perjantai 17. elokuuta 2007

SADETTA, SUOLEN TOIMINTAA JA LOMAN ALKUKÄLÄTYSTÄ...


Loistava, ihana sade. Lämmin ja mukava. Jos tuo ei kasvata sieniä, ei sitten mikään! Ei se kyllä ilmaa ihmeemmin raikasta. Tulin äsken Herjaamolle ja ovelta hönki vastaan kuuma, tunkkainen ilma. Avasin kaikki mahdolliset räppänät ja nappasin tuulettimet auki. Tämä päivä vielä... sitten Welhotar, olettehan jo kuulleet, lomailee kaksi viikkoa!


Eilinen lähiopetuspäivä meni vähän ketuilleen. Käsiteltävänä olivat sellaiset asiat, joita olen vääntänyt kohta parikymmentä vuotta sekä töissä että vapaa-aikana. Ja vielä video aiheesta. Ja tehtävä. No, se hyvä puoli, että sain tehtävän (neljä osiota kaikkinensa) tehdyksi suoraan päivän aikana. Ei tarvitse miettiä enää asiaa. Muut nimittäin häipyivät jo puolilta päivin, minä jäin jupittamaan klo 15 asti. Kun kyytikin oli tilattu ja minulla oli hemmetin hyvä kone kerrankin käytettävissäni. Oli ihan ilo tehdä pakollisetkin tehtävät sillä. Tosin meni vähän aikaa totutellessa ,D Mutta nyt on tehtävät tehty ja odottelen vain arvostelua eli hyväksytty vaiko eikö. Saimme myös nähtäväksi pari näyttökansiota. Apuva, ne olivat niin fiksuja ja hienoja, että. Värejä yms. Perkele, ei Welhottarella ole väririntteriä eikä mahdollisuuksia käyttää kaikkia tehokeinoja hyväkseen. Toivon asiallisen esityksen riittävän, osa papereista on jo hallinnassa. Joitakin joudun etsimään sekä itse tekemään. Hitsi, marraskuu on tulossa *virn*.


Vielä eilisestä, piru vie, unohdin täydentää kipumömelöarsenaalin. Särky alkoi melko kovana jo aamupäivällä. Ei ollut kuin pari bentsoa, jotka heitin huiviin. Eiväthän ne kipuun auta, mutta ei veetuta niin pahasti. Loppupäivä oli kyllä tod. vaikea, itkua melkein pukkasi, kun kävin tauolla tupakka. Olin täysin jämähtänyt, en päässyt kunnolla kävelemään. Kotona vedin ensimmäiseksi pari Panacodia ja puoli litraa vettä, vetäydyin sänkyyn.


Olin päivän pirkistelyn, säryn ja hommien takia aivan poikki, tipahdin suoraan uneen. Heräsin, söin jotain epämääräistä, laitoin tiskit likoamaan ja menin uudestaan nukkumaan. Heräsin Hörhön ja Hörhöttären puheluun. Halusivat lyhytaikaista avaralainaa, takaisinmaksu tänään. No, piti luvata. Olin taas sen verran hereillä, että jaksoin tiskata ja laitella eväkset, kiertää tupakat ja kuttuilla Vincentille. Sitten Hörhö jo tuhisikin parvekkeen alla. Kun Hörhö on jurvelossa, hän ei osaa kunnolla viheltää. Lainasin sovitun summan ja sovimme tapaamisesta tänään. Väsytti edelleen. Otin Sirdaludin ja painuin omasta mielestäni yöunille. Myös kissa oli samaa mieltä. Heräsin jo ennen puoltayötä siihen, että vatsaa väänsi. Nopea syöksy vessaan. Tämä kertautui vielä pariin otteeseen. Tajusin taas möhlineeni. Ruuassa oli ollut kermaa ja join vielä lasillisen maitoa. Olisi pitänyt muistaa - mutta ei sitä aina jaksa eikä tajua, ei ainakaan väsyneenä. Mutta nukuttua tuli, vaikka siis pätkissä, ihan hyvin!


Kakasta siis, kyllä, vatsa toimii hyvinkin reippaasti. Myös Vincentin vatsa. Hän sai illalla munuaisia, tosi herkkua. Ja yöllä oli väännetty kankeat pökäleet aivan oikeaan paikkaan. Olisiko reppana sitten hotkaissut herkkunsa liian nopeasti, mutta siinä aamuhässäkässä taas nenääni tunkeutui haisu. Aivan - peitto sai taas pesua odotellakseen. Tämä ei ollut kissin vika vaan minun. Olimme samaan aikaan vessassa ja Vincent pingersi yhtä aikaa laatikolla. Kun vedin vessan, hän pakeni. Näin hän tekee aina. Ja minnekäs muuallekaan kuin sänkyyn. Olisi pitänyt huomata asia, mutta olin vielä unenpöpperössä. Eli ei voi sanoa pahasti, tämä oli nyt osittain minun vikani. Kaikki ikkunat vaan auki ja päiväpeitto pyykkikaappiin. Onpa sitten ensi viikolla parina päivänä ainakin jotakin tekemistä - jättipyykki nimittäin.


------------------------------------------



Purrrve, kavrut! Huh, mami jo kertoki toss noi tärkeemmät. Joo, mä nimittäin en voi siätää sitä ääntä, ku vessaa vedetää. Mä meen aina sillon pakoon. Ja nyt mä sitt menin sänkyy. Ku se kakka oli jo tulossa. Ei voinu mitää. Omituist oli se, ett mami kerranki tajus. Ett se ei ihan hirveen rumasti sanonu. Kyll se tiätää, ett mä en tahallaa. Ja seki hiffas ton vessajutskan, ett sen ei ois kandennu vetää, ku mä just olin nätisti siin laatiko reunall. Mutt siitä hualimatta munuaiset oli heekkuu. Ja mami laitto päiväevääks sitä märkäruakaa ku on pussissa. Kilti mami... mmm. Ja me nukuttii koko yä kimpas. Vaiks mami juaksiki jossai vähä välii. Ei kummiskaa herättäny mua. Eli se kömpi toiselt pualelt sänkyy takasi. Ei kissin yli. Hyvin koulutettu orja! Nyt orja jää sitt lomalle. Mitäkä mä sille keksisin, ett sill ois jotai puuhaa? No, pyykkii sill on ihan hirveesti, joo. Mutt lisäjuttui tarvii miättii. Ai nii, kyll se varpisti taas tekee semmose isomman siivojutskan. Siitt mä en diggaa. Mutt sen jälkee on kyll kiva karvastaa kaikki paikat, niinku ne sen paremmat tyynyt, partsityynyt ja kaikki. Jeee.... Mutt sitt se on kans himass päivisi, ett me voidaa ottaa kimppapäikkäreit ja sillee. Ja varpisti se leikkii kans mun kaa... *tyytyväinen kissavirn*. Ja mä yritän olla taas kilti, ainaksi vähä!



Täss mä oon vähä tappelustuulella, ett mitä sä hösäät sen kaameran kaa!? Mutt hei, kliffaa viikendii kaikille. Ja me pidetää nyt sitte lomaa. Orja kyll lupas päivittää, ei siit kyll aina tiädä. Ett huamisee!


------------------------------------------


Oletteko muuten jo kuulleet, että minä jään lomalle. Sitä ennen ajattelin juoda saavillisen kaffetta, mikäli joku tulee sitä keittämään.


Päivän slogan: Myöhäistä pidättää aivastusta, kun kakat on jo housussa!


Päivän biisi: Läpi varjojen huoneen


Luettua: Carl Hiaasen - Löyhkä, Hiaasenin uusi nuorisokirja! Hiaasen on tunnetumpi hulvattomista dekkareistaan, joissa teemana on usein mm. luonnonsuojelu, omituiset tapahtumat, hullut tarinat ja omituiset ihmiset. Itse olen pitänyt Hiaasenin kaikista dekkareista ja päätin nyt tarkistaa tämän nuortenkirjankin. Eikä Hiaasen petä lukijoitaan. Kirja on erinomainen esitys luonnon puolesta rahan valtaa vastaan. Erikoista tietysti se, että päähenkilöiden isä on kirjan alussa vankilasta tihutöiden seurauksena. Muutenkin henkilögalleria on värikästä ja keskustelu vähintään tavanomaisesta poikkeavaa. Myös tapahtumat liikkuvat laillisuuden laitamilla, kunnes Joku tulee avuksi. Loppuratkaisu on kuitenkin kaunis... ,D Suosittelen kaikille nuorille ja myös aikuisille. Welhotar piti tästä, näinkin isona! Ray Loriga - Mies joka keksi Manhattanin, erilaisia ja erikoisia lyhyitä elämäntarinoita, joista osa liittyy löyhästi toisiinsa. Pianokauppiaan kummallinen kuolema, sairaala-apulaisen säännöstelty oluenmyynti, miehen seuraamien kaksosten omituinen tarina - ja paljon muuta lyhyttä erikoista ;D Erittäin luettavaa kerrontaa. Welhotar piti kovasti ja suosittelee, saattaisi jopa hankkia omaankin hyllyynsä!


                             


                   PERUSTEELLISTA PERJANTAITA!


PS. Olenko muuten maininnut, että joku on jäämässä lomalle? Olenko? =D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti