torstai 16. huhtikuuta 2009

TEKNISTÄ ONGELMAA PUKKAA - LIIANKIN KANSSA



Tässä jo kirjoittelen ennakkoon. Näyttö värisee oudosti. Lisäksi onnistuin mählimään yhden maksun ja Viissa-korttini on tiltissä – mikä tietysti tilipäivän jälkeen on ihan hiton mukava asia =I No, saan minä automaatilta rahaa. Jos sinne pääsisi. Toisaalta, mihin minä rahaa nyt tarvitsisin, jollei se prleen ikkunanpesijä ilmesty. Ei varmaan, nythän on kiva keli ja silleensä. On varmaan muutakin tekemistä. Niin tuntuu olevan muillakin, mm. Belgarionilla, kissalla ja ihan kaikilla muilla. Ei minulla. Minä menen lukemaan. Tiltatkoon tämäkin sitten, jos on tiltatakseen, perrrrrr! Puhelin on melkein sökö, leivänpaahdin lyö sinisiä lieskoja ja kaamera vidhuilee ja tämä läppäri välkyttelee varoittavasti näyttöään. Minä menen konkurssiin, jos kaikki on hankittava samaan aikaan! Tämäkin vielä...

No nyt aamulla tämä taas toimii. Toivottavasti. Ei ole reilua. En saanut taaskaan nukuttua. Vielä yksi työaamu ja sitten viikonloppu. Minen taho, minua ei ole luotu tekemään töitä joka päivä. Jo eilen illalla oli kuin en lomalla olisi ollutkaan. Varastolla kaikki on samanlaista kuin ennenkin. Uusi esinaisemmekin on lomalla tämän viikon, P-P käy aamuisin sitä kautta ja jatkaa uuteen kaukaiseen työpisteeseensä. Valittelee, että on kovin rankkaa herätä jo klo 6 tienoolla. Voi hyvänen aika, kun se mies tietäisi!

Sain lopulta eilen tilattua kukat Kummisedän hautajaisia varten, puhelimitse ei toinen puoti ottanut varausta. Toinen, se jota aikaisemminkin olen käyttänyt, otti toki. Lupasi vielä järjestää jotakin erilaista ja kivaa, kun vähän evästin jne. Hyvä näin, sekin asia on hoidettu. Näyttää siltä, että Belgarion ei pääse mukaan ja joudun menemään yksin. Vaatii rankan lääkityksen – onneksi A:n miehellä on isokokoisia veljiä =I Jos nimittäin joutuvat taluttelemaan tai kanniskelemaan minua, ehhh. Jos nyt hyvän puolen keksin, ainakin sen, että ei tarvitse mennä erikseen uurnanlaskuun. Kun W. kuoli, piti sekin vielä tehdä, ikäänkuin kahdet hautajaiset parin viikon välein. Nyt tuosta asiasta huolehtivat onneksi muut. En sitten tiedä, miten tuon asunnon tyhjentämisen ym. kanssa, tarjosin apua, mutta itsehän he päättävät, mitä tekevät. Mielelläni ottaisin pari omaa tavaraani sieltä pois ja pari muistoakin Kummisedästä, jos se tytöille sopii. Ei, mikään ei ole rahallisesti arvokasta. Minulla on siellä pari levyä ja kirjaa, muistoksi ottaisin pari kuvaa, jos mahdollista. En minä edelleenkään paljoa pyydä.

Muutoin ostin (kulutin!!!) itselleni alen alesta punaiset maiharit! Nyt minulla on ne, jokakelin maiharit ;D Olivat tähän vuodenaikaan halvimmillaan, joten pakkohan ne oli nyt ostaa pois. Syksyksi odottamaan, hinta postikuluineen kaikkineen n. 30 juuroa. Hei, uudet siis, ihan kaupasta. Ei paha hinta ja tuota, suoraan sanoen, minä olen aina halunnut punaiset maiharit. Varsinkin sen jälkeen, kun mustat sanoivat lopullisesti irti sopimuksen eli pohjat lähtivät konkreettisesti. Hirrrveitä hankintoja, eikö? Mutta kun tuollaista tulee eteen, on se vähän pakko ennakoida. Kokoja ja värejä ym. ei sitten myöhemmin ehkä taas ole tarjolla. Talvea kohti puolestaan hinta nousee... *puolustelee itseään*

Postissa on odottamassa kirjapaketti, haen sen taksopoikkeamalla huomenna. Odotan, josko tälle päivälle tulisi vielä muutakin postia. Hmph, omituista, pankit ja puhelinvirmat ovat viime aikoina lähestyneet sekä postitse että puhelimitse useamman kerran. Tarkoittaako se hyvää vai pahaa? Onko lama taantumassa vai luulevatko ne vain, että minulla on jossain ylimääräistä rahaa =o Ei minulla ole, mutta hei, sain veronpalautustiedot! Minä saan palautusta n. 600 juuroa, ei paha. Mutta muistakaa, se johtuu siitä, että minut maksettiin tuolloin aikanaan Tsadilta ulos eli se koostuu niistä ylimääräisistä veroista, jotka siitä summasta menivät! Eli kun jaksaa parisen vuotta melkein ilman lomia, saapi rahaa 600 euroa. Ei ole sen väärti, mutta on se kiva saada nuo rahatkin kuitenkin. Omiahan ne ovat, en minä niitä olisi mistään säästänyt ,D


--------------------------------------



Purrrrrrrrrrrrve, kissinkat! Hei, mä sainkii eile donarii, taas pistettii yks puukki fifti-siksti, jee. Orja söi sen fifti meinaa, ett mä sain enempi. Njam, kissinpäivät, sano. Kävinkii sitt yäl salaa ykääs, ku vedin pääll salaa vähä kasvustoo, heh. Orjall on vähä iltahommii tiados! Mä kyll oksuin nätist kylppärii, sopivast kaikill matoill, ett se voi pestä ne kaikki kerrall. Oon mä fiksu >o< Eikä toikaa märise, ku se ei kert heränny siihe. Tyytyväine vaa, ku en kert sänkyy oksunu tai muuall. Toi nyt elvistelee jonku kissakuvajutskan kaa. Se haluu skrivaa sen tähä, ett ekaks käykää tsiigaas semmost lokii ku jos yhtä, niin toista kanssa. Siäll on kuulemma mageit judekoi ja hyvii kuvei ja jutskii. Okei, mä uskon, nimittäi toi kuva ku on tosa alla, on nyppästy siältä. Tai siis ei oikeestaa siältä, mutt siält orja sen tekijä löys. Eli semmone kaiffa ku Antonio Capel, se duunaa semmost iha oikee näköst taitet, fotorealismii, sanoo toi. Emmä kaikist diggaa, mutt noi kissikuvat on melkosii! Tekis enempi niit. Mutt tajuun mä noit muutaki. Ku noist orjan taitekirjoist mä en kaikist hiffaa mitää – iha omituisei. Vaiks mä oonki saanu nimen kais-tiijätte-kenen mukaa, nii en mä senkää kuvei ain tajuu. En mä oo mikää taiteelline kissi, mä oon taviskolli. Täss on sen Kapellin taviskollit *tsihih*.




Kliffaa torjantait porukoill!


---------------------------------


Vincent, sinä olet aivan riittävän taiteellinen kissa minun makuuni ,D

Päivän slogan: Voiko ympärilläni olla jonkinlainen negatiivinen varaus, joka aiheuttaa mm. eri sähkölaitteiden rikkoutumisen, omituiset ja oudot tapahtumat sekä kaiken muun? Olisipa ainakin mitä syyttää...

Päivän biisi: Ride A White Swan

Luettua: Matti Rämö – Rengasrikkoja Saharassa, polkupyörämatka Pakilasta Pohjois-Afrikkaan. Ei paashempi matkakirja, valitettavasti vähän tavanomainen. Eli kaveri päättää polkea Pakilasta Pohjois-Afrikkaan ja tekee sen. Ilmeisesti todistaakseen itselleen jotakin... no, en puutu motiiviin. Mielenkiintoinen varmasti vaikka pyöräilyä harrastavalle. Itse luin äskettäin Soininvaaran opuksen Fillarilla Nizzaan, siinä ehkä oli enemmän muutakin pohdintaa ja siksi pidinkin siitä enemmän. Tämä on aika perustavaraa matkan tapahtumista. Silti ihan luettavaa ja kivaa vaihtelua, kun ei itse edes pysty enää pyöräilemään. Suositellaan matkapyöräilyä ym. harrastavalle, matkakirjojen kavereille tämä myös on mukava opus. Itse tietysti taas itku kurkussa muistelin Puolaa ja Itä-Eurooppaa, kuten aina.... Martti Linna – Tammikoti, Pertti on perustanut pikkukuntaan, Tammistooon, hoitokodin/yrityksen pareille, jotka eivät enää kuulu yhteen, mutta eivät osaa erotakaan. Raadollinen paikka syytellä toisiaan, mutta myös ”parantua”. Tänne eksyvät myös Reijo ja Irene Sudenmaa, poliisi ja alkoholisti. Suhteiden setvimisen ohessa selvitetään myös paria murhaa, siinä sivussa. Kirjasta en nyt sanoisi oikein mitään. Tämä nimittäin toimisi paremmin ilman tuota pakollista rikosta, sen verran paashaa löytyy ihmisen sisältä jo muutoinkin. Lukea voi, mutta en ihmeemmin suosittelisi. Toivoisin, että kirjailija olisi keskittynyt enemmän jompaan kumpaan juoneen – nyt tämä ei toimi ihan siten kuin pitäisi. Itse pidin kyllä enemmän tästä parisuhdepuolesta, siitä olisi voinut saada kasaan tosi raadollisen romaanin, ilman rikoksia siis! Silti, matkalukemisena aivan siedettävä opus.


 


 


KIPEÄHKÖ JA KULAHTANUT! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti