiset murhat, murhayritykset, oudot tapahtumat jatkuvat ja vauhti kiihtyy. Kunnes suuri ratkaisu alkaa häämöttää ja se onkin pelottavampi ja oudompi kuin kukaan aavistaakaan. Trillereiden ja psykologisten sellaisten kavereille, ei paha ollenkanas, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta ei itse tarkoituksena vaan sopivasti. Linda Howard – Henkensä kaupalla, ööö, tuota, hömppämurhatarina? Ei tätä oikein muuksi voi kutsua, jos kaikki sotketaan samaan pataan ja hämmennetään väriin sopivalla kauhalla. Lähinnä tämä on huvittava yritys tavoittaa jännitystä ja rhomantiikkaa, mutta ei onnistu missään. Surkea esitys, tumpputavaraa, viekää takaisin hyllyyn!


 

KISSIKENKÄT – HUSH – TOIMEEN!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti