lauantai 26. joulukuuta 2009

PAINIJAISIA, RUOKAA JA LEPUUTUSTA KERTAA MONTA


 


Hah – eräät asiat kummittelevat aina jostakin syystä päikkäreissä, tavalla tai toisella. Eilen kävin unissani viemässä kuukausittain annettavan raportin työmatkojen käytöstä invataksokeskukseen (!!!), siis semmoisen työssä-työssä –lapun. Ja sellainen keskus oli olemassa, Wanhassa Itiksessä, siinä tyngässä siis. Uutta ei ollut vielä rakennettu. Ja eksyilin taas vaihteeksi niissä kahdessa kaupassakin. Kun palasin sieltä silloiseen kotoon (jota ei ole olemassakaan) oli iloisa ylläriposti, minulle tarjottiin kolmea kaupungin kaksiota  Sörkässä ja Kalliossa. Vuokrat olivat käsittämättömän alhaisia eli siis sopivia ja minun piti vain valita mihin muuttaa... hah, hah *kolkkoa hekotusta*. Ja kun heräsin, itketti taas niin maan prleesti! Hyvin menee, joillakin naurua jälleen piisaa... 



Belgarion tuli melkein tasan puoliltapäivin sitten apehtimaan. Tarjolla oli (ette varmaankaan halua koko listaa?) erilaisia kalapitoisia tuotteita, rakuunaporganoita, punasipulihilloketta, juustoja ja muuta kivaa. Kaikkea juuri sopivan vähän kahdelle, että kaikki meni. Vain sienisalaattia jäi vähäsen itselle täksi päiväksi. Sitten jaoimme piparitaikinan; minä tein homejuustopiparinökkösiä, Belga normipipareita. Lisäksi oli pieni taigerkaakku, eli keitimme kaffet ja saimme tuoreet emmeet siihenkin viereen. Tosin molemmat söimme myös pelkkää taikinaa, koska se nyt vain on hyvää! Ähkytäyteen ei näillä appeilla mitenkään päässyt, joten ihan paikallansa ruoka silloin lienee ollut. Kaalipiroggaita tungin hänelle myös mukaan, samoin kuivattuja tomangeja. Tänään sitten jo pikkuhiljaa paluu normaalimpaan ruokajärjestykseen on kuitenkin hyvinkin paikallansa. Nimittäin minä olen vain maannut ja lukenut enkä muuten aio mitään radikaalimpaa tehdäkään. 



Nyt on minun vapaani ja minä tiedän, mitä minä teen ja haluan tehdä. Enää ei koipiakaan ihan hirveästi särje, vain normikipuilua, samoin muualla. Eli ei enää työperäisiä oireita, joka on äärimmäisen miellyttävä olotila jo sekin! Tosin särky on edelleen mittavaa, mutta lääkityksellä siedettävän rajoissa. Pakko oli kuitenkin herätä ja nousta ylös ihan aamupalan ja mömelöiden takia. 



Tämä aikoo jo leikkiä, että on normilauvantai. Kunhan raatiokin vielä ymmärtäisi sen, ehkä sekin jo huomenna. Ketuttaa, kohta alkavat ns. alet ja se tarkoittaa taas kilosotalla mainoksia ja ylimääräistä rojua kannettavaksi roskiin. Ei, en aio osallistua siihenkään menoon, koska niistä ei ensinnäkään löydä mitään ja toisekseen vihaan ihmisjoukkoja. Lisäksi matkatkin ovat melko lopussa. Paria reissua säästelen, Itiksessä pitäisi kuitenkin oikeastikin käydä asioilla tämän vuoden puolella, mielellään. 



Muutoin ei mitään ihmeellistä kerrottavaakaan, juilimisesta päätellen kelit muuttuvat taas kohtapian. Olisiko sitä lunta tulossa? Ainakin ulkona tuulee ja tuoksuu ihan siltä, että kohta ollaan taas hankien takana... argh. Ensi viikkokin on onneksi lyhyt, mutta jälleen kauppa- ja kirjastoreissut on ajoitettava hankalasti, joko torstaille tai lauvantaille. No, ans kattoo, se on sen ajan murhe. Belgarion lupasi kuitenkin tulla mukaan, koska on vapaalla. Häiritsee vain normipuuhastelua ja appeiden ostamista koko ajaksi nämä lyhyet viikot; minä en ainakaan osaa arvioida, mitä kaikkea tarvitaan ja mikä loppuu liian ajoissa.



Jahas, nyt tupakalle ja vitamiinijuomalle – tavoistani en luovu!


-------------------------------------


 



Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Juuhei, olikii oikee kissinpäivät eile. Poika tuli ja viipy aika pitkää. Sitt mä sain kahtakii erilaist punast kalaa =O Ihan samannäköne fisu, mutt ihan eri makust – en tajuu. Ei tarttekkaa, heekkuu soli. Mami anto vaa piänet biitit, etei mull tuu paha olo. Oisin varpist syäny iha hirveest, jos ois annettu. Ja sitt nuuskuttelin kaikkee muutki, mitä noi söi. Jäks. Pahoi vihanneksei ja haisujuustoi. Se piparijudeka tuaksu hyväll, nualasin, mutt en syäny. Menin sitt makoilee soffall, siihe Pojan paikall eikä se uskaltanu ajaa mua vegs, tsihih. No sitt mami tökkäs ja mä melkee hyäkin sen pääll, mutt se uhkas purra-raapii takasi >o< Kuvitelkaa, kuis noloo! Mennä sitt vetskull ja sanoo, ett mä hyäki ensteks ja sitt ihmine puri-raapitti munt takasi. Eli menin sitt suasioll vähä sivummall ja Poika otti mutt silti viakkuu, semmosee kivaan koloseen *katselee häijysti*, ett siit sait, mami, nih! Muute oon saanu kanaa keleessä, raksui tiätty ja kissikaakkei, normisafkat, niinku. Iha hyvei, ja joka päivä jotai piänt ylimääräst kummiskii. Ei toi voi olla antamatta, jos mä oikee heittäydyn... Mutt fotoi se ei oo ottanu yhtää. Jonku kuva se löys kummiskii täält ja sano, ett kandee käydä tsiigaas, ett on vinkeit jutskii.



 



Kliffaa vapaide jatkoo, goisitaa lisää kaikki!



-------------------------------- 



Vincent, sinä osaat kyllä goisia muutenkin, minulla se on eri juttu. 



Päivän slogan: Ystävyys voi muuttua vihaksi varsin yllättävistä syistä, ajattele vaikka itse! 



Päivän biisi: I Hate 



Luettua: Kirstin valitut, 250 nokkelaa kysymystä ja vastausta sekä Torstin valitut, 300 hyvää kysymystä ja vastausta. Eli nämähän on kerätty HS:n sivuilta, ei paha ollenkanas, koska itseltä on suuri osa jäänyt lukematta tai vähemmälle huomiolle. Ei silti, samat tiedot löytäisi muualtakin, kunhan nyt lainasin ihan yleissivistyksen nimissä. Suosittelen erinäisistä pähkäilyistä tai vaikka tietokilapiluista pitäville *virn*. Oikeasti, ei näillä kirjallista arvoa juurikaan ole. Siri Hustved – Amerikkalainen elegia, sisarukset Erik ja Inga jäljittävät menneisyyden aaveita ja suvun salaisuuksia. Suru on läsnä kaikkialla, myös 9/11 joutuu käsittelyyn, samoin lasten asenne asiaan ja muihinkin tapahtumiin. Lukekaa itse, Hustved on taitava, täytyy myöntää, tosin hänen jälkensä ja tapansa myös tunnistaa. Suosittelen kaikille Hustvedista pitäville tai miehensä eli Paul Austerin tuotantoon tykästyneille - yhtymäkohtia on kiva peilata!


 



VIELÄ VAAN LISÄÄ LEPUUTUSTA JA LISÄÄ JA LISÄÄ...



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti