keskiviikko 3. elokuuta 2011

SAMAA JAANAUSTA JOKA PÄIVÄ


 


Uhhhuh – näyttää siltä, että postaus alkaa joka aamu samalla tavalla. Juu, olen aivan hemmetin väsynyt ja kipeä, kuten joka ikinen aamu. Ei tästä kuulkaas tod. tule yhtään mitään. Eilenkään mitään järkevää saanut aikaiseksi. No yhden jutun sentään kirjoitin ja vein jonoon. Pyöritin koneellisen kuspyykkiä (just!). Söin iltasaladon, makoilin, lueskelin, kävin pakkoruiskussa...


 


Vinski on ottanut tavakseen nukkua päivät sisällä, koska en voi jättää parvekkeen ovea auki. Ei muuten, mutta partsille mennään makkarin kautta. Se taas tietäisi lisää kuspyykkiä, koska silloin karvamölli pääsisi kushelle myös sänkyyn. Joten nyt liukuovi on päivät kiinni, kun olen Varastolla. Illalla Vinski sitten siirtyy goisimaan aurinkoon omaan korituoliinsa. Ja toki, kun minä olen kömpimässä nukkumaan, kissa pirkistyy ja alkaa ahmia ruokaa, kakkia, jolista omiaan jne. Tätä sitten jatkuu pitkin yötä. Viimeistään aamuherätys on vähän ennen klo 3:a, jolloin on mukamas niiiiiin nälkä, ettei voi mitään. Älämölö on karmea ja jos en tuolloin muka jaksa nousta, käydään kusaisemassa johonkin kostoksi! Argh, hermo menee, Feliway ei auta. En halua verhoilla huushollia myöskään muovilla, en halua kyllä haista itsekään kissinkuselle. Ratkaisua ei siis ole, en ainakaan minä ole vielä keksinyt. Vaikka laittaisin ruokaa enemmänkin tarjolle, jolistaan minut silti hereille. Ilmeisesti seuran toivossa, valot ja radio päälle! Akka keittämään kaffetta ja urputtamaan... >o<


 


Varastolla alkaa olla normihommat kohdallansa, viimeistään ensi viikolla alkaa taas hitonmoinen pyöritys. Silloin lähes kaikki ovat jo paikalla ja näköjään asioita valmistellaan jo tällä viikolla. Pelottavaa, siis kyllähän minä töitä teen, mutta kun – jaksut alkavat nyt loppua ihan oikeasti. Jos oikein pahaksi  pääsee, on pakko hakea taas sairista. Sitä en kyllä ihan mieluusti tekisi. No, sen näkee sitten! Se on vasta ensi viikolla. Sitä ennen on vielä vaikka mitä. Mitä?


 


No, tuota, itse asiassa ei niin yhtikäs mitäkänäs. Onneksi ja toivottavasti. Vain perjantain pakkoroudaukset linjalla posti-kirjasto-apteekki-ruokakaupat. Sekin alkaa nyt jo käydä hermoille, etukäteen siis. Miten minä taas jaksan? =( No, sitten minä toivottavasti saan taas uusia kirjoja. Nyt on enää kaksi lukematonta opusta jömmassa ja se tuntuu erittäin kummalliselta. Toisaalta, kirjoittamista olisi paljon. Se pino kun ei ihan itsestään vähene, ähhh. Yritän tällä viikolla saada vielä Varastolla jotakin tehtyä luppoaikana eli varhaisaamuisin, kun muut eivät ole vielä paikalla. Kyllä siinä yhden jutun ehtisi kirjoittaa, jos ei sortuisi nettailemaan vieraissa.


 


Josta tulikin mieleeni, että en voinut olla huutonauramattta, kun vahingossa törmäsin tämmöisiin tauluihin, anteeksi, sisustuselementteihin :DD Tuota *kikattelee*, meillä on tällaista ihan livenä... katsokaa nyt, ihan oikeasti! Upeat sisustusefektit *kääääääääääk*, tulee niin intellektuelli olo :D


 


Tuon katsottuani olenkin jo riittävän hyvällä tuulella ja menen laatimaan kunnon kaffet sekä riipimään normimömelöt, että pääsisin edes pukemaan tästä. Se on sitten tunnin päästä vasta, ensin pitää antaa vaikutukset nousta edes sen verran, että saan taivutettua käsiä, koipia ja ehkä jopa selkääni!


 


 


 


 


KEHITTÄVÄÄ KESKIVIIKKOA MUILLE!



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti