tiistai 1. syyskuuta 2009

PALKINTO TARJOLLA, SYYS-MUKA-KUU JA MUUTA MÄKÄTYSTÄ


Epäilen, että tällä viikolla rikkoutuu laskurissa 100 000 kävijän raja. Pitäisiköhän sitä ihan luvata arvoisalle lukijalle jotakin? Sovitaanko niin, että se, joka rajan rikkoo ilmoittaa oikean nimensä ja osoitteensa meiliini – lupaan palkkioksi kirjan (joko postitse, saa tulla myös käymään ja noutamaan sekä samalla tarjoan kaffet, tai hakea Varastolta sovitusti) oman valinnan mukaan. Siis uuden, kertaalleen luetun opuksen valikoimistani! Ei kehno tarjous, minusta. Jos vaan itse kehtaa ,D

Jahas, alkoakin olisi! Milloinkahan alkaisi juoda? Se minulle nyt kertokaa... Minähän olen aina suosinut viinan juontia, tässä vielä yksi asiaa tukeva tutkimus – hienoa, eikö? Kunnon känni on aina välillä tarpeen pään tyhjäämiseksi!

Niin, oikeastaan piti kertomani myös eräs syy, miksi olen lomalla tähän aikaan. Nämä elokuun viimeiset viikot ja syyskuun alku olivat aina minulle ja W:lle sellainen pariviikkoinen juhla – ikäänkuin. Molempien synttärit sattuivat tälle ajalle, samoin edellisen kissan (Ulf Anderssonin) taloon tuleminen ja monta monituista muuta asiaa – ei vähäisempänä parit muutkin syntymäpäivät... Tapana oli silloin siis kirjaimellisesti ottaa häppää ja syödä vähän paremmin. Viettää mukavia päiviä ja suunnitella jo seuraavaa koetusta. Sillä sellaisiahan ne olivat, aina vähän omituisia ja hulluja. Kuten mekin yhdessä. Nyt olen siis viettänyt aikaa täällä tehden asioita, joita ei muulloin ehdi. Pesten W:n kuolleen pikkuveljen vaatteita... ei olisi silloin voinut edes kuvitella mitään tällaista. Ja minä asumassa yksin toisen kissan kanssa – sekin vielä. Elämä on outoa ja kummallista! Suoraan sanoen ei ole ollut kauhean mukavaa, hammaslääkäreineen (saakelin torpso, tössi sen paikankin, asiaa on hänellekin vielä) kaikkineen. Pari päivää menee vielä näissä pyykkihommissa, omissakin nääs. Lisäksi sain eilen pestyä parvekkeen oven sälekaihtimet. Edellinen asukas on ollut erittäin epäkäytännöllinen, sälekaihtimet ovessa kun oikeasti tulevat saastaisiksi äärettömän nopeasti (rasvaa, pölyä, tupakansavua parvekkeen puolelta oven ollessa sinne auki). Arvatkaas oliko kivat käydä jokainen säle läpi ja paashaa kyllä irtosi, jäks. Nyt ne ovat suht puhtaat, täytyy vielä kertaalleen vetää ne ylös-alas rätillä roiskeiden poistamiseksi. Että näin Welhotar tyytyttää kotinhoitotarpeitaan, kele! 

Ja Matkapalvelukeskus vastailee (lopultakin!) nootteihini: Tässä tämä, jossa peruutin matkat ja kuski hyppi silmille, koska peruutusta ei hänelle tullut.

Vastaus palautteeseen.
 
Annoitte palautetta 17.8.2009 tilatusta kuljetuspalvelumatkasta jonka olitte peruuttanut mutta matkaanne ei peruttu, vaan tuohtunut kuljettaja soitti peräänne ja tiedusteli missä viivytte.
Palmiasta saamamme selvityksen mukaan kyseisen välittäjän kanssa käydään
tilanne läpi ja häntä ohjeistetaan työtehtävissä.
 
Pahoittelemme virhettä. 


Ja sitten se häslinki, jossa meitä oli kaksi työmatkalaista yhdistettynä (arvasinhan minä, ettei se väsynyt ja lytätty leidi uskaltanut valittaa! Ai niin – tosiasiassa MINÄ olin myöhässä 25 minuuttia ei siis 5 minuuttia, avustaja odotti!!!) 

Vastaus palautteeseen.
 
Annoitte palautetta 14.8.2009 tehdystä työmatkasta joka oli sääntöjen vastaisesti yhdistelty kuljetus.
 
Palmian matkapalvelusta saamamme selvityksen mukaan kuljetusta ei merkitty yhdistellyksi matkaksi. Palmian näkemyksen mukaan kuljettajan olisi ehdottomasti pitänyt soittaa välityskeskukseen jotta häneltä olisi poistettu toinen tilaus. Palmian mukaan kuljettajat eivät saa itse yhdistellä kyytejä,
vaikka hänen tarkoituksensa on ollut hyvä.
 
Kuljettajan selvitys tapahtumaan: Palmiasta soitettiin autooni, pyydettiin vaihtamaan reittiä, koska tarvittiin Käpyläntie 1:een inva-auto. Suostuin toki, mutta sanoin välittäjälle, että minulla on juuri tulossa Panuntie 11:sta keikka Kanneltie 8 d:hen. Keikka tuli, vein asiakkaan rt-asemalle, koska hänellä oli kiire junaan, minkä jälkeen ajattelin vieväni Panuntien asiakkaan Kanneltielle.Sain kuitenkin uuden keikan Ratapihantie 9:stä. Tämä asiakas rupesi huutamaan minulle, että minä olen tehnyt väärin yhdistäessäni työmatkoja. Ehkä siinä tein väärin, mutta ajattelin, että TÄRKEINTÄ on saada asiakkaat vietyä kohdeosoitteisiinsa. Työmatkalainen asiakas oli perillä VIISI minuuttia myöhässä annetusta ajasta, mikä ei mielestäni ole kovin paljon. Kanneltien asiakas oli n. tunnin päästä kotona, eikä hän valittanut ainakaan minulle. Voisitte Palmiassa HIEMAN paremmin katsoa kun lähetätte keikkoja autoihin, ettei autolla ole muita keikkoja samaan aikaan. Aina ei ole aikaa autossa katsoa, mikä keikka tulee, jos on juuri avustamassa asiakasta pois autosta. Minä en ainakaan suostu ottamaan syitä niskoilleni edellä mainituista kyydeistä. Kaikki asiakkaani pääsivät kuitenkin kohtuuajassa perille.Pyydän siis tarkkuutta keikkojen välityksiin, jotta vastaavalta vältyttäisiin jatkossa.
 
Valitettavasti vuorovaikutus ei aina suju ongelmitta välityskeskuksen ja kuljettajan välillä, vaan väärinkäsityksiä voi syntyä.

Just joo – siis ihan täyttä potaskaa! Tämä ei lämmitä ketään, vähiten minua. Eilen Palmia taas kuljetteli minua läpi puolen Malmin, kun kuski oli hermostunut (keikkaa pukkaa liikaa =O) eikä tiennyt, millä puolella rataa ajella ja ajelikin kuin PPS (pullopärsheshika). Että tällaista vekkulia, minen jaksa enää. Oikeasti! Kipeänä odottaa ja ihmetellä, autossa istua ja ihmetellä outoja maisemia. Kellekään mikään myöhästyminen ei merkitse mitään – eihän palvelun käyttäjillä VOI olla sovittuja tapaamisia, treffejä tms. sovittua kellonaikaa millekään. Ei todellakaan. Voi kun olisin eläkkeellä tai voi kun olisi auto ja mies kuskina! Edes. 


Taidan mennä hermotupakalle, kele! Mutta halusin tuoda nämä niille tiedoksi, jotka aina ihmettelevät valituksiani ja näitä vastauksia (joilla siis ei tod. ole yhtään mitään merkitystä)! 


----------------------------------------------



Purrrrrrrrrrmenta, kissinkat! Hjuu ja hjoo, toi kävi sitt eile yksi kaupoill. Eikä hei siis tuanu mitää, ei yhtää mitää. Jotai ihme harjoi ja tököttei – siis ei hei ruakaa melkee olleskaa, ihan vähä itellee jotai. Mulle ei niinku mitää. Sopis ny vähä ajatella, mitä duunaa. Mutt mitä tekee mein möhkö? Kantaa kassillise kirjoi himaa ja ruttuuttaa murinakonett. Siis iha sikamaist, mä vaa sanon. Sitt vaa miälenosotuksellisest goisin koko päivän. Herättelin tota vähä välii yälä, meinaa ku nousin sitt ylös, ku toi painu goisii *tsihih*. Kissithä on yäeläimii, meinate. Päätin näyttää toll, mite kaikk hoituu ja mourusin ja touhusin vissii pual yätä. Välill kävin möngertääs sänkys, ett se varpist heräss ja taas takasi. Siitäs sai – mä tahon fisuu tänää! Ois paras niinku tekee mulle jotai semmost oikeet muanaa välill. Tai sitt avata donaripuukki, muute tääll on yks pahantahtone kissiki viäl ton mamin lisäks, nih meinaa. Eikä mitää fotoi, tiäteskää. Laitto se patterit, ku mä näin kaameran, painuin heti pakoo. Must ei kuvii oteta sillo, ku mä en kert haluu. En oo mäkää hyväll pääll, hei. Painun koht goisii lisää.... Tommose jutska se löys täält.


 



Kliffaa tiisdaagenii kaikill MUN kavruill!


----------------------------------------

Vincent, olet aika sietämätön karvatakamus.

Päivän slogan: Hyvästä teosta saa vain pahan palkakseen!

Päivän biisi: Rebel Rebel

Luettua: Michael Cricton – Saalistaja, ei paashempi opus. Voisi olla tulevaisuuden skenaariokin. Cricton välillä liioittelee, mutta tämä esim. olisi täysin mahdollista. Jännäri pahimmasta päästä (vaikkei nyt mitään suurta), vaatii ehkä vähäsen sitoutumista asiaan ja lukemiseen kuitenkin. Kelpoisaa välipalaa. Rake Tähtinen – Musta laulu, kotomainen poliisiromaani. Wicca-leidi on murhattu, kohta tapahtuu toinenkin murha. Mitä yhteistä naisilla on ja kuka on asialla. Psykologista asiaa, vinkeää poliisin ammatin kuvausta ja yksityiselämää ja vähän asiaakin. Kohtuullisen kelpoinen esikoinen, vähän saisi olla särmää enemmän. Liian lyhyt meikäläiselle! Sitten päätin muun lukemisen puutteessa lukea kaikki ei-omistamani Harjunpäät hyllystä eli otin koko setin. Matti Yrjänä Joensuu – Harjunpää ja poliisin poika, vähän samalla tasolla kuin edellinenkin – nimenomaan tuon psykologisen puolen osalta. Kaisiksessa ja Kontulassa on tapettu mies, omituisen samanlaisen väkivallan seurauksena. Samalla seurataan kahden nuoren pojan elämää... sekä tietysti Harjunpään omia edesottamuksia ja tunteita. Minä aikanaan pidin Harjunpää-opuksista enemmänkin. Jotenkin nyt ne eivät niin kolahda, hyviä kyllä, mutta jotakin tuntuu jäävän puuttumaan. Onkohan vika minussa vai siinä, että luen kirjoja toista kertaa? No, ihan parhaasta päästä kotimaista poliisiromaania ja rikostarinaa kuitenkin, ei sillä.



JA NYT KISSIKENKÄT TAAS LEVOLLE!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti