lauantai 5. syyskuuta 2009

WELHOTAR TYYDYTTELI HINKUJAAN - mahtipostausvaroitus


Jos on mielenterveyspotilaitten elämä Suomessakin ollut erikoista ns. suuren avohoitouudistuksen jälkeen, eli kaikki kynnelle kykenevät vaan avohoitoon. Niin on tämä sitten Enklannissakin saanut aikaan pienen hässäkän – ikävä vaan, että näin jälkikäteen! Suomessa pyrittiin mukamas hyvään (ja säästämään), mutta saatiin aikaan porukka, joka välillä tulee toimeen, välillä joutuu kuitenkin osastolle, koska unohtaa ottaa lääkkeensä ja sitten alkaa taas tuska ja vaiva. Osastojakso on lyhyt, lisää mömelöitä ja vähän erilaisia, asiakas passitetaan taas yksin kämpillensä. Tukena ehkä käynti kerran kuukaudessa (!) psykkalla. Voi hyväinen aika, sanoo tämä, joka on melko läheltä seurannut asioita muutamankin ihmisen osalta.

Mitä taas tulee tuohon uutiseen köyhyyden lisääntymisestä, ei se oikeastaan ollut uutinen. Se on jo näkynyt kaikessa, mm. leipäjonoissa, fattan käsittelyaikojen pidentymisenä jne. Eikä muuten ole kauaakaan siitä, kun olisin voinut itse laskea itseni köyhäksi tuon tulorajan mukaan! Keikkalaisena kiikuin hiinä-ja-hiinä tuossa nurkilla, välillä alempanakin. Että sekin on suhteellista. Ja mitä kenenkin pitää tuloillansa tehdä ja maksaa jne. Joka tapauksessa, tämä kannattaa kansalaispalkkaa kaikille. Osalle vastikkeetta, halukkaat voisivat tehdä jotakin ns. oikeaa työtä, jos tarvis ja halua on sekä saada siitä hyvästä vaikka ruokalapun päivän lounaalle tms. Siinä olisi edes jotakin ideaa. Ja sitten soisin myös KELAn päästävän ihmisiä helpommin eläkkeelle, ei työkyvyttömyyseläkkeen hakija ole huijari, jos todistuksia on vino pino eri lääkäreiltä! Esim. minä mieluusti näkisin tilallani nuoren ja pystyvän työntekijän, joka jaksaisi raataa Varastolla vielä kymmeniä vuosia. Minä kun lasken jaksamiseni päivä kerrallaan. Lisäksi pääomaverotusta on radikaalisti korotettava! Ohoh, näyttävät muutkin olevan samaa mieltä... Näin miettii Welhotar omassa pienessä päässään, jossa joskus jokin pieni raksutuskin kuuluu.

No, siinä ne tulivatkin, asialliset asiat. Asiattomiin en jaksa puuttua, kun HS:n digilehtikin alkaa muistuttaa iltapäivälehtien sivuja. Olenkin etsinyt erilaisia vaihtoehtoja tyytyttää uutistarpeita ja on niitä löytynytkin. Netti on hyviä(kin) ja asiallisia sivuja täynnä! Kunhan ei sitten sorru siihen, että huomaamattaan lukee jonkun lehden alla bloggaavan juttuja täytenä faktana ,D

Ai mitä minä kaahotan? No, en oikeastaan mitään. Tyydytin eilen nimittäin kaikki mahdolliset hinkuni, mitä on esiin tullut viime aikoina. Ensin söimme Belgarionin kanssa mozzarella-pizzaa pienellä lisämaustamisella, jälkkäriksi pala mähnäpullaa, viipale kirsikkatorttua ja päällä pallo jäätelöä ;D Siitä korjaantuivat kaikki ruokiin liittyvät hingut. Illemmalla otin parin tunnin mainiot tirsat ja näin oikein viihdyttävää unta, jossa W:n ja kavereiden kanssa istuimme vanhassa kotona suunnittelemassa juomien kanssa jotakin lauantain ohjelmaa ,D Uni ei ollut yhtään ahdistava, pikemminkin mukava. Sen jälkeen olikin kiva korkata illan lomperoita jokunen, ihan vaan sen takia, että sitä oli. Ja minusta tarvitsin rentoutusta päivän koettelemusten jälkeen! Jalat nimittäin olivat tosi-tosi kipeät tuon tunnin odottelun ja kävelyn jälkeen. Ovat vieläkin, tämä päivä on otettava siis aika rauhallisesti. Istuskelin parvekkeella, katselin ja kuuntelin Malmin hörhöjä ja huuhtelin aivoja. Ei tuo määrä kunnon unta tuonut. Tiedättehän, että joskus viina virkistää. Klo 1 jälkeen sain kunnon unen päästä kiinni ja kas, herättyä kello olikin jo aamu! *ihmettelee*

Eilinen alkoi mennä pieleen – taas – siitä, että Palmia ei suvainnut lähettää autoa klo 9.45. Kun lopulta sain 25 min. jonotuksen jälkeen jonkun puhelimeen, leidi lupasi tarkistaa asian ja soittaa minulle. Tavistaksi tuli klo 10.30 ja samaan aikaan leidi kuljetuspalvelusta soitti, sain sen käsityksen, että tilaus oli kirjattu, mutta ajaja – siis takso – ei ollut ottanut sitä omalta ajolistaltaan! Aika hävytöntä, tai siis olisihan hän voinut ilmoittaa siitä, ettei käy tms. Leidi väitti, että kyseessä lienee inhimillinen erehdys. Näitä inhimillisiä erehdyksiä on sattunut jo aika paljon parin kuukauden aikana, joista olen 3 vkoa ollut lomallakin jo. Joten selittelyksi menee. Ei kaikkea enää voida tunkea alkuhankaluuksien piikkiin eikä varsinkaan kuskien osaamattomuuteen. Eiväthän kuljettajat juurikaan ole vaihtuneet, samat kaverit tässä pyörivät koko ajan! Eli kerroin laittavani vastineen. Olin niin myöhässä, että paluuaikaa oli siiirrettävä, että ehdin taas koko repertuaarini käydä läpi.

Belgarion siellä sitten istui kirjastossa ja ihmetteli, olin kyllä jo soittanut, että myöhässä tullaan. Kirjasto tarjosi aika kivasti varauksia ja jokusen vanhan opuksen – ei riittävästi, mutta ensi viikolla voin käydä Pazilassa, jos tarpeen. Muutoin normiruuat, tsioskistakin jotakin apetta ja Liiteristä (siellä on muuten aika hyvä perusvihannesvalikoima, siis ovat ainakin tuoreita, tuoreempia kuin SS-kaupassa). Lisäksi siellä oli pizzatarjous, osta 3, maksa 2. Nauratti, mutta kun tarkistin, kahden pakastepizzan hinta oli yht. 1.99, sehän jo kannattaa. Ostimme siis neljän juuston pizzaa ja mozzarella-pizzaa jemmaan. Kun niitä pikkuisen avittaa omilla mausteilla, ne ovat oikeasti hyviä – tässä on hinta-laatusuhde kohdallansa, pohja on rapsakkaa eikä ole aivan yltiörasvaista kuitenkaan (no, juusto nyt on juustoa). Eikä näitä nyt joka päivä syödä! *puolustelee itseään* Mutta hyvää kuulkaas oli, kun lisäsin pizzamaustetta kunnolla, valkosipulia ja oliiveja pienittynä päälle.... njam ja lurpsis. Lisäksi ne ovat sopivan kokoisia, eivät liian isoja, eivät liian pieniä. Mukaan olisin tehnyt salaatin, mutta kun suunnitelmissa oli tuo jälkiruokien invaasio, ei Belgarionin tehnyt enää mieli. Joten näillä mennään! Itsellä eväänä tofua alkuviikosta, ihan vihannespataa sellaisenaan loppuviikosta. Muutoin saladoa ja aamuisin ruisleipää ja juustoa sekä tomangeja. Siinähän se meikäläisen ruokalista, aina muuttumaton, helppo varioida eikä ole vielä kyllästyttänyt ,D Ja yhtenä päivänä viikosta on ns. karkkipäivä eli parempaa ruokaa, jälkkäriä tai pullaa, jäätelöä tai muuta mukavaa. Käy se näinkin.

Belgarionillakin on taas menoa Lipastolle, neljä kurssia on alkamassa. Yhdestä ymmärsinkin jotakin, muista en. Ans kattoo taas, toivottavasti poika jaksaa ja viitsii – voi olla, että jossain vaiheessa joutuu ihan opiskelemaankin *hihittelee*. Tämä ei ole mitään tarkoituksellista, tietojenkäsittelyssä nyt vain aika paljon on tuota koneen kanssa ähräämistä, ohjelmointia ym. Katsotaan nyt luentopäiviä ja sitten, miten hänelle sopii ja sopiiko yleensäkin tulla avittamaan minua – lupasin soittaa loppuviikosta asiasta. Eilen ainakin oli avuntarvista! Saimme ne kaksi isoa triffidiä kasvamaan. Lisäksi hän puhdisti tuon keittiön ison valolampun, joka oikeasti on valkoinen kaiken mähnän alta. Minä en sinne yletä ja tiesin jo niiden prleen sälekaihtimien takia, mitä siellä on! Ja olihan siellä – nyt on komea lamppu siistittynä käytössä. Toisaalta, kai tällaiset asiat nyt pitää hoitaa kerran viidessä vuodessa, ehh? Lisäksi hän lähtiessään vei ison kassin lasipurkkeja kierrätykseen, toinen kassi vielä jäi. Ne ovat nimittäin helkkarin painavia eikä meillä ole tässä lähellä keräyspistettä. Millään minä en kehtaa heittää niitäkään roskiin, huuhtelen vain ja tungen kassiin, osan säilytän omia tarpeita varten. Aina toivoen, että joku ne joskus rahtaisi kierrätyspömpeliin...

Jahas, kaunis ja hiljainen aamu ainakin täällä! Piruuttaankin menen tupakalle just nyt. Voi, voi, siellä joku leidi itkee parvekkeella miehelleen ihmissuhteonkelmiaan, ei kuule kannata!


-----------------------------------



Purrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Juuhei, oli mullakii eile kliffaa. Poika oli täälä ja Pojan kone ja Reppu, mmm. Ja mä sain oviileit ku noi söi sitä pistaa, vaiks se ei muute kissin ruakaa ookkaan. Mutt oviilit on, nih. Ja mä sain mulle ruakii ja kaakkei ja kalkonii ja semmost – juu, Poika toi. Ain se sanoo, ett mami osti, mutt Poika se on ku tua ja se on kivempi, nih kerta! Ett semmoset kissinpäivät oli eile, melkee ehtiny goisiikkaa. Ja sitt toi pönki illall viäl ylhääll ja joi sitä hihitysjuamaa, vaiks ei se kyll hihittäny yhtää. Pisti äkkii vaa konee kii ja sano, ett parempi nii. Ettei tee tyhmii. Laitto se puhelimittemensaki latauksee. Son nii vaikees paikas, se sano, ett ei iha äkkii tuu miälee alkaa soitella narun pääst jotai kummii puhelui. Aika viksuu, sano, mamilt meinaa *ei, ei saa läpsii*. No, mä sain äske jo kalkonii, nyt mä rupesin goisii. Ootan, jos päiväll sais jotai kivaa syätävää kans. On niinku viikonloppu, ett voisin kai mäki saada jotai. Vaiks jääfisuu, mami hei, heiiiii! Ai jaha, ett katotaa taas. Just joo, no katotaa sitt. Eikä se taaskaa ottanu fotoi, oikeestaa mä menin kaakuu, ku se kaivo kaamera esill, tsihih. Nii ett tämmöse soli jostai taas ettiny - niinko mä >o<


 


Kliffaa viikendii hei kaikill kavruil, orjill kaa!


------------------------------------

Voi Vincent, ihan orjillekin toivotukset, olet sinä sitten ajattelevainen...

Päivän slogan: Joskus on hyvä tyhjätä päänsä pienellä viinanjuonnin harjoittelulla...

Päivän biisi: Ei tippa tapa

Luettua: Outi Pakkanen – Kissa kuussa, tarttui palautetuista käsiini. En nimittäin muistanut koko kirjaa sen kummemmin, ilmeisesti olen lukenut sen pikalainana. Edes murhaajaa en alkusivuilta tunnistanut. Ihan normaalia Pakkasta, kepoista ja suht uskottavaakin dekkaria. Ei paha, sellaista välipalaluettavaaa kuitenkin. Erica Bauermeister – Elämän lempeät maut, tässä erikoinen kokkikurssi tekee ruokaa rakkaudella ja antaumuksella, ei niinkään reseptien mukaan. Mukana kulkevat jokaisen omat motivaatiot osallistua, menneisyyden kaiut sekä elämä sinänsä. Ei paha ollenkas, hiukan häiritsee lievä hömppämäinen osuus, joka punkeaa läpi joissain kohdin eikä sovi itse asiaan. Tällaisenaan melkoisen viihdyttävä esitys ruuanlaiton ja ruuan tärkeydestä ja siihen suhtautumisesta. Suosittelen kaikille ruuasta pitäville, lainatkaa tämä ennen ostamista – tarkistakaa siis kantanne tuohon ihmissuhdepuoleen. Itse en tätä välttämättä ehkä hyllyyn asti ostaisi.



ANTAKAA VAPAATA MUN KISSIKENKILLE!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti