tiistai 22. joulukuuta 2009

SE OLI SE SEISAHDUS - ETTE USKO KUITENKAAN!



Kyllä nyt koetellaan, ikävä kyllä ei koitella! Ettehän te usko, mutta kaikki tämä ja vähän lisää vielä. Vain minulle voi sattua tällaista, tiedättehän... 



Eilen aamupäivällä Varastolla selvisi, että Welhotar on talossa ainoa työntekijä, joka tekee tietyt asiat. Suostuu ne tekemään, osaa ne tehdä ja siis tekee ne – kaikki. Toinen leidi, jonka piti olla paikalla, on taaskin ”sairaana” tai sairaana – kukaan ei tiedä! Kolmannen piti olla töissä, mutta onkin j-lomalla. No, paljon vartijaksi meikäläinen pistettiin, kelelauta. Ilman mitään esitietoja jopa. Eli siitä vaan, kylmiltään, kesken päivän vielä. No, onneksi meillä oli rauhallista. Tänään ei ole, eikä huomenna. Että en sitten tiedä, miten selviän. Kai sitä kaksi päivää, vaikka lehmien persiissä, jos sitten kylmässä Varastossakin. Hitto, että harmitti! Ja minä taas puhumaan solidaarisuudesta parille ihmiselle, jotka eivät oikein näyttäneet edes tunnistavan sanaa. Lähinnä hymyilivät jähmettyneesti, kun pidin pienen propagandapuheen yhteistyöstä, lojaalisuudesta, solidaarisuudesta, auttamisesta jne. No, näin meillä ja onneksi vain kaksi päivää. Pidin kyllä huolta, että kaikki mahdolliset kuulevat asiasta – ainakin Upo, Kakkospomo ja muutama muu. Nih kerta! Melkoisen hävytöntä touhua kaikkinensa. 



No, sitten kuulin raadiosta ja nettilehdestä luinkin, että kas, kaukolämpöputki on katki! Koillis-Helsinki eli Malmi ja ympäristö kylmillään. Ja jo Varastolla oli kädet kohmeessa ja varpulit jäässä koko päivän. Suorastaan pelotti lähteä kotiin. Suunnittelin jo kaikenlaisia viristyksiä ja ehkä jopa käymistä jossakin kylässä. Ikävä kyllä, tututkin asuvat samalla alueella *möks*. Pelko tiivistyi äärimmäisyyksiin, kun meidän pikkutien risteyksessä oli leegio autoja, vilkkuautoja ja pienempiä sellaisia. Siinä on nimittäin aikaisemminkin ollut häikkää – joku ihme putkiristeys juuri sillä kohden nääs. No, ei se katko siinä kuitenkaan ollut, he vaan käsittääkseni varmuuden vuoksi tarkistivat senkin paikan. Ja kotona olikin lämmintä ja kuumaa vettäkin tuli *phuuuuuuuuuuuuuuuuuh*. 



Eikä tässä vielä kaikki, kuten me Kostoskavanalla sanomme. Kissi oli jo aamulla vähän vastentahtoinen käymään laatikolla, vaikka usutin. Piruuttaan kävi kuopaisemassa, mutta ei tehnyt mitään. Siitä vähän arvelin, että voipi olla Vinskin yllärin aika. No totta prle olikin. Miten kissa on voinut kaikkien papereiden yli kiivetä siihen ainoaan kohtaan keskelle sänkyä, joka on peittämättä? Ja kussut siihen maailman suurimmat kissikuset? Ja heti aamusta, koska haisu oli jo melkoinen tultuani kotiin? Aijjumankekka, että riipoi, riipoi niin, että päätä särki. No ei kun sänkyvaatteet kaikki pyykkiin ja Vincentille kirjallinen huomautus, että se on sitten kolmesta poikki. Minä näin työsuhdeasiantuntijana otan tämän henkilökohtaisena vettuiluna. Mutta oli kissikin nolon näköinen, täytyy myöntää. En minä kurmuuttanut, huomautin asiasta ja itsehän tuo päätti viettää iltansa basessa mieluummin kuin ärtsyn Polkan kanssa sängyssä. Itse asiassa, olisin käskenyt kissin pois sängystä, luulen. 



Mitäpä vielä? No, takso kulki, mutta äärivaro-varo-vasti ja syytä olikin. Keli oli ja on edelleen kaamea. Kävellessäkin sopii sitten olla varovainen, minäkin yritän. Ai niin, yllärikorttikin saapui tuolta keskeltä Suomea, ziitosta vaan koko karvaiselle porukalle johtajattarineen ,D Ja Varastolla oli tarjolla konjakkitryffeleitä, pipareita ja kuivattuja mansikoita (nämä oli njammmmmmm!!!). Että se siittä, vihannesmössön lisäksi meni vähän siis muutakin. Kotona tyydyin raejuustoon, kurkkuun ja fisuliiniin, ai niin, pala näkkäriäkin sujahti siinä ja kuumaa mehua! Sen verran ärtsy olin, että oikein keitin kunnon vesimehua, kun paleli ja kurkkuakin karhensi. 



Ei ole tapahtumaköyhää tuo muu elämä. Nyt taas pyykit ovat pyörineet ja lisää täytyy pyörittää, koska kaikki eivät kerralla mahdu koneeseen. Voihan kilin killuttimet sentään!



Mutta taas Varastolle, vielä huomennakin ja sitten on vapaata! Nyt kaffetta, vitamiinit ja nikotiinit – äkkiä, arggggggggggggh.



------------------------------------------


 



Purve, kaiffat! Hei, vähäks toi on ärtsyn viäläkii. Siis mä en tiijä mikä muhun meni, ku piti kiusii mamii. Vissii se, ku se aamull yritti härnää mua väkisi lodjull, ei kukaa sillo sinne mee, tiäteskää. Pitäis sen se hiffaa. Mut ku ei! Kävin sitt pissii sängyss, tai oikeestaan mä goisin siinä ja sitt tuli hätä, mua ei yhtää huvittanu lähtee niitte kammopapruje yli, nii annon tulla sitt vaa. Mä kyll tiäsin, mitä täst tulee, joo. Ett ei niinku hauskaa, mutt ku ei voi mitää – mä oon vähä tämmöne. Ett sais toi kyll funtsii, mitä se yrittää saada mut tekeen, nih. Anto se kummiskii kaikkii safkoi ja kaakkei ja muut. Närkki se on, mä nään. Tarttee vissii yrittää taas olla sillee sidest, voi olla, etei tuu heekkui sitt olleskaa, meinate. Mä lupaan yrittää, mamiiiih, jooko?! Se otti must fotonki toss aikaisemmi, ku mä tsiigaan, tuleeks kollikalenteri ulos mein rintterist, ku mä oon rintterivastaava!



 



Kliffaa daagii, juu, mamill kaa *kiaro virn*!



------------------------------------------ 



Vincent, en luota enää pätkääkään lupauksiisi – samanlaisia kaikki kollit & miehet! 



Päivän slogan: Ihmisen ainoa vapaus on valita oma vankilansa! 



Päivän biisi: Turhuuden markkinat 



Luettua: Juha Vuorinen – Painajainen piparitalossa, taattua dekkarityyiä Tapsa, Händikäppers & kumppanit mukana jälleen... tosin itse pidän Kristianin tarinoista enemmän, sen verran seko minä olen. Mutta kyllä tämäkin menettelee ja suositellaan Vuorisen kavereille. Simo Hämäläinen – Toden näköisyyksiä, novelleja ja hyviä sellaisia, erikoisia ja outoja juttuja, yllättäviä ratkaisuja ja tekoja tai vain arkisia, mutta yllätyksellisiä tapahtumia; monenlaisia käänteitä tavallisen ihmisen elämässä. Aivan luettavaa tavaraa, mutta ei nyt mitään aivan huippuhyvää. Kelpoisa kuitenkin, siistiä luettavaa, ei aiheuta juurikaan ahdistusta fiksussakaan (!) piirissä *muahhaahah*!



 



MENNÄÄN VAAN, TURKKI & MAIHARIT PÄÄLLÄ, POLGA SISÄLLÄ!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti