maanantai 29. elokuuta 2011

OLISI MUKAVA, JOS MAANANTAIN TILALLA OLISI PERJANTAI-ILTA!


 


Voihan taas ne-samat-vanhat-jorinat, jotka aina maanantaina tungen tähän alkuun. En jaksa edes kirjoittaa enää niitä, luntatkaa jostain muusta maanantaipäivityksestä. Ei tässä ole mitään laitaa, että ahitus ja angsti, ketutus ja särky alkoivat lisääntyä jo eilen puoliltapäivin. Että minä jaksan inhota sunnuntaipäiviä! Tämä päivä jo menee, ei näitä ole enää kuin neljä jäljellä tällä viikolla...


 


Tänään annoin kertoa itselleni, että minulla on asiaa Itikseen. No, ei ihan pakosti, mutta jos haluan pari juttua itselleni, on siellä käytävä ennen kuukauden loppua. Enkä jaksa enää sielläkään kävellä loppuviikosta, joten menen tänään. Samalla, jos vain ehdin, käyn hakemassa vähän kissatavaroita. Ei ole laitaa, perstaina jäi taas osa tavaroita ostamatta, koska en vain pystynyt enää kantamaan. Ja taksokuski valitti jo nytkin tavaroiden painosta! Hei, normitakso, roteva mies. Ei luulisi olevan varaa vängätä. No, näytti olevan ja kehtasi vielä naureskella, että olen syntynyt samana vuonna kuin hänen vaimonsa. Jolloin hän alkoi kertoa, miten vaimo vaan jaksaa taaperrella ahkerasti ja vänisemättä koko päivän koipiensa päällä keittiöhommissa, työpaikalla siis. Ei sitten tullut mieleen, että se voisi olla jopa vähän ahdistavaa ja loukkaavaa. Kun sanoin jotain selästä, sain heti kuulla, että on hänellä itselläänkin ollut selkäkipua, juu, oikein kovaa. Mutta töissä ollaan silti. No niin pirulauta minäkin! Argh, joskus pistää raivottamaan nämä kommentit. Tiedän, minä en näytä kipeältä, korkeintaan päästäni!


 


Keksiviikoksikin keksin jo menoa, tai oikeastaan on pakko käydä täydentämässä maustevarantoja. Eli käväisen päivällä ViiVoanissa. Miksi päivällä? Hah, no siksi, ettei töiden jälkeen jaksa ja meikäläisellä on vielä pari matkaa tälle kuulle käyttämättä. Voin käyttää ne nyt, koska perstain kauppareissu menee jo syyskuun piikkiin. Siis tällaista on arvioida matkojen riittävyyttä, verrata sitä tarvittaviin aineksiin esim. ruuanlaitossa sekä mahd. käyntiin Hakiksen hallissa (jospa itselle ihkaoikeita, tuoreita, perkaamattomia silakoita ja kissille munuaista!). Kaikki pitää muistaa ja ottaa huomioon sekä sovittaa vielä jaksujen mukaan. Voi huokaus!


 


Tuossa tuli mietittyä, miten sitä lovvoa oikein saisi kasaan? No ei tietenkään käymällä töissä, kukaan työssäkäyvä EI rikastu. Olisi siis joko perustettava puolue tai uskonto. Se ei ole vaikeaa! Ensin on etsittävä sopiva keulakuva vaikka kaveripiiristä, jollet itse koe olevasi sopiva. Parempi tietysti, jos olet raihnainen, juoppo, sairas, moniongelmainen tms. Silloin joko puolue ajaa asiaasi tai joku sinut pelastaa. Ja ei kun miettimään toimintaohjelmaa. Perustaminen on helppoa, mutta muista aivan ensimmäiseksi palkata mahdollisimman pätevä (siis kiero ja luovasti työtään tekevä) kirjanpitäjä, tilintarkastajat sekä yleensäkin taloudenhoitaja. Älä itse koske raha-asioihin tikullakaan, pidä myös näppisi erossa sukupuoliasioista. Elä edelleen vaatimattomasti, jopa köyhästi. Ikävä kyllä, rikkaat eivät anna vähästäänkään, joten joudut vapaasti pissittämään kaltaisiasi. Se ei varmaan tällä moraalilla enää teekään heikkoa. Idea on vapaasti käytettävissä ja suostun mielelläni mukaan, vaikkapa konsultiksi *wirn*, palkkiota vastaan toki!


 


 


 


Päivän slogan: Raha ei tee onnelliseksi, mutta sillä saa rauhoittavia!


 


Päivän biisi: Tuntematon potilas  


 


Luettua: Lauren Weisberger – Viime yönä Chateau Marmontissa. Miten kapakkamuusikko haluaa pinnalle ja pääseekin sekä miten vaimon ja perhesuhteiden käy mediamyllytyksestä. Hmmm, hömppää, mutta aika karmiwa tarina siitä, miten ihmisiä voidaan käyttää hyväksi julkisuudessa eli varoittava esimerkki. Ei nyt niin hirmuisen paha, tosin tekijällä on parempia(kin) romaaneja. Andy Wall – Sopan sinulle keitin. Eeeh, suositan kaikille köyhimyksille. Idea on tietysti käyttää vain kahvinkeitintä ruuanvalmistukseen sekä mahdollisimman vähän rahaa. Rienaavia tarinoita mausteena. Suosittelen kaikille, varsinkin monimutkaisia ja raflaavia muonia vaativille. Paistetut kalannahat ovat maistuvia! Kasey Edwards – Kolkyt ja risana. Ei voi mitään, alku vaikutti lupaavalta ja taas päästään jenkkiratkaisuihin asiassa. Joku voi hyötyä parista vinkistä, muuten fuulaa! Ei meikäläiselle, joka sentään on yli tuon iän sekä jo päättänyt luopua monista asioista! Max Manner – 13. huone, edellistä tekijän opusta parempi, ehdottomasti. Pettureita, salaliittoja ja Annika Malm kaiken keskellä. Ei paha ollenkanas, salaliittoteorioiden ja Mannerinsa lukeneille silkkaa herkkuva. Itsellekin kiva ylläri edellisen jälkeen, joka vähän floppasi. Reijo Mäki – Mustasiipi. Vares on menettänyt muistinsa eräässä tapahtumassa ja kokoaa itseään kaverin mökillä, kunnes sana käy. Mäkikin on parantanut huomattavasti kerrontaansa edellisen opuksensa jälkeen ja vaikka Vares onkin kehnossa kunnossa, tämäkin toimii jo paljon fiksummin eikä sekoile niinkään naissuhteissan. No ihan vähän, mutta Mäen ystäville tietysti must. Itsellä kului viikonlopun iltakirjana. P.C. Cast & Kristin Cast – Piinattu (Yön talo 4.). On tämä sarja parempi kuin eräät toiset nuorisovampyyri- ja yliluonnolliset sarjat. Kaverit ovat hylänneet Zoeyn, koska hän salasi asioita. Mutta nyt kaikkien on pakko olla yhtenäisiä yhteisen vaaran uhatessa. Suht jännittävä, riittävästi mytologiaa, ennustuksia ja muuta, mikä muista opuksista yleensä puuttuu eli maistuisi varmaan niiden muiden jälkeen nuorillekin, saati muorille.  Douglas Preston – Rienaus. Vuoren sisään on rakennettu maailman tehokkain hiukkastörmäytin, tarkoitus on tehdä tieteellistä työtä. Koneen nimi on Isabella... Ja jotkut uskovat sen olevan Saatanasta. Wyman Ford, entinen CIA:n agentti laitetaan tutkimaan, miksi käynnistys viivästyy. Intiaaneja, höyrähtäneitä, outoja tapahtumia ja muuta – Preston osaa oman lajinsa, vaikka tätäkin olisi voinut tiivistää. Pekka Hiltunen – Vilpittömästi sinun. Lia asuu Lontoossa eikä useinkaan enää käy koto-Suomessa. Elämä on aika yksinäistä eikä hän uskalla päästää ketään lähelleen. Kunnes tapaa Marin, jolla on oman kertomansa mukaan poikkeuksellisia kykyjä. Lisäksi tämä johtaa Studioita, joka hoitelee erilaisia huippusalaisia ja –ammatillisia toimeksiantoja. Ei paha, lukekaa itse lisää. Tämä on ilm. sarjan 1. osa, joten lisää voikin odottaa. Aika vinkeä näkökulma asioihin ja tiettyihin tapahtumiin. Miten Lia voi hankkia uuden *köh* ammatin jne... Ja enemmänkin on luettu, josta joskus myöhemmin lisää.


 


 


 


POLKA – HÄN JOKA PITÄÄ ITSENSÄ KIIRUISANA!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti