tiistai 17. elokuuta 2010

PITÄÄKS MUN AINA?


 
Kyllä pitää, valitan, että valitan. Valitan silti. Jestas, että tympii. Tympii työ, tympii koto ja muuttokin. Tekisi mieli vetää ne sata kertaa vatvotut perskännit, mutta ei ole mahdollisuutta. En halua rapuloida töissä enkä oikeastaan vapaallakaan. Kun pitäisi pakata, prle. Saan oikeasti näppylöitä, eikäs kun, niitä on jo - ihottumaa siis. Sekin vielä! *räks*
 
Palmia kunnostautui ilmoittamalla vasta eilisaamuna, että heillä oli tietoliikenneongelma... Just, ketä se ENÄÄ lohduttaa. Minä vaan kysyn. Eivät saaneet edes kotosivuillensa asiasta viestiä tilanteen ollessa päällä - eipä tietenkään. Jännää, sillä kun esim. vuoroesimiehiä haettiin, heillä oletettiin olevan vähintään mikrotukihenkilön pätevyys ja "oikea it-alan koulutus"? Mihinkäs se / he / ne ovat hävinneet? Mielenkiintoista tämä toiminta siellä, aina. Jo menikin hetki, ettei ollut paljoakaan sanottavaa ja tätä sitä osasikin pelätä. Kun lopulta vahvistivat viikon keikat, oli siinäkin kämmiä. Just, kiitti vaan taas. Meni luotto vähäksi aikaa eli kaikki on täsmäytettävä todellakin kuusi kertaa tarkasti myös itse. Ei uskalla luottaa mihinkään, vaikka kuinka olisi vahvistettu. Eikö ole jännittävää? Koskaan ei tiedä, milloin takso tulee ja minne se menee. Pääsenkö mukaan vai onko jotakin valittamista. Eräskin herrahenkilö odotti minun kiipeävän neljän (4) ruoka-, kirja- ja kissanhärpäkekassin kanssa taksoon ihan yksin, ilman apuja. Kun pyysin, josko hän mahdollisesti voisi auttaa, oli se kovin kankeaa. Onneksi hän on poikkeus säännöstä; kun takson saa, yleensä myös apuja, jopa tarpeettomia sellaisia.
 
Lisäksi voisin vänistä vähän siitä, kuinka kipeä olen. Tosin siinä ei ole mitään uutta. Eli minä nyt vaan taas olen äärikipeä, vaihteeksi. Tietäneekö se sitten kunnollista sään muutosta vai onko tämä stressin ja erinäisten fyysisten harjoitteiden syytä, ken tietäis sen. En minä ainakaan, ehkä kaikki yhdessä! Kuitenkin mömmöjä menisi enemmänkin, mutta yritän säännöstellä niitäkin (hah ja miksi, kun minut on se omisarvis jo leimannut joksikin hemmetin väärinkäyttäjäksi!). Nukkumisesta ei tietoakaan, kerran viikossa saan nukuttua vähän reilummin. Lauantaisin, kun voin mennä uudestaan nukkumaan aamukaffen jälkeen. Muuten ei tietoakaan unista, 2 - 4 h katkonaisella ja lepoa tuomattomalla urvahtamisella mennään edelleen, ties kuinka monetta vuotta. Välillä oli parempi, kun oli lääkitys. Oli, nimenomaan, kunnes omisarvis katkaisi senkin. Prletto, minä vain sanon. Uutta lääkäriä ei siis ole löytynyt, vielä... erästä ajattelin, mutta hänkin on nykyisin Vandalla. Miksi ihmeessä kaikki ovat siellä? *katkeroa marinaa* Haluaisin vain jäädä kotoon, peiton alle, rauhassa!


 


 



 
Eliisa ei ole kiinnostunut muutostani, jännää. Muuten ovat aina tunkemassa kaikenlaista joko meilillä tai puhelimitse, mutta ei nyt? No, ei sitten, jos ei raha kiinnosta. Minä sanonkin tästä lähtien jyrkän EI kaikelle, mitä tyrkytätte. Asioin sitten kilpailijanne kanssa, joka osoitti erinomaisen selkeää kiinnostusta (ja osoittaa jatkuvasti turhaa tyrkyttämättä, kun olen monta kertaa sanonut, että kerron itse muutoksista mikäli niitä haluan). Pitäkää tunkkinne *pthyh*. Yksi aasiakas merkitty siis poistuneeksi teiltä, jep, jep-jep.

No, eilen tuli käytyä sitten ns. ostoksilla eli hakemassa yksi lahjus ja vähän jotakin tarpeellista. Hyvä näin(kin). Edes. Eli shampoota, dödöä sun muuta sekä vihanneksia lisää. Lisäksi katsastin pari kauppaa – ei mitään ostettavaa, mikä oli ihan mukavaa. En minä mitään tarvitse, en edes halua. Kunhan nyt leikin olevani muka-ostoksilla, kun ostoshelvetissä kerta oli pakko käydä. Hah. 


 


Ja sen jälkeen kotona – paskaa, joka paikassa sängyssä, taas! Kun on kerran käyty laatikolla, ei sinne voi toista kertaa mennä. Eihhhhhhhhh, en jaksa enää.


 


Päivän slogan: Elämä yrittää oudosti demonstroida todellisuutta...


 


Päivän biisi: We’re All On Drugs


 


Luettu on ja paljon, tässä märinöiden välillä. Ennen muita tässä kaikille ihana ja uusi aikuisten satu, Rosetan uutuus Ruususatu, kaikkien luettavissa täältä! Suosittelen kaikille, kaunista, herkkää ja - lukekaa itse, vain netissä toistaiseksi...  David Almond – Naakkakesä, nuorisokirja, mutta sopiva aikuisille erittäinkin. Kannattaa lukea, erilainen! Jouni Hynynen – Kesämies, kooste entisistä jutuista ym. Simppeliä ja leppoisaa luettavaa edelleen. Päivi Alakoski – Sikalat, uudelleenluennassa eikä yhtään kehnompi edelleenkään. En taida jaksaa edes listata muita, väsyttää armottomasti ja Varastolla on hillitön nippu töitä odottamassa. Mitä minä sanoin, että ne teettävät minulla kaiken ennen lomia L


 


 


 


 


MINÄ MENEN, MENEN, JOS TAKSO HUOLII!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti