maanantai 10. tammikuuta 2011

ANKEA MAANANTAI


 


 


Ankeaa maanantaita vaan kaikille! Yhtä ankea se oli eilinenkin, enkä nyt tarkoita säätä. Ilmat eivät niinkään meikäläistä heittele, lähinnä ihmettelen miten pääsisi taas Varastolle. On nimittäin aika hemmetillisen pluikasta! Miten sitä jaksaa tehdä siellä mitään – tai jaksa – vaan pystyy? Koko viikonloppu on mennyt ketuillensa eli särkiessä ja juiliessa, mikään ei auta. Nukuttu on lyhyissä pätkissä se, minkä on saanut nukuttua. Tietää huonoa koko viikolle, varsinkin loppuviikolle. Ähhh..


 


Kotihommatkin sain itseäni pärsheelle potkien pakosti tehtyä. Eihän niitä kukaan mukaan nimittäin tee, joten se on vaan pakko. Kaikenmoista oli vängerrettävä, imureerattava, pyykättävä, vaihdettava petivaatteet, apettakin järjestettävä pariksi päiväksi. Ei, ei helkkarissa. Ei mitenkään jaksaisi edes ajatella työntekoa. Tekisi mieli vain jäädä horrostamaan ja edes yrittämään lisäunta. Jos tämä juiliminen ei kohta lopu, se on vastaanotin paikka. Mutta kun sieltä tulee se pari päivää sairista, ei paljoa lohduta. Perkele, sanon minä!


 


Sen verran, vai kerroinko jo, että uusi työarvislekuri aloittaa ensi viikolla. Leidi Röttelönperä poistuu muualle. En tiedä, johtuuko siitä, että arvistervis otti asian puheeksi korkeamalla taholla. Olisiko siis peräti minun vikani? Mutta tulossa on kuuleman mukaan kaksi uutta tyyppiä, joista toinen jo tiedetään, toinen on oudompi härra. Saa sitten nähdä. Minulle kun ilmoitettiin vielä erään kolmannen hyypän nimi... No, ans kattoo sitten, mitä tapahtuu. En vain jaksa uskoa enää mihinkään. Jos menen esim. tänään maanantaina valittelemaan vaivojani, kohtelu lienee taas sen oloista, että mitäkäs on tehty viikonloppuna. Pirulauta, kärsitty! Kohta jo kolmatta viikkoa meneillään melkomoinen ottelu. Vali-vali-vali.


 


 


 


 


 


 


Ei tästä kuulkaas tämän kummempaa tule. Tänään käyn hakemassa postista kirjapaketin. Yksi plittana opus tulikin jo luukusta. No, on ainakin jotakin. Toisaalta pitäisi myös kirjoittaa, mutta kun ei sekään nyt maistu – ei sitten yhtään. Ei vaan jaksa, ei innosta, vaikka asiaa olisi.


 


Valitettavasti minulla ei ole mitään jännittävää, kiihkeää, hauskaa tahi edes pikkuisen mukavampaa kerrottavaa. Tämmöistä se nyt vaan on, Polkan tylsä elo. Toivottavasti muilla on edes vähän mukavampaa...


 


Tämä menee nyt vetämään kapallisen mömelöitä ja saavillisen kaffetta. Yrittää sitten pärjätä edes taksoon. Ihmetellen, milloin ja mihin sekin taas mahtaa tulla ja mennä.


 


 


 


TYLSÄ POLKA, NIIIIIIIIIIN TYLSÄ...


 


 


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti