perjantai 7. tammikuuta 2011

YKSIPÄIVÄINEN TYÖVIIKKO ON NANNAA!




Wau, se on niinkuin yksi päivä töitä ja sitten taaaaas vapaata. Mielettömän hienoa, tämä tykkää kovasti! Tosin töitähän siellä on odottamassa, mutta ei sekään haita. Hmph, ja töiden jälkeen normiroudaus, kirjapakettikin on jo odottamassa postissa – kevät on siis alkamassa.


Eipä silti, minulla on ollut oikein viihdykästä! Ystävä rantautui residenssiini keskiviikkoiltana mukanaan kuoharia ja itselläkin oli vielä jäljellä runsaasti juomapuolta. Kälätystä, viiniä, pelastimme mm. maailman, laitoimme noin yleensä ottaen asiat oikeaan eli haluamaamme järjestykseen sekä ainakin minulla oli oikein mukavaa. Kaikkein hienointa oli se, että alko tosiaan vei säryt. Melkein kivuton ilta ja aivan mielettömän pitkä uni (ilman lääkitystä siis!) sen päälle. Kävin kyllä eilen hereillä pariinkin otteeseen eli ottamassa aamulääkkeet, mutta edes aamupalaa ei huvittanut laittaa. Kömmin takaisin sänkyyn vitamiinojuoman jälkeen ja sain vieläkin unta. Uskomatonta! Tosin olihan sitä univelkaa, mutta nyt se on ehkä sitten maksettu taas hetkeksi. Kiitos – oli oikein mukavaa. Ja Imbolcin tienoilla sitten ehkä uusiksi, kun meikäläinen on Oikealla Lomalla.



Niin ja tärkeä tietoitus: hiukseni on nyt leikattu oikein siisteiksi! Muistan postanneeni, että viime keväänä jostain syystä meikäläiseltä lähti hiuksia aivan älyttömästi ja kuontalo meni muutenkin huonoon kuntoon, siis ulkopuolelta, hei! No, silloin ei kukaan ollut niitä leikkaamassa ja nyt ne ovatkin olleet paremmassa kuosissa, mutta latvat hirmuisen harsuuntuneet. Lähtiköhän tuota paikoittain 10 cm, arvelisin. Hienoa työtä keittiösaksilla.... ziitosta siitäkin! Kyllä nyt kelpaa mennä Varastolle kuuntelemaan svinduilua. Eräs työkaveri nimittäin otti taannoin ponnaristani kiinni ja sanoi, että näyttääpäs se vahvalta, mutta onkin tuommoinen luiru. Luirua minä sille vielä näytän, hitsi. Meikäläisellä kun on tyypillinen kotomainen hiuslaatu: paljon hiuksia, mutta ohuita ja hennonlaisia. Ainoa asia, joka minussa on hentoa *nostaa nokkaansa*.



Muutoinkin olen kohtuutyytyväinen myös eiliseen. Sain pari juttua kirjoitettua ja laitettua eteenpäin, ne olivatkin jo vähän roikkuneet tuossa ja häiriämässä meikäläisen ajatuksia. Kolme opusta odottelee tuolla lukijaansa, asiaopuksia siis, joita ei ihan kertaistumalla luekaan. Pitää oikein syventyä asiaan eli luen niitä mieluummin pätkissä ja välillä sitten jotakin muuta. Lisäksi sain pyykättyä kylppärin matot ja käytyä pakkoruiskussa. Laadittua kunnon muonaa eiliseksi. Lisäksi tein vielä tälle päivälle kiinalaista vihannesmättöä, kiinalaista siinä ovat sienet, herneet ja bambunbersot ,D Mitäpä muuta; lueskelin ja kulutin aikaani koneen ääressä, tietenkin. Rauhallista ja mukavaa, ei ihmeempää juilimista edes. Lääkitys oli siis asianmukainen *köh-köh-köh*!



Ja sitten kaikille askarteluihmisille: tehän tiedätte, että Welhotar nyt vaan on rähmäkäpälä. Joten teille täällä oikein vekkuli vinkki upouudesta askartelu-paskartelu –ideasta! Jos innostutte, haluan hetioitis näytekappaleen, hopi-hopi! ;DD


  


 


 




Kuvasta sen verran, että olen kerran jo harkinnut skootterin hankintaa.... olisi se kyllä näky!


Päivän slogan: Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä.



Päivän biisi: Season Of The Witch



Luettua: John F. Love – Hampurilaisimperiumi, McDonald’sin menestystarina. Olen lukenut tämän aikaisemminkin, mutta sattui nyt vaan mieleen uudestaan. Lisäksi Belga haluaa myös lukea tämän. Tämä nyt on kyllä enempi ehkä hehkutuspuolta eli ei kerrota kaikkea... ja vähän vanhentunuttakin faktaa on. Mutta muuten ihan lukukelpoisa, jos asia kiinnostaa. Sopivaa tai edes vähän kertovaa linksua ei valitettavasti löytynyt tähän hätään. Margaret Atwood – Herran tarhurit, ai että, minä taas pidin tästä kovasti. Maailma erään tuhon jälkeen, viherlahkon kuvausta, mitä kaikkea voikaan tapahtua. On tällä naisella mieletön taito fantasioida ja osua tiettyjen asioiden ytimeen. Suositan! Hugh Ambrose - The Pacific – Tyynenmeren taistelutoverit. No joo, hypähtelevä ja sekava kertomus viiden kaverin kohtaloista II maailmansodan aikaan niillä pahimmilla taistelukentillä. Yltiöisänmaallisuutta jusalaisittain. Kyllä tämän nyt lukee, mutta ei toista kertaa. Ei innostanut hirveästi ja tuo sekavaisuus häiritsi sekin pahasti. Sotakirjallisuusfriikeille. Ja lisää toisaalla myöhemmin. Lisäksi omasta hyllystä pari vanhempaa opusta, jotka kertoivat molemmat arkielämästä 60-70 –luvuilla. Sellaista nostalgista kerrontaa, ei suuria tapahtumia, vaan todella arkisia murheita ja tapahtumia... eli ei sen enempää.


  




POLKA LÄHTEE LEVÄNNEENÄ JA PALAJAA TAAS JO KULAHTANEENA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti