tiistai 3. elokuuta 2010

EIHÄN TÄSTÄ MITÄÄN TULE


Kyllä se nyt vaan on niin, että ei tässä mikään mene kuin pitäisi. Byrokratiassa asiaa hoitava henkilö on - ylläri, ylläri - lomalla pari päivää. Tod.näk. huomenna paikalla. Eli tässä on ihan pakko ainakin perätä oikeita tietoja laskuun. Enhän minä ala maksaa laskua, jonka mukaan vaihdan väärin tiedoin oikeaan asuntoon - enhän *retorinen kysymys*? Siis ainakin lasku on saatava oikeilla tiedoilla, toki myös sopimus, josta tuli malli. Siinä oli myös vääriä tietoja. Juu, ymmärrän, jos kiireessä ja viime viikon helteissä jotakin möhlii. Mutta ei sentään laskuja ja sopimuksia. Ihan oikeasti alkoi sekin ottaa päähän. Mutta minä pyrin huomenna tiedustamaan asian perään.
 
Sitten avainasiaa. Koska ihanan pienen ja hyvin palvelleen huoltoyhtiömme osti Suuri & Hallitseva Yritys, ei kukaan tiedä enää mitään. "Valitse 1, jos haluat jätelavan! No, en halua. Valitse 2, jos haluat yhdyntää huoltomieheen! No, ei. En halua sitäkään. Valitse 3, jos sinulla on muka jotakin asiaa. Valitsin 3:n ja 10 minuutin päästä vastasi ihmisääni. Onneksi käytin työpuhelinta. Ihminen ei saanut yhdistettyä puhelua oikeaan "alueyksikön toimipisteeseen", joten hän välttämättä halusi välittää soittopyynnön. Annoin nimeni ja kännikkänumeron, tavasin ne molemmat varmuuden vuoksi. Arvaattekin varmasti jo? Ei, ei soittoa, tietenkään *huokaus*. On tämä sitten niiiiiin vaikeaa. Minä nyt vaan olisin tarkistanut, miten tehdään. Nuo ohjeet ovat täysin käsittämättömät, jos kyse on vaihdosta eikä uuteen muuttamisesta. Prle. Oikeasti, tekisi mieli jättää sikseen koko juttu, sen verran alkaa jo ahdistaa.


 


Toisaalta myös alakerta ahdistaa: eilen illalla ensimmäistä tupakkaa polttaessani alkoi taas mekkala alakerran parvekkeella -> tavaroiden riipominen, raapominen, kälätys ym. Suljin aktiivisesti korvani ja laitoin pesukoneen päälle. Miten sattuikaan, se oli vähän väärin ladattu ja jytisteli oikein kunnolla menemään *hui, pelottaa* ;> On tämä yhtä perkelettä, jos ei omassa kotonaan voi elellä miten haluaa. Samaa he tietysti sanovat, mutta miksi eivät sitten hanki edes niitä laseja, jos esim. allergia vaivaa? Saatanan saiturit ja tunarit!
 
Ettei totuus unohtuisi, Varastolla väki palailee suurilta osin lomilta ja taas ylläri-ylläri, lomitan myös toista osastoa omien hommien ohessa. Sentään sain taputuksia päälaelle siitä, että suostuin avittamaan uutta tulokasta eli perehdyttämään... Tuota, minustahan asia oli itsestään selvä ja lupasin auttaa jatkossakin, jos vaan pystyn ja osaan. Ei siinä sen kummempaa. Oudoista asioista välillä kiitellään. Normitöistä ei yleensä koskaan ;D Hyvä kun ei haukkuja saa, silloin tietää, että asiat lienevät suht-koht hallinnassa. Eikä helle edelleenkään juuri hellitä. Remontti jatkuu ja hiki virtaa. Eräs lomalta palaaja ihmetteli, miten kuuma töissä on. Kerroin, että lämpötila oli viime viikkoihin verrattuna suorastaan siedettävä, kuten olikin. Meni rouva hiljaiseksi. Usutin vaihtamaan myös kevyempään työkuosiin vielä tälle viikolle. Jopa yleensä ns. työpukeutuneet henkilöt ovat olleet harvinaisen vähissä varustuksissa ja jopa paljain jaloin :o


 


 


 


Vinski oli eilen onnessaan. Löysin pakkasesta vielä pari silakkapiffiä, jotka lämmäytin ja pilpoin meille iltapalaksi, itselleni salaatin kylkeen ja Vinskille ihan ilman vihanneksia. Näkyi pojalle maistuvan, vaikka oli ihan aitoa kalaa. Paljoa en uskaltanut antaa, se oksetus kun tulee jo aika pienestä. Muuten kissinka makoilee päivät ja melkein yötkin korituolissaan, mmmm. Tyytyväinen on hän.


 


Päivän slogan: Jospa piruuttaankaan ei muuttaisi eli ett' ennen kärsimme nää tietyt vaivat, kuin uusiin riennämme, joit' emme tunne?


 


Päivän biisi: Days Of Revenge


 


Luettua: Nicholas Rhea - Sydämen asialla; 1. Aidensfieldin uusi konstaapeli, juu, tästä kai menee kuvalaatikossa jokin sarja, vai? Kirja on mukavan harmitonta jutustelua nuoresta konstaapelista ja hänen perheestään näiden muuttaessa Yorkshiren maaseudulle ja tutustuessa kylään sekä paikallisiin persooniin, tapoihin, eläimiin ym. 1960-luvulla. Ihan mukavaa kesälukemista, itse asiassa, yllätyin positiivisesti! Kaikille maaseutukuvauksiin ja lempeisiin poliiseihin sekä luoviin ongelmanratkaisuihin tykästyneille, mukava tunnelma, nostalgiaa – ei ihme, että on suosittu. Ja hei, kuvalaatikkoasioista ei kannata sitten puhua minulle mitään, koska sitä ei nyt vaan ole. Panu Rajala – Lasinkirkas, hullunrohkea. Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta   . Tykkäsin taas, kovasti, Rajalasta en ehkä niinkään, mutta olen aina pitänyt Meriluodosta ja hänen tyylistään sekä rohkeudestaan elää – kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi. Pidän kyllä enemmän hänen itse kirjoittamistaan teksteistä, tämä nyt on toimitettu elämäkerta, mutta silti... Suositan kaikille!


 


 


 


JAHAS, TAAS MENNÄÄN – VARASTO ON KUTSUVA PAIKKA  =b


 


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti