tiistai 28. elokuuta 2007

PAINIJAISISTA SUORAAN BLOGISTANIAAN... HELPOTUS ON SUURI!


Tulipa taas nähtyä vinkeää unta, tällä kertaa oikein painijaista. Eilen uni oli mukava... Palaan taas tähän, että kun yöllä herättyäni keitän kaffet ja heitän perusmömelöt, näen tod. outoja ja eläviä unia, jotka vieläpä muistan.


Eilen uni oli miellyttävä, oikein mukava. Alko, apteekki ja ravintelitoiminnot oli yhdistetty siten, että Alko oli palvelualko, apteekissa tarkistettiin reseptit hemmetin huolellisesti ja paikassa oli muutama viihdykäs pöytä, joissa voi juoda kaffetta ja syödä jotain kunnollista. Mukanani oli alan miehiä ja naisia, kaikilla oli tarkoitus ostaa pari Kossua. Kossun mukana oli kuitenkin ostettava saman näköinen pullo, johon Kossua oli lantattava - näin ei tullut krapulaa. Alko-puolella myös myytiin, vaikka olisi ollut vähän hönössäkin. Ruoka oli hyvää, söin kalakeittoa. Tunnelma erittäin viihtyisä.


Tänä aamuna taas uni oli erinomaisen epämiellyttävä. Aivan ensiksi Belgarion oli alkanut varastella kaikkea pientä (unessa Belgarion oli ehkä vähän yli 10-v.). Löysin sattumalta kätkön, siellä oli myös pussillinen värkkejä. Pidin kuulustelun, mitä hän piikittää. No, B-vitamiinia kuulema, ja vain rintalihakseen sekä antoi näytöksen, jäks. Aivan lyhyellä, tylsällä neulalla oranssinrusehtavaa "B-vitamiinia" ja kertoi erään tutun sen neuvoneen. Lisäksi minua tuli ahdistelemaan joukko Malmin hörhöjä ja hörhöttäriä. Kello oli paljon, olisi pitänyt olla jo työssä tai ainakin matkalla. Etsin epätoivoisesti puhelinta ilmoittaakseni olevani flunssassa. Ei löytynyt. Säntäsin ulos etsimään tätä väkeä, jollain olisi varmasti puhelin. Löysin heidät Alkon edestä ja sainkin ilmoitettua olevani sairas. Jonka jälkeen marssin Alkoon ostamaan vinon pinon viinaa ja odottamaan jotakin pokaa, jonka piti tuoda vielä lisää.... Huh, olipa hirmuisen ahdistavaa, ihan kaikki mitä tapahtui.


Oli pakko nousta kokonaan ylös ja lopettaa uneskelu sekä sännätä Lokistanian turvallisiin syövereihin. No, eikö perkele Vuodatus ollut taas jumissa eli päivitys tahi mikä lie tuossa klo 4.00 - n. 4.30 sotki tämänkin. Huh - vieläkin on kummallinen olo tuosta unesta. Täytynee ottaa kohta jokin ahinappi...


Niin, sain yllättäen eilen roudattua kaikki pyykit ees-taas-ees ja jopa kohdallensa. Murinaa tuli taas siitä, että miksi ihmeessä tekokuituiset burkhat oli ripustettu kuivaushuoneeseen kahdelle narulle kaksi peräkkäin. Tuohon tilaan olisi mahtunut koko minun pyykkini. Lisäksi lattialla lojui runsaasti sukkia, äh, keräsin ne taas narulle... No, en siirrellyt mitään, mutta tungin rauhassa omat vääräuskoiset kafir-pyykkini sopiviin väleihin - toivottavasti en aiheuttanut pahennusta *kiero virn*. Ja hain ne illalla kuivina pois. Suurteko, väittäisin. Toinen teko oli se, että tekaisin ensimmäiset syksyn uuniperunat, vanGoghista kylläkin. Täytteeksi (tai seassa oikeastaan) 0.3 %:sta raejuustoa (Liiteri), vesidonaria, tuoretta sipulia ja valkosipulia sekä tuoretta tilliä ja  basilikaa. Lisäksi tietty peruschiliä ja currya, kaikki sotkotettu omituiseksi tahnaksi, njammmmm! Olipa muuten erinomaisen hyvää! Ja mikä oli myös erittäin mukavaa illalla: kiivetä kunnolla peiton alle nukkumaan, kun ikkunat ovat auki ja on viileää. Ai että, Welhotar pitää... yksi syksyn ihanoista puolista.


Päätin myös tehdä tänään ylläriroudauksen, sekä kirjat että leipä ovat loppu kokonansa. Ilman niitä on paha Welhottaren elää normaalisti, joten pakko mennä. Onneksi Kummisedälläkin on asioita ja lupasi lähteä mukaan. Pitäkää sormet ja varpaat pystyssä, että taksot kulkevat! Muuten Welhottaren kosto on oleva kaamea. Samalla retkellä täytyy täydentää varastoja lisää, koska työtkin taas alkavat. Ähh, ei kiva. Josta ihan pientä aasinsiltaa siihen, että kehun tässä minua kehutun. Jee, toinenkin juttu siis meni kaupaksi ja päätoimittaja lupasi yllättäen maksaa enemmän kuin pyysin (vedin heidän keskitasostaan oman pyyntöni), kun on hyvää ja valmista tekstiä. Jesh - nostin possunokkaani oikein ylös, en voinut muuta. Kuulosti niiiiin mukavalta. Varsinaisessa virkatyössä kun ei koskaanikinä saa kehuja, nimittäin ,D


Tänään pääsisi leffaankin ilmaiseksi. En taida jaksaa, ei huvita. Jos Helmet on toiminut kunnolla, siellä pitäisi olla odottamassa pari hyvää(kin) opusta! Ja jos laittaisi taas hyvää ruokaa vain itsellensä. Sekä yrittäisi tavoittaa Belgarionia loman tiimoilta, toivottavasti pääsisi nyt lomille. Olisi kiva nähdä (äitee kotirintamalla huolissaan, joojoo)! Ja yrittäisi nyt ihan ensin päästä tästä kamalasta unen jälkeisestä tunteesta eroon.


-------------------------------------------------



Purrrve, kaiffat! Hah, joo peittojen alla, jeps. Mä en nyt oikee mahu sitt mamin nassun viakkuu. Tai kai mä mahtusin, mutt mä joteski viarastan niit peittoi minkä alle se punkee ittesä, vaa nenä näkyy. Kyll se sano, ett siin ois tilaa. Mä menin sitt sen pyllyn taakse. Ja ihan piruuttaan putosin heti kuarsaan, nyt aamulkii, just ku se kuulema näki niit painijaisii. Se on sill ihan oikee. Nyt ei nähkääs haisu kissi enää missää. Orja on pessy ihan kaikki, mitä se on voinu! Karmeeta, mun tarttee alottaa kaikki taas alusta. Merkkauski, vissii. Vaiks siit toi voi kyll heemostuu. Mamiiih, hei, muute, maitonapikat on loppu, niit sitt mulle siältä kaupast, jooko, hei! Tänää se vois tehdä jotain lihaa, ett edes joskus sais lihaheekkuu. Ei oo paljo näkyny, nimittäi. Mä tiän, ett pakkasess on jotai kalkonijauhist ja semmost suikistki. Ett niistä, jooko, hei, tää kissi täss lupais yrittää ainaki olla kilti.... *vois luvata, virn*. Muute se vaan eile hösäs noitte pyykkiesä kaa. Muute vaan melkee lotkotti tai istu tässä tän härpättime viäress ja nakutteli kaikkee. Tajuu ollenkaa, mite se jaksaa. Mä jaksan just tän ajan tsiigaa tota, mutt koht mä taas putoon.



Hei, nyt mä en kyll tajuu! Tähä ei saa kuvaa lisättyy, ei millää. Tulee vaa semmone kruksi, vaiks kuva on tuala ihan ok. Mä en tykkää nyt olleskaa *möks*! Mä meen goisiin. Mami lisää kuvan myähemmi, se on vähä niinkus mä, ett mitää aamupuuroo, jäks, ei tarvii tarjoo ku kalkonii ja napikoita ja kissinmuanaa. Huamisee!


----------------------------------------------


Hah, Vuodatus ei siis anna todellakaan lisätä kuvia taas vaihteeksi! Lisätään myöhemmin, älkää siis ihmetelkö.


Päivän slogan: Urheilu, tuo epäterve tapa ilmaista itseään mm. radiossa ääneen!


Päivän biisi: Vankilalaulu


Luettua: Khassan Baiev (ja muut) - Valan velvoittama, tsetseenikirurgi sodan keskellä. Aivan hyvää kuvausta tsetseenien historiasta, tavoista jne. Todella ahdistavaa ja rajua sodan aikaista lääkärinuran harjoittamista. Sitten koko juttu latistuu pakenemiseen jUSAan, tietty. Eli, alkukuvaukset erinomaisen hyviä, samoin sotakuvaukset, mutta tuo loppu oli kamala. Lisäksi, jos tsetseenitapoihin ei missään nimessä kuulu jättää vanhuksia selviämään yksin, miksi tämä herra pakeni ja jätti Danan ja Nanan - vanhempansa? Kysyn vaan, täh! Gösta Karf - Kun elämä pysähtyi-Lapseni on poissa, lapsen kuoleman yksityiskohtainen kertominen, pohdintaa, syyttelyä jne. Eipä oikein tunnu minusta kohtuulliselta, varsinkin kun herra itse lähes tunnustaa olleensa mahd. vastuussa asiasta. Aiheesta on parempiakin kirjoja, älkää tarttuko tähän! Ei saanut minua kovin vakuuttuneeksi tuntemuksista ja tuo muiden syyttely ja jopa toisten tunteiden vähättely ei saanut minulta sympatiaa. Eli en missään nimessä suosita kenellekään! Tapio Koivukari - Meren yli, kiven sisään, kalastaja kaverinsa kanssa kuljettamassa inkeriläisiä Ruotsin puolelle sodan jälkeen. Ja Suopo kuulustelee... Erinomaisen hyvä esitys asiasta, josta vähän on puhuttu. Welhotar suosittaa, erityisesti kaikille vähänkään historiasta kiinnostuneille. Ai niin, romaanin kerrotaan perustuvan tositapahtumiin - en ihmettelisi.


                              


                             TIHKUSATEISTA TIISTAITA!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti