torstai 31. joulukuuta 2009

SE ON SITTEN KOHTA TOINEN VUOSI =o


Tämän vuoden viimeinen aamuyö, ei kun siis päivä, tietysti. Mitäs minä nyt tässä heti valittelemaan ja vänisemään ,D Pitäisikö tässä jotakin muka summata? Jossakin niin väitettiin, että ikäänkuin tilinpäätöstä ja sitten lupauksia ensi vuodeksi. Tuota, minähän en tunnetusti lupaa juurikaan mitään, koska en ole varma pystynkö pitämään ainuttakaan lupaustani hyvistä yrityksistä huolimatta.


Vuodesta 2008: Voin todeta sen verran, että tein oikean ratkaisun siinä, että siirryin kuitenkin Varastolle. Jos ei ihmistä päästetä eläkkeelle, on valittava toinen työ. Tämä nyt kuitenkin on parempi, monipuolisempi ja – uskokaa tai älkää – jopa viihdykkäämpi paikka kuin Herjaamo. Lisäksi Welhotarkin oppii vaihteeksi jopa jotakin uutta! Asiat ovat olleet sen verran outoja, että niitä on ollut jopa mielenkiintoista käsitellä. Eipä siis ihme, että sairaslomiakin on ollut harvinaisen vähän. Tämä liittynee siis myös tähän monipuolisuuteen eli en vain istu koneen ääressä, ravaan kuni bambi (kas kun ei Dumbo...) ympäri taloa eri asioissa. Erittäin iloinen olin Belgarionin puolesta – siitä, että hän pääsi opiskelemaan sinne, minne erityisesti halusikin... Vaikka vähän joutui miettimään, kumman paikan ottaa vastaan. Belgarion on kuitenkin ainut poikani ja hän on tärkeä minulle. Olen myös ilokas ja onnellinen siitä, että hän on jaksanut kestää minun apustuspyyntöjäni ja kälätyksiä koko vuoden lähes viikottain ,D Se siis hyvää vuodelta 2008. Ehkä myös se, että olen intoutunut kirjoittamaan jo edellisvuonna ja tänä vuonna sitten vielä enemmän. On se ainakin itselle kivaa, vaikka mitään varsinaista tuotosta ei olisikaan. Olen siirtynyt lähes kokonaan – siis lähes – kasvissyöjäksi. En tiedä, onko se hyvää vai huonoa. Olen päässyt lopultakin (toivottavasti) eroon Hörhöstä huolehtimisesta. Toisaalta, samalla Kummisedästä on tullut erkaannuttua aika tavalla. Samalla muutkin ystävät ovat yhä enemmän jääneet... Kun tekee ns. säännöllistä työtä, ei lomia tänä vuonna ja on vielä kehno liikkumaan, niin sanotut ystävät karisevat melko nopsasti *virn*. Eipä tule kaffe- tai drinksukutsuja tms. Ei silti, minä viihdyn itseksenikin ja vielä jäljellä olevien ystävien kanssa. Laatu aina vain paranee, kun väki vähenee! Toisaalta välillä on melkoisen orpo olo – mutta vain toisinaan. Lupasin myös, että tämän vuoden aikana en enää mene Hyyssiin kiusattavaksi minkään sairauksieni selvittämiseksi; meno oli siellä niin välinpitämätöntä ja omituista. Päätin sitten, että en mene mihinkään tutkimuksiin tms. jollei ole aivan pakko. Olen vain häirinnyt talon omisarvista reseptien uusinnalla ja yrittänyt vain kantaa särkyni ja muut vinoutumat.


Vuosi 2009: Töitä on luvassa koko vuodeksi, jopa lisää tulossa. Eli työkaveri siirtyy osa-aikaeläkkeelle heti vuoden alusta ja hänen tehtävänsä siirtyvät tuolta ajalta sitten minulle. Ei paha, saan lisää vastuuta ja mielenkiintoisempia töitä. Toivottavasti se näkyy keväämmällä myös palkassa. Voipi olla, että Varasto myös muuttaa vuoden aikana, tosin aivan lähelle, mutta silti. Ei aiheuttane ihmeempiä toimenpiteitä minun osaltani. Opiskelu kävi viimeksi mielessä eilen – siis ihan vaan kuulkaas avoimessa yo:ssa tai työviksessä, pari kiinnostavaa aihetta löytyi. Harkintaan siis. Belgarionin toivon jaksavan jatkaa opiskeluaan samaaa tahtia, joka näyttää muuten aika kovalta. Tosin hän näyttää tekevän jo nyt paljon yli tarpeen. Lisäksi tietysti toivon, että hän edelleen pysyy parhaana ystävänä, vaikka onkin poikani (olipas omituisesti kirjoitettu, vai?). Kirjoituspuolellakin on luvattu pitää minut mielessä ja yhteistyötä erään tahon kanssa jatketaan jo kolmatta vuotta. Lisäksi lupasin erään erityispalveluksen eräälle henkilölle tässä yhteydessä – siitä myöhemmin, koska asia vielä muhii hyvässä jömmassa ,D Itselleni olen luvannut toteuttaa tänä vuonna yhden asian eli matkan erääseen kaupunkiin. Kyllä minä liikkeelle pääsen, kunhan selvitän ensin pari asiaa. Odottakaa jännityksellä – jonakin päivän postausotsikkona onkin Welhotar matkailee muuallakin kuin Hakiksessa... Lisäksi voisin luvata pitää vähän enemmän yhteyksiä ihmisiin. Minä vain olen niin kehno soittelemaan, mieluummin lähettelen meilejä. Ja osa näistä ihmisistä taas ei juuri koskaan lue meilejään. Eli ratkaisematon tilanne. Voisin luvata olla vähäsen sosiaalisempi, mutta en lupaa. Olen perusyrmy Welhotar, nih kerta! Väninää ja valitusta en lupaa lopettaa, en varmasti! En myöskään lupaa lopettaa syömistä, juomista tai tupakointia. Voin kyllä luvata, että en ala käyttää nuuskaa ,D

Siinä sitä olikin ja olipas tuossa keksimistä. En minä tuollaista jaksa. Minä nyt vain yritän selvitä aina päivän kerrallaan loppuun asti ja se siitä. Ei juuri jaksa eikä kannata ajatella pidemmälle. Mitä tahansa voi tapahtua – hyvää tai huonoa, sitä ei voi tietää etukäteen eikä mihinkään voi varautua. Turha siis suunnitellakaan mitään kovin paljoa eteenpäin. Minä olen tyytyväinen, jos lääkitys tehoaa sen verran, että pääsen töihin ja autot tulevat ajallaan. Saan hommani hoidetuksi ja mieluusti ehtisin vielä vähän käyttää työaikaa nettailuun ,> Jos sitten kotonakin vielä jaksaisi jotakin, olisin tosi tyytyväinen. Nyt en jaksa. Jospa se kuitenkin tästä, asiasta pitää nimittäin keskustella myös lekurin kanssa. Nyt olisi joko lääkemuutoksen tai –lisäyksen paikka aivan selvästi. Niin, siis minulle riittää tämä hyvin pieni elämä. Sen verran rahaa, että saan pakolliset laskut maksettua ja itselle ja kissille ruokaa. En minä juuri muuta tarvitse. Silloin tällöin vähän jotakin herkkua ja pieni stipendi Belgarionille. En minä rahan tai tavaran perään ole koskaan ollut. Kunhan kaikki tarpeellinen on käsillä ja eiköhän se jo tässä iässä ole. Kirjastossa riittää kirjoja ja silloin tällöin ostan itsellekin jonkun ns. tärkeän opuksen. Mukavaa olisi tietysti tavata myös ihmisiä, mutta taidan olla nykyisin aika huonoa seuraa...

Ja sitten normiasioihin! Vielä äsken, tuossa klo 2 pintaan ja sen jälkeenkin täällä on vaan ammuskeltu raketteja, samoin koko eilisillan. Ähh, ketuttaa. Olisi mukavampikin, jos oikeasti näkisi niitä vasta tänä iltana koko komeudessaan. En tiedä näenkö. En ole päättänyt mitä tehdä tänään. Juotavaa tuossa olisi vielä valmiina ja ainekset vaikka kasvispiirakkaan. Saattaa olla, että joka tapauksessa istumme Vincentin kanssa parvekkeella keskiyön tienoolla ja katselemme ulos ja höngimme ruutihöyryjä ,D

Varastolla töitä riittää ja ihan täpöllä. Naapuriosasto kantaa papereita pöydälleni ihan urakalla, ei siinä mitään, ei ole meilläkään kova kiire. Ehdin tehdä kaiken suht. normaalisti. Työkaveria olen vähän myös yrittänyt avitella aina jossakin välissä. P-P:kin on tämän huomannut ja nyökkäilee terhakan hyväksyvästi – Welhotar kerää lussaa! =D Yllättävän paljon kuitenkin töissäkin on väkeä näin välipäivinä. Useimmat, jotka olen tavannut, ovat kertoneet pitävänsä välipäivistä kuten minäkin. On hiukan enemmän rauhaa keskittyä ja jopa suunnitella ajankäyttöään. Eilen odottelin taksoa n. 20 min. Olipa kylmä, Pazilassa kun tuulee aina. Palelsi niin, että kynnet olivat lähteä, hrrr.

Illalla minuun iski outo mättöfiilis, se iskee harvoin, mutta lujaa! Yleensä kotona on apetta, vanhaa tai uutta, sen verran että saa pienen iltapalan kokoon. No nyt ei ollut. Ajattelin tehdä vain pari leipää ja keitellä kaffetta. Sitten muistin, että pakkasessa on LIHAA.... just. Otin siivutetut valmiit lihabiitit esiin, mikrotin ja paistoin ne sipulin kanssa ja mätin kitaani. Nälkä jäi. Tein pari paffikorppua raejuustolla ja hillolla. Sen jälkeen vetäisin pari piparia. Vieläkin kaiversi. Hitsi! Jouluna en syönyt suklaata kuin jonkun palan. Vetäisin pienen, siis sen pienimmän mahdollisen levyn suklaata jälkiruuaksi. Tulipa siis varsinainen ähky, niin ähky en ollut edes julena! Vieläkin on vähän kumma olo, suoraan sanoen. Onneksi eväksenä on tofua ja söin kepoisan normiaamiaisen. Onneksi tuollasia hetkiä tulee erittäin harvoin =I Örrrrrrrrps!

Malmilla näyttää taas oikein raitt... ei kun siis raikkaalta ja kirpsakalta aamulta. Ans kattoo 12 h tästä eteenpäin ;D


--------------------------------



Purrrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Hei, meill oli eile yllärilihaa, oikeesti hei. Toll oli jömmabiitti jotai lihaa, mä arvasin. Ku se tuli himaa ja duunas eväksii, sill ei jäänykkää mitää niinku yleesä jää. Nii ni sitt se otti kerranki sen biiti tualt ja sulatti sen. Mä sain heti oman biiti, tosi heekkuu, oikee heekkuu siis. Ainuu vaa, ett se osu heittää piäne biiti vahinkoss mun öögaa suaraa. Ei sen ollu tarkotus, mä vaa höngin siihe punkemaa omaa osuuttani. Nii ni illall oli ööga vähä kipee ja punane. Mami tsiigas ja tarkisteli, ei siin ollu mitää ja nyt se on iha kondikses, ei punota eikä rähmi eikä mitää. Mutt ei se mitää ku kerta sai kunno lihaa. Ja hei, se söi sitä ittekki. Sitt se söi hirveest kaikkee muutaki. Mä voinu ku tsiigaa. Onneks tommost ei tapahdu usee. Mami makaa tosa pöydän päällä kirja edes ja vetää tavaraa nassuu >o< Vähäks siin piäni kollipoika onki ihmeessää. Ja mäki sain sitt viälä semmost heekkupussimuanaa, taas iha uutta. Oli meill niinku heekkui, vaikkei mikää erityine päivä ollukkaa. Molemmat vaa mätettii tavaraa massuu ja nassuu... mull ei tullu paha olo, mutt mami vähä valitti, ett sen isos masuss kiärtää. No kyll kai kiärtää, ku eihä se syä lihaa. Mä tajuu mikä sille tuli?! Omituine emo. Mutt iha kliffaa mull ainaskii oli ja me goisittii taas viärekkäi. Mä sain rapsutus-paijatust ja omituist höpinää ja semmost, se oli taas sill tuulell. Ja sitt sen masuss murisi ja lorisi koko yän... Tänää on sitt se yä ku paukkuu ja näkee kaikkee ja on hirvee meno. Viimeks me tsiigattii kaikkee partsill ja Kummisetäki oli tääll. Nyt se ei vissii tuu. Me ollaa kai kaksistee. Mä en tiijä, kai me taas tsiigataa niit, se on must älden miälenkiintos. Mä ku oon vähä ude. Mutt hei, ku mull ei oo mitää asiaa eikä fotookaa nii tämmöne sitt löyty.






Mä toivon mun kaikill kamuill kliffaa uudempaa vuattta, paljo heekkui ja kaikkee parast, mitä kissill ikinä voi tapahtuu!


-------------------------------------


Voi Vincent, olipa kauniisti toivottu ,D

Päivän slogan: Onneksi vuodet ja päivät eivät seuraa toisiaan samanlaisina – sehän olisi kamalaa!

Päivän biisi: Yhtenä iltana

Luettua: Clive Cussler – Takaa-ajo, tämä on uutta Cussleria, ei siis Dirk Pittiä mukana. Tämä on vanhahtavaan tyyliin kerrottu tarina v. 1906, jolloin Yhdysvaltain länttä terrorisoi pitkään pankkiryöstäjä, joka onnistuu aina ja ampuu kaikki todistajat kylmästi. Ryöstäjä ristitäänkin Pankkipyöveliksi ja häntä jahtaamaan lähtee Isaac Bell, Van Dornin etsivätoimiston paras agentti kautta aikojen. Tarina on oikeasti jännittävä, vanhaan lännenkirjojen tapaan. Mukana tietysti myös ripaus romantiikkaa, vauhtia ja hurjia tilanteita. Lopulta useiden hurjien takaa-ajojen jälkeen Bell onnistuu ja Pankkipyöveli murskataan – erittäin rajulla tavalla. Hän nimittäin pakenee junalla, joka suistuu suoraan järveen. Takautumana v. 1950 juna sattumalta löydetään järven syvänteestä ja nostetaan pinnalle. Bell vaimoineen on mukana ja tästä tarina sekä alkaa että loppuu. Ei paha, Cussleriksi siis. Suositan länkkärien kavereille, tässä on jäljellä ripaus sitä oikeaa henkeä, vain ripaus, mutta silti. Muutoin ei kovin kummoinenkaan juttu. Gil McNeil – Oman elämänsä puikoissa, Jo Mackenzie haluaa uuden alun elämälleen. Hänen miehensä kuoli auto-onnetomuudesta heti sen jälkeen, kun ilmoitti haluavansa erota ja oli löytänyt uuden naisen jo vuosi sitten. Jo joutuu muuttamaan heidän upeasta asunnostaan miehen salattujen kiinnelainojen takia ja muuttaa lähelle mummoaan, pikkukaupunkiin ja vanhaan taloon. Hän yrittää selvitä kahden villin vekaran kanssa ja samalla pitää pystyssä ja uudistaa mummolta ostamaansa lankakauppaa. Tähän asti minäkin vielä jaksoin... Sitten alkaa se osuus, jossa Jo tapaa erinäisiä filmitähtiä, pistää pystyyn Stitch and Bitch –ryhmän ja alkaa puikkoilla.... Neuleita, lankoja ja ihmissuhdehöpinää. Kunnon hömppää siis, ei kyllä pahimmasta päästä eli tämän jaksaa jopa lukea ennen parempia unia. Sopii hömpän kavereille sekä erityisesti ... auts, tämä on vaikea kirjoittaa... n... ei, minä en pysty siihen.... copy & pastella...
neulebloggaajille varmasti iloinen yllätys. Ei, ei tule meille toista kertaa.


KAIKILLE LUKIJOILLE, YSTÄVILLE & TOVEREILLE TOIVOTAMMA PAREMPAA VUOTTA 2009 JA KIITTELEMME TÄSTÄ VUODESTA – ON OLLUT KIVA, ETTÄ OLETTE KÄYNEET LUKEMASSA NÄITÄ VÄNINÖITÄ JA TOISTOJA, PÄHKÄILYJÄ JA KETTUILUJA!

HEAD UUT AASTAT!











VIELÄKIN TYÖPÄIVÄ!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti