torstai 3. joulukuuta 2009

LOMALLE! MINÄ VAATIN...



No ette kyllä arvaa – väsyttää! Väsyttää kamalasti. Eilinen Varastolla oli sentään normipäivä. Se tietää tod.näk. täyttä helvettiä tänään. Ja kun kohta läimäisen lätkän oveeni, että jään lomalle, huoneessa alkaa ravata ihmisiä solkenaan. Ei kiva, ei mukava. Mutta ehkä parempi sitten kuitenkin niin kuin korjata jonkun jätöksiä viikkosotalla jälkeenpäin. Viimeisiä korjailin vielä eilen, arrrrgh. Kammottavaa jälkeä, edes itseään kunnioittava pissisbloggaaja ei kirjoittaisi niin, ei kai, eihän?! 



Nälältä ja muulta minut pelasti tietysti ja jälleen kerran Serkut ja Herkku itse. Käväisin ennen kotiinmenoa hakemassa puoleen hintaan hedelmäleipää – yllättävän hyvää, siis tummaa ja kosteaa, painavaa leipää, jossa seassa mm. luumuja, aprikooseja ja pähkinöitä. Paahdettuna njam! Eikä tarvitsekaan kuin pari viipaletta, jo jaksoi alkaa tehdä evästä tälle päivälle. Eväänä siis jonkinlaista vihannespataa ja vähän donaria. Niin Serkuista vielä aamun pelastus eli kirsikkajuggaa, vähän kantarellisulatejuustoa ja jotakin pientä njamia. Ei, en minä muuten, mutta kun pitäisi niitä pakettejakin lähetellä. Ei, ei j-paketteja, ihan muita paketteja minä  tässä...*selittelee* Kun vaan jaksaisi. 



En nyt taas ollenkaan ymmärrä, mihin jaksut hävisivät. Ilmeisesti minua ei sitten vituttanut niin pahasti, että vitutus olisi virkistänyt. Tosin eilenhän jo lanseerattiin vuoden trendituote, Aito Polgaran Vitutuseliksiiri - suoraan pullosta, saippuana, parfyymina jne. Wau,  olen trendisetteri tahi jokin muu vainukoira ;D Niin, masentavaahan se on tunnustaa, mutta parin hedelmäleipäviipsaleen jälkeen nukuin melkein tunnin tirsat. Tipahdin vain uneen, aivan huomaamatta. Kova väsy iski kuni sirpillä ja vasaralla päähän. Heräsin Hörhön soittoon. Arvatkaas, kuka tuli kylään, on kylässä *paljastus*? Ennen suurta aikalaisromaaniani toki kirjoittelen harjoitelmia tyyliin ”Hörhö soittaa aina kolmasti”, ”Soita tänne heti, Hörhö”, ”Maksa velkasi, Hörhö” jne. Saa sellaisen kivan kirjasarjan samalla, jota myydään älyttömästi ja jatko-osia suorastaan jonotetaan (vrt. Potterit). 



Että eipä tässä muuta kuin odottelen huomista eli ensimmäistä lomapäivää. Tapahtumia on luvattu pilvin pimein; eräs leidi vierailee vaatimattomassa residenssissäni, Belgarionin kanssa pitäisi hoitaa roudauspoliittiset toimenpiteet sekä stailata *pääsin sanomaan* vähän tätä kalustelupuolta talvisempaan suuntaan. Jos oikein yllytätte, laitan ns. tipluvalot parvekkeelle! Tämä on siis uhkaus eikä mikään lupaus. Ne ovat sellaiset maailman pienimmät kytkyvalot, valkoiset ja hurrrrrjan pitkät – eivät ne pahalta näytä. Mutta huomatkaa, että mitkään j-valot ne eivät suinkaan ole. Jotakin parempaa ruokaakin pitäisi keksiä huomiseksi – no, se olkoon sen ajan murhe. Ei tässä nyt ole enää mitään huolta, kun on jotakin purtavaa siinä mietiskellessä ,D 



Auts ja itselle muistiin, että Pöhkö-Polka kävisi Arvaustalossa hakemassa mahd. uusitut repseptit, yksi lääkkeistä on loppumassa justiinsa! Samalla voisi vielä kertaalleen käydä Serkuissa – olen käynyt siellä vasta kaksi kertaa tällä viikolla =D Eikö nyt jotakin olisi unohtunut ostaa, kele? Jos vaikka Herkku olisi taas vuorossa... Ei todellakaan muuten, mutta paikka, jossa samalla voi katsella Herkkua ja ostaa kivaa muonaa, on kyllä varsinainen Polka-magneetti! Suosittelen myös muille muoreille, siinä silmä lepää.



---------------------------------


 



Purrrrrrrrrrrrrve, kameraden! Siis hei, toi teki tosi törkeest eile. Avas donaripuuki, laitto eväksii ja söi vähä ite. Mä sain vaa onnettomaise muruse, ku se oli öljydonarii. Siis väärin! Ihan väärin, mä meninkii möksöttää sitt basee. Sain kissinmuanaa, en syäny.... no ihan vähän. Ja sitt oksusin vähäsen perää, noin niinku vastalauseeks. Kunno donarii ois voinu avata tai jotai. Ai ett tänää muka taas heekkui, höh, mä usko enää. Eikä, toiha menee ottaa mjunaisii sulaa – hei mä saan siis mjunuaisii illall ku se tulee takas! No ei oo ihmeitte aika sitt viäläkää ohi, ku kert muistaa viälä. Käväsin mä sitt ton viakuss ja sillee. Mutt toi base on näin niinku galsall kelill tosi kliffa mesta, mä diggaan älden paljon siit! Juu, kyll mä kävein partsilkii. Mein lasit siälä oli iha valkoset ja kummallise näköset, osast ei näkyny ees mitää, semmosii niinku kukkelei ois ollu, tiätteks?! Muistanukkaa tommosii. Ja hei, vissii viäl joskus tulee kylmempää, mä en tiijä millo, mutt tartteeha sen tulla. Kyll mä sen verta muistan viälä, ku mut löydettii just enne ku hurrrrrjat pakkaset alko ja sillokii oli ensi tämmöst lämmint talvee! Muut mä en paljo muistakkaa siit ajast enää. Mami otti mut, mut, mut, mmmmmmmmmmmm.



 



Kliffaa daagii, me aletaa kohtpia lomailee! <3



------------------------------------ 



Vau Vincent, jo toinen päivä ja noin hyväntuulisia toivotuksia =O 



Päivän slogan: Olen miettinyt, pitäisikö humala asettaa kovalevylle oletukseksi... 



Päivän biisi: Mitä sä meinaat? 



Luettua: Lehtiä kerrankin, yksi kirja kesken – siitä myöhemmin lisää!



SILLÄ ON NYT MAIHARIT JA AITO TEKOTIIKERITURKKI.... 


 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti