lauantai 15. tammikuuta 2011

POLKA LEKURILLA, MIES KYLÄSSÄ eli outoja rapotuksia oudosta päivästä


 


Lupasin tänään rapottaa kaikenlaista. Ihan ensiksi täytyy sanoa kiitokset miehelle, siis Nukkuhiekkamiehelle, joka kerrankin kävi kylässä. Nukuin melkein kunnolla useamman tunnin, melkein heräämättä. Tosin kivut ja krampit häiriköivät, mutta ajoivat lopullisesti ylös vasta aamulla eli eivät keskellä yötä. Ihan kiva siis!


 


Kävin uuden omisarviksen luona. Mistä aloittaisi? No, varmaan siitä, että tarkoitus oli uusia vain yksi resepti, muita mömelöitä on vielä. Kun hän kyseli, miksi käytän näitä, aloitin kertomalla fibrosta ja muuta en sitten juuri ehtinytkään. Alkoi tulla tekstiä taas siihen tapaan ”...mielialalääkitys, onko kokeiltu, auttaa, kyllä, ei, ei sillä pääse eläkkeelle”. Yritin kertoa jättäneeni toiveen, että minulle nimetty arvis lukisi sen paperisen pumaagan ensin läpi sekä koko Arvaustalon tietokannan osaltani. Ei ollut mennyt viesti perille, eipä tietenkään. Minun tuuriani! Yritin muistaa kaiken, en tietenkään ehtinyt – aikaa vain vajaat 20 min. Hyvin tuntui olevan kyyninen asenne. Ehkä edesautoin sitä lanseeraamalla julkisesti käyttööni termin ”kapallinen vanhanaikaista perusvitutusta” (pyysin häneltä anteeksi, jos tämä on hänen mielestään karkeaa, mutta minusta asiaa paremmin kuvaavaa!) sen sijaan, että puhuttaisiin masennuksesta. Ja hei, tällä EN nyt tarkoita diagnosoitua, vaikeaa, pitkäaikaista, kunnollista hoitoa ja terapiaa vaativaa masennusta. Tarkoitan sellaista masennusta, jolloin joku sanoo, että masentaa, vaikka ei vaan huvita, ehkä vähäsen ahdistaa jne. Ymmärrättehän?


 


Ei tässä ajassa päässyt sen edemmäs. Koivista hän ei ollut kiinnostunut. Eikä selästäkään. Sain väkisin pummattua itselleni perusverikokeet, kilppari-, sokeri-, kolesterolitsekkaukset sun muut. Nekin vähän nihkeästi siis. Kuitenkin sain myös sovittua, että kun tiedämme uuden Varaston käyttöön nimetyn omisarviksen nimen, valitsen joko hänet tai tämän hyypän. Varaan 1 h ajan ja käydään koko historia lävitse. Olihan tuokin sentään jotakin, eikä leidi nyt pahimmasta päästä kuitenkaan ollut. Harmitti vaan mm. asenne, että kivuttomaksi hän ei minua saa. On vain kestettävä :O Tämä siis tuon perusteella. Hän ei myöskään ymmärtänyt, etten pysty kävelemään pitkään, en seisomaan jne. No, ehkä tämä johtui siitä informaation puutteesta. *huokaus* Sain kuitenkin reseptini uusittua ja se on tässä vaiheessa nyt tärkeintä. Ensi viikolla labrat. Sitten ehkä onkin jo tieto, kuka tulee uudeksi työarvikseksi. Ans kattoo – minusta vain tuntuu, että mikään ei ikinä onnistu. Menin taas sekaisin sanoissani, kun yritin puhua monesta asiasta yhtäaikaa. Onnistuin taatusti kuulostamaan tosi oudolta. Hävettikin jo, mutta kun niitä papereita nyt ei ollut luettu! Prletto!


 


Mietin muuten tuota jäsentelemätöntä puhumistani. Todennäköisesti se johtuu sosiaalisten kontaktien puutteesta, siis oikeasti. Enhän minä puhu kovinkaan paljon missään ja koskaan – enää. En tapaa useinkaan ihmisiä, siis sillä tavalla, että oikeasti keskusteltaisiin jostakin. Paitsi Belgaa ja paria muuta. Mitä nyt jokunen sana töissä joidenkin kanssa. Tai työasioista. En enää edes jaksa soitella kenenkään kanssa, eikä sellaisia henkilöitä olekaan. Olen parempi ilmaisemaan itseäni kirjoittamalla ja jäsentelen ajatukseni mieluummin näin. Ehkä teenkin muutaman listan asioista valmiiksi seuraavaa lekurimiittiä varten ja annan ne ensin luettavaksi? Hyvä ideo?


 


Muuten eilinen oli normaali perstai. Miitti oli pakko jättää väliin, koska arviksella meni turhan paljon aikaa. Töitä oli niin, että melkein tuli lämmin. Siivosin vielä pöytää lähteäkseni, kun lokerikkoon pläjähti mukava aloitus maanantaille. Lupasin tehdä ne heti ma-aamusta. On se ihana lähteä Varastolle tietäen, että siellä joku minua odottaa...


 


Kirjastosta hain muutaman läystäkkeen, ei ihmeempiä. Ruokaa normiapehdinnat, ei erityistä. En enää ehtinyt (ja jaksanut) apteekkiin enkä muualle. Belga tulee tänään lounaalle ja lupasi käydä hoitamassa pari asiaa sitten puolestani. Hyvä näin.


 


Pitäisi reipastua tänään. Olisi kirjoitettavaa, pari puolivalmista juttua tuolla on jo jömmassa. Jos saisi ne editeerattua ja laitettua framille tänään tai edes huomenna, olisin kovin ilokas. Belgalle lupasin lounaaksi häkään tapettua fisua, lohkopottuja, ragunaporganoita ja tsatsikia – opiskelija kuulosti oudon ilahtuneelta. Onkohan taas ollut linssiviikko ;D


 


Eli tästä se on vain yritettävä kääntää lauantai käyntiin. Kone yskähtelee, vaikka kaffet on riivitty ja mömelöt otettu. Ai niin, omisarvis ehdotteli lisälääkinnäksi (iltalääkkeeksi kipuun) Panadolia – voi hyvää päivää vaan! Te kivuliaat kanssaihmiset, tiedätte varmaan, miltä tuollainen ehdotus meikäläisestä tuntuu.


 


Nyt tämä lähtisi hoitelemaan viherviitakkoa sekä pukemaan soffan puhtaisiin vermeisiin. Pahaa ei tekisi myöskään kirjapinojen jonkinlainen sijoittelu hyllyihin, edes kursorisesti oikeisiin paikkoihin.


 


 


 


POLKA SE PÄRJÄÄ VAIKKA ASPERIINILLA, HAVUJA PERKELE!


 


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti