torstai 4. elokuuta 2011

TOIVO TAITAA OLLA PÄISSÄÄN


 


Torstain pitäisi olla Toivoa täynnä. Ei näy missään, joten epäilenkin Toivon olevan täynnä Sitä Itseään eli alkomahoolin vaikutuksen alaisena. Ei näy myöskään Uskoa, Motivaatiota, Jukkaa eikä Mattia! Kaikki ovat kateissa (kissoissa?), ei ole tavattu pitkään aikaan. Hmph.


 


Onneksi Varastolla palaillaan vasta hiljalleen normieloon. Ehtii ihan pikkisen tehdä omia juttujaan, eilen ehdin kirjoituttaa itselläni pari juttua – erinomaisen hyvä näin. Meikäläiselle ainakin, kun en ole suostunut tyytymään pariin lauseeseen...*silkkaa v*ttuilua, jos joku tätä ymmärtää* Lisää pitäisi vielä ehtiä tällä viikolla tehdä, sillä ensi viikko on jo normiviikko ja silloin meikäläistä taas viedään kuni päätöntä kanaa. Kaikki ovat silloin paikalla ja syksyn myllytys alkaa. Sitä jatkuukin sitten vuoden vaihteeseen asti täpöllä. Ne tavoitteet, nähkääs – ne tavoitteet, ne on saavutettava. Mitä väliä, jos joku / jotkut ovat sairaina tms. Tavoite se on se jokin, joka määrää arvomme. Eikä mitään bonusta edes, käks.


 


Näin Varastolta katsoen sitä äkkinäinen voisi muuten epäillä, että sisäministeriössä ei oikein riitä töitä. Kun pitää puuhastella kaikenlaisten asioiden parissa...  Mutta kun suomalaiset ovat niin periaatteen miehiä!


 


Muuten ei todellakaan mitään erityistä. Samaa vanhaa valia; särkee, juilii, jomottaa, ei nukuta. Kissi kuseskelee, eilen viimeksi taas huonekumipuun juurelle levittäen hupaisasti mulllat laattialle minun laastavikseni. Perkele, sanon minä. Pitääkö Vinski aresteerata kokonaan baseen vai mitä ihmettä tässä oikein pitäisi tehdä?! Tulen kohta hullluk... siis vielä hullummaksi kuin jo olen. En kestä, en jaksa.


 


Käväisin sitten hupituttamassa itseäni Serkuissa eilen  kuorman tultua ja hain vähän keksikakkua, kohuked ja muuta pientä viikonloppua ajatellen. Pitäisi keksiä jotakin kivempaa ruokaakin sekä viikonlopuksi että koko viikoksi. Ei tule muuten mieleen yhtään mitään :O Vain ne tavalliset vihannessössöt, joihin alkaa vähitellen kyllästyä. Viikonlopuksi ehkä voisi laatia seljankan... hmmmm. Ei se oikein kesäruokaa ole kyllä sekään. Josko löytyisi kunnollista savukalaa. No, sen näkee sitten huomenna. Pitää illalla miettiä taas ostoslistaa ja se tulee olemaan jumalattoman pitkä, kaikkea puuttuu tai on vähissä.


 


Ei, ei siis taaskaan mitään uutta. Mikä on minusta ihan mukavaa, eipä tarvitse huoliintuakaan mistään eikä pähkäillä mitään kummallisuuksia kuten ”Mihin menisi tai minne lähtisi?”, ”Kenelle soittaisi?”, ”Kuka tulisi kylään tai minne itse haluaisi mennä?”. Nämä ovat kuulkaas meikäläisen elämästä täysin poissuletud aatokset. Kun saisi olla rauhassa kotona, välillä makoilla koivet ylhäällä niitä lepuuttaen ja särkyjä alasajaen. Kun saisi nukkua jonakin yönä katkeamatonta unta edes 5 – 6 h minä olisin aivan ratkiriemuissani ja taputtelisin pieniä karvaisia käsiäni. Mutta kun ei niin ei.


 


Siispä märinät ja valitukset kehiin, keittämään kaffetta vaihteeksi sekä riipimään normimömelöt. Ei se mitään paranna, mutta voihan sitä kuvitella kaikenlaista!


 


 


 


 


 


 


POLKA, TUO KUVITTELUN AMMATTILAINEN!


 


 


PS. Olen alkuviikon käyttänyt kotipaitana ”VITTUILE VAAN – SAUNAN TAKANA ON TILAA”! T-paitaa, ihan mielen (ja naapureiden) virkistykseksi...


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti