maanantai 22. elokuuta 2011

VOI VITTU, TAAS ON HUOLEHDITTU ASIAMME SILLE TOLALLE..




että on pakko lähteä Varastolle. Arvatkaas tekeekö mieli? Arvatkaas olenko kipeä? Arvatkaas olenko myös väsynyt, tolkuton unen puutteesta ja kärttyisä? Aivan – valitus alkoi heti! Olen kaikkia näitä ja vähän enemmänkin, turha sitä on piilotella tai äityä positiiviseksi.


 


Normitöiden lisäksi on tänään tunnin aika omisarvikselle. Senhän te kaikki jo tiedättekin. Ja minä nyt vähän epäilen, josko hän on innostunut enää kirjoittamaan yhtään mitään. Eräät tilanteet ovat aiheuttaneet ilmeisen kummallisen epäjohdonmukaisuuden, johon katson olevani syytön. No, sen näkee tuossa aamupäivällä. Minä tulen rapoamaan tilanteesta heti ja välittömästi, kun kotiudun joko Varastolle tahi oikeasti kotoon. Pitäisi saada lisälääkitystäkin, en pärjää näillä enää mitenkään. Eikä kysymys ole toleranssin noususta (kokeiltu on myös olla ilman lääkkeitä jokunen päivä). Kyse on siitä, että selkäsärky ainakin pahenee töiden lisääntyessä ja kun joutuu jolkottamaan kilometrien pituisilla käytävillä. Kaikkein karmeinta ovat portaat, ne vievät selän moneksi päiväksi tolaltansa. Ei, ne eivät ole selkälihakset, kyllä minä ne lihaksetkin tunnen. Se on se prleen olematon ranka, joka siellä svinduilee. Olen siis selkärangaton, nilviäinen!


 


Argh! Olen tänään krantusti puhuteltava ja varsin epätoivoisella ja samalla myös pahalla tuulella. Minulta voi siis odottaa aivan mitä tahansa. Jospa alkaisi roudata hiljalleen omia tavaroitansa pois Varastolta, ihan vaan varmuuden vuoksi? Yleensä ole katsonut ikäni ajan kaikissa työpaikoissa, että 2 h riittää tavaroitteni pakkaamiseen ja sitten voin sanoa: ”Heippa ja moro!” kaikelle ja kaikille.


 


Voisin siis heittäytyä siksi aikaa, kun vielä olen hengissä, jonkinlaiseen niin muodikkaaseen flow-tilaan ja vähät välittää mistään! Paitsi että – jostakin pitäisi löytyä irrallista rahaa tai jotakin rahaksi muutettavaa. Tahi sitten sellainen työ, jota oikeasti voisi tehdä kotoa käsin friikkuna. Ikävä vain, että niin paljon ammattilaisia ao. aloilta on perustanut oman yrityksen ja myy palveluitaan. Friikuilla ei ole enää juurikaan kysyntää. Tai joillakin, kyllä. Epäilen, että en kuulu siihen ammattikuntaan. Ähh. Edelleenkin puuttuu lottovoitto (en lottoa!) tai rikas elättäjä (en ole ollut kovin kiinnostunut miehistä, en ainakaan rikkauden perusteella). Eli päin hemmettiä tässä joka tapauksessa ollaan menossa, kävi miten tahansa!


 


Todisteena siitä, että kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen; kone on taas tilttaillut omia aikojaan. Eilen parhaimmillaan kuusi kertaa peräkkäin. Ei mitään rotia, ei. Eikä mikään auta. Ei – menee hermo, pitäisi uusi läppäri tai pöytäkone. Ähhh!


 


 


 


Päivän slogan: Hulluudella ei ole rajoja – rajat ovat hulluutta!


 


Päivän biisi: Riders On The Storm  


 


Luettua: Pirkko-Liisa Perttula – Harmaat pantterit. Duoda, joo, osittain hauskoja, osittain muka-hauskoja huomioita ikääntymisestä. Jutut ovat jo kierrätettyjä melkein kaikki, valitettavasti. Vain niille, jotka eivät ole aikaisemmin kuulleet näitä tai vastaavia. Vähän kulunutta tavaraa, valitan! L. J. Smith - Pimeän piiri (Vampyyripäiväkirjat 4). Tämän genren nuorisokamaa ja taas sitä kulunutta sellaista. Uponnee vielä niihin, jotka eivät paremmasta tiedä. Danielle Steel – Lurjus. Perushömppää, joka uppoaa harmaata elämää elävään tavikseen. Ihmettelen, jopa osa Kolmiokirjojen juttuja on parempia kuin Steel. Leidillä on selkeä toimintakaavio, josta ei sen enempää. Kirja käy reissukirjana, mitään hyvää siitä on tosi vaikea sanoa! Anne Leinonen & Miina Supinen – Rautasydän. Aika hauskanen tarina; jännitystä, outoja tapahtumia, rhakkautta. Eikä siis paha ollenkas, vaikka onkin vähän (no, ei niin vähänkään) osoitteleva ja arvattava. Stereotypioita runsaasti, ähh. Noora Shingler – Marjoja ja maskaraa, Kuinka hylkäsin turhat ruoka- ja kosmetiikkakemikaalit. Nooran blogin perusteella kirja. Jep, kuulosti paremmalta kuin onkaan. Blogissa toisto ei häiritse, kirjassa valitettavasti kyllä. Piirrokset ovat aika kamalia, mieluummin ilman! Ja kuten Noora kirjassakin sanoo, kaikki ei sovi kaikille ja asioita pitää kokeilla itse. Tosin jossakin kohtaa hän taas kertoo ns. ehdottomia totuuksia. Blogi nyt on omasta mielestäni parempi, toinen ehkä pitää kirjastakin... Minua tämä jäi enempi ärsyttämään (hmph, hoikka ja hyväkuntoinen sekä liikkumaan pystyvä, terve nuori nainen – ei, en ole mitenkään kade, en tietenkään...). Marisha Rasi-Koskinen – Katariina.  Monikerroksinen, erikoinen, oudohko tarina, josta minä ainakin pidin. Todellisuuden ja kuvitelmien rajamaat ovat aina mielenkiintoisia. Jossakin aina kohdataan, kuka sitten mitäkin ja mikä onkaan totta? Tykkäsin, suositan! Gena Showalter – Manalan valtiaat –sarja (sisältää 4 pokkaria). No jo vain, kun vanpyyreistä päästiin, jo ovat jumaluudet karanneet ja Pandoran lipas hukassa sekä muuta kivaa. Seksiä ja lisää sitä, demoneita, kuolemattomia, jumalia ja välissä kai ihan kuolevaisiakin – tämä ei ole edes kunnon hömppää eikä täytä puolestaan kauhun tahi yliluonnollisen hyviä kriteereitä, joten valitan, ei meikäläiselle. Reissukirjoja, kehnoja sellaisiakin. Oikeasti, kotimaiset (esim. jo mainitut) ovat parempia sekä mielelle että kielelle! Sen lisäksi opustettu muutamakin muu kirja, jotka saavat sikansa myöhemmin Siellä Toisaalla – pysykää siis ainakin tässä blogissa ja turvatkaa tulevaisuutenne *uhkailee, lahjoo, syyttelee, kiristää*!


 


 


 


POLKA – TUO HUONOIMMISTA VAIHTOEHDOISTA PARAS!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti