keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

APEAA JA HILJAISTA - ELÄMÄ JATKUU?



Vähän hiljaista ja apeaakin on tällä hetkellä. Sain sentään nukuttua viime yön, en muista edes nähneeni unia. Onneksi. Uudelleen en mene nukkumaan, silloin tulee taatusti painajaisia enkä halua nähdä mitään ikävää nyt vähään aikaan!

Hain sitten eilen aamulla työarviksesta sairaslomaa terkkarilta. Vähän vanhempi leidi, joka puhui ihan järkeviä, kun suoraan kerroin tilanteen. Antoi parikin hyvää neuvoa ja kirjoitti sen 3 pvää sairista, joka oikeasti on tarpeen. Kun sitten töissä sanoin työkaverille, että minä nyt menen, jään sairikselle, hän katsoi vain kummissaan. Olinhan yrittänyt jo raapustaa jotain töitäkin. Sitten aloin itkeä ja parilla sanalla kerroin tilanteen. Leidi valahti aivan kalpeaksi ja suorastaan hääti minut kotiin, sanoi vielä, että käy lääkärillä ja hae lisää lomaa jos tarpeen. En usko, että on. Kyllähän tämä koskettaa minua, toki. Enemmän tämä koskettaa Kummisedän lapsia ja ex-vaimoa, eli läheisempiä ihmisiä. Suhtautuminen kuolemaan on vaan meidän osastolla nykyisin aika pinnalla, niin moni on lähtenyt. Yksi henkilö tod.näk. lähdössä – emme ole varmoja, hän on piiitkällä sairaslomalla eikä ole suoraan kertonut meille, P-P:lle tietysti, mutta hänhän ei voi asiasta muille puhua. 

Taksokin soitti minulle, että tarkoitanko tosiaan, että minut pitää hakea näinpäin, pois töistä heti aamulla (tuttu kaveri). Kerroin hänellekin vähän, että tulisi ja noutaisi äkkiä. Kyllä takso tuli ja kaveri vei kotiin, oli vain hiljaa ja katseli minua huolissaan. En minä mitään siinä, yritin lukea. Varmisti vielä, että pääsen kotiin, olen kunnossa. Kiitos takso J., huolehtivainen kaveri! Taksojakin on moneksi...

Sain Kummisedän toisen tyttären eli S:n kiinni puoliltapäivin, hänkin oli käynyt töissä ja loppuviikko hänellä on muutenkin vapaata. Jotenkin hän ei selkeästi ole vielä tajunnut asiaa, ehkä se shokki ja menetys ym. tulee vasta myöhemmin. S. oli täysin entisensä, pirtsakka ja tehokas sihteeri, jolla oli hommat hoidossa. Tytöt järjestelevät hautajaisia, eilen kokoontuivat porukalla suunnittelemaan jne. Kerroin, miten olin sitten löytänyt Kummisedän ym. (erittäin kaunis ja sensuroitu versio) ja juttelin muutakin. Sanoin myös, että jos vain haluavat ja tarvitsevat apua tms. voivat aina soittaa minulle. Toisaalta, siskokset ovat erittäin läheisiä ja äitinsäkin asuu aivan vieressä, joten heistä on nyt seuraa ja tukea toisilleen. Hyvä niin! Ja erittäin hyvä, että S. ei tiedä kaikkea, hän kun ei uskalla lukea edes kauhua sipaisevia kirjoja yksinään, saati sitten katsella leffoja, joten... 

Soittelin myös hra Ikkunanpesijälle, ihan ikkunoiden pesusta, mutta myös kertoakseni tästä tarkemmin. Hra on hyvä kuuntelija, kun on selvänä. Eli puhuin pitkään, teki ihan hyvää. Hän lupasi tässä minä päivänä nyt ehtii, tulla hoitelemaan nuo ikkunat – se ei kauaa vie. Samalla hän lupasi käydä Kummisedän luona nopeasti viemässä pahimmat roskat ja pullot pois. Sanoi kyllä pystyvänsä sen tekemään. Sanoin jo S:lle, että en halua heidän näkevän sitä sotkua, että jos sopii... soitan myöhemmin sitten uudestaan. Huoneisto oli nimittäin kuin kantopommin jäljiltä, on parempi, että tytöille jää mukava muisto asunnostakin! Sitäpaitsi tajusin, että siellä haisevat myös vanhat roskat, mädäntyneet ruuat ym. Keittiön ikkunat olisi käytävä avaamassa, samoin parvekelasit, että koko kämppä raikastuisi edes vähän. Pääsevät sitten jakamaan tavaroita ja siivoamaan. Hoitamaan käytännön asioita, jotka pitävät taas ajatukset poissa muista asioista.

Itte Minä tässä olen lueskellut, välillä tietysti muistellut Kummisetää, hyvässä ja pahassa ,D Yritin kirjoittaakin, ei siitä oikein mitään tule. Hyvin lyhyen tekstin sain väännettyä, ei minkään arvoista. Mutta joistakin rutiineista on pidettävä kiiinni. Esim. päivityksestä! Fyysisesti minulla on jatkuvasti kehno olo, lievästi etoo. Ei tee mieli syödä, mikä on edelleen hyvä asia. Eilen sain väkisin syötyä vähän salaattia ja pari keksiä. Kaffetta kyllä ja iltayöstä näkkäripalasen. Hah, tällaista kuuria en kyllä toivo kenellekään. Lisäksi nenässäni kaikki hajut tuntuvat vahvistuvan, juu nou. Eli tänään on myös iso pyykkipäivä, aion pestä pari koneellista pyykkiä. Lisäksi eräs leidi on tulossa katsomaan kirpparivalikoimaani, niitä kenkiä nyt lähinnä. Elämän on jatkuminen kuitenkin. Rutiineista on pidettävä kiinni, sänkyyn ei saa jäädä makaamaan kuin vähäksi aikaa kerrallaan!

Ja nyt parvekkeelle, magnesiumia kehiin ja katsastamaan säätila!


--------------------------------------



Purrrrrrrrviska, kaiffat! Mamiska on ollu iha outo. Se puhuu kyll mulle ja sitt se itkee välill. Kyll mäki tajuun jo, ett mä en enää nää mun Kummisetää, mun omaa Kummisetää. Ei se enää tuu leikkihaukkuu ja pyärittelee ja leikkikiusiin mua ikinä. Se on menny pois, toivottavast se on siälä, miss se entine kissiki, se Emppu! Niist on seuraa sitt toisillee, joo. Mä yrittäny lohduttaa mamii, eilenkii makasi sen olkapäill ku se luki eikä se ees häätäny mua pois, paijas vaa. Ja mä oon saanu hurrrrrrjan hyvää heekkuruakaa. On se must hualehtinu, ja muutenki. Ei oo jaksunu leikkii vaa. Ei se kyll oo huutanukkaa, en mä oo mitää tehnykkää. Munki pitää nyt olla sille kilti, jos sill on kert paha olla. Se sano ett sill on ja höpis jotain tsykophysiikast, mä tajunnu mitää. Mitä välii, mutt ku ruakaa ei oo tehty! Jotai rehui se söi, mutt ei jaksunu niitäkää. Kaffet se vetelee ja jotai näkkärii yälä. No, ei oo mun asia. Kunha se pysyy kondikses ja mä kans. Ei meill hätää oo, Poikakii on luvannu tulla käymää ja semmost kaikkee. Me pärjätää, hei, meit on kaks! Fotoo ei oo, mä goisin taas eikä mua sillo kuvata, nih kerta. Toiste sitt, mami ettii tähä jotai sopivaa.




Mä toivon muide orjill kliffempaa päivää, vaiks ei meilkää tääl hätää oo!


-------------------------------

Vincent, ainoa rakastettuni!

Päivän slogan: Ei kuolleita pidä pelätä vaan eläviä!

Päivän biisi: Ei elämästä selviä hengissä

Luettua: J. R. Ward – Pimeyden rakastaja, uusi vampyyrisarja alkaa. Tämä kumoaa eräitä sterotypioita vampyreista ja tuo esiin aivan uuden rakennelman vampyyrihierarkiassa, uusia tapoja ja sanontoja. Sarjan ensimmäinen opus! Ensimmäiseksi tulee mieleen, että tässä hekumoidaan vähän liikaa seksillä ja väkivallalla, tunne häipyy kirjan loppua kohden ja sitten pelataan jo enemmän historialla ja totuuksilla, traditioilla ym. Minä pidin, erinomainen alku. Odotan seuraavaa osaa ja suosittelen kaikille vampyyreista kiinnostuneille, tämä EI siis ole mikään pure- ja ime –juttu, ei ollenkas. Hynninen, Keitele, Lehti - Neljä kertaa nopeammin kuin pännällä – konttoritekniikan historia. Savitauluista digitekniikkaan, historian keksintöjä, joista on tullut jotakin mainittavaa. Outoja koneita, joiden tarkoitusta voi vain arvailla. Sääli, että kirja on pikkuisen kuivahko, suurin osa menee eri konttorikone- ym. firmojen ”mainostamiseen”, suurin osahan on lopetettu. Mukana on hauskaakin, minua joukkoon sirotellut vanhat mainokset ilahduttavat suuresti, varsinkin kirjoituskonepuolella. Ja niin, minä nyt olen niin vanha, että muistan miten telefax ja fax sekä IBM:n suuri ihmetys, pallokone, jossa oli korjausnauha, ilahduttivat aloittelevaa konttorirottaa takavuosina. Suositeltavaa luettavaa alan harrastajille (?) sekä innokkaille ja motivoituneille työntekijöille *tshihh*. Lukekaa kursorisesti pois, jos tulee vastaan – on tämä sentään sen arvoinen. Torey Hayden – Lapsi muiden joukossa. Jälleen Haydenilla on hoidetttavana uusi erityisluokka, johon liittyy myös erään lapsen äiti ja hänen ongelmansa eli alko, perhehankaluudet ja muut. Luokka on heterogeeninen, tapaukset moninaisia, mutta Hayden pelastaa jälleen. Mikähän siinä on, että tämä leidi kirjoittaa aina kaiken, missä hän on pätenyt ja pystynyt jne. No, tässäkin vain eräs lapsi voi myöhemmin huonosti, muilla menee kohtuuhyvin. Hayden siis leikkii taas maailman pelastajaa, kuten aikaisemminkin olen sanonut. Luettava opus, jos olette ensi kertaa Haydenin kyydissä. Jos ette, tämä on sitä samaa kuin ennenkin. Jahas, ja tiedoksi, että posti on tuonut kaikkea kivaa. Nyt tuossa pöydällä on pino, jossa odottaa mm. suuri suosikkini Hemmo Paskiainen, asiasta myöhemmin lisää – kiitokset lähettäjälle *leveä virn*! 

Ihan lopuksi – kiitokset TEILLE KAIKILLE, jotka olette lukeneet eilisen postauksen ja/tai jättäneet viestejä! Arvostan sitä enemmän kuin ehkä luulettekaan...


 


 


MELKO HILJAINEN WELHOTAR! 


 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti