maanantai 13. elokuuta 2007

VIELÄ MUUTAMA AAMU JA SITTEN...


on lisää aamuja. Loma-aamuja siis, kaksi vkoa. Että tympäisi tulla tänne tänään. Ei hyvä, lauantainen keikka ei tympinyt yhtään näin pahasti. Jossakin on jotakin vikaa. Sanokaa vaan, että minun asenteessani. Minä olen vakaasti sitä mieltä, että kyse on tästä ns. ilmapiiristä.


Ukkonen ja sade yrittivät koko eilisen iltapäivän raahautua residenssillemme asti, mutta eivät jaksaneet. Vähän jyrinää, pari salamaa, kolme lirahdusta vettä. Ja edelleen hikikelit. Ei pysty jaksamaan nukkua. Muutenkin on jo hankalaa, nyt hiki herättää vielä keskellä yötä. Jäks. Ei tykkää. Jotain rajaa jo, ziitos. Niinkuin kunnon myrskyä ja sadetta, muuten ei kohta jaksa. Ensi viikolla ei kyllä olekaan mitään jaksettavaa. Seuraavalle viikolle on jostakin syystä jo kerääntynyt kaikenlaista viihdykettä kaupungissa, siis ihan keskustan liepeillä. Ja pitää se etelänmatkakin tehdä. Ehkä sen voisi tehdä ensi viikolla sitten. Että ei vain rasittuisi liikaa.


Tämä viikko menee toivottavasti nopeasti. Torstaina on lähiopetuspäivä, joten tänne ei tarvitsekaan hankkiutua. Ja perjantai jo menee ihan omaa rataansa. Joten käytännössä tämän päivän jälkeen on vain kaksi täyttä työpäivää (laskee toiveikkaasti varpaillaan). Kun on tänne itsensä jo saanut, on pahin osa päivää jo suoritettu. Taksokin oli tuttu, ei tarvinnut edes puhua mitään eikä antaa ohjeita. Hyvä, olisin ollutkin tänään vähän kranttu puhuteltava.


Belgarion viihtyi eilen melkein koko päivän; sai kunnon lounasta (paahdettua possun filettä, uusia perunoita, sienikastiketta) ja jälkkäriä  (kaffetta, lime-kakkua, lakkoja pakkasesta). Vastineeksi hän sai oikeuden imuroida residenssin varsin kosmeettisesti. Jonka hän näkyi tekevän aika mielellään sen jälkeen, kun esittelin vasenta jalkaani (se näyttää jälleen nousevalta keskikokoiselta ranskanleivältä). Minä huiskin pölyjä ja hoidin kukat. Muu tarkempi siivoaminen saa jäädä lomapäivien ajaksi. Kunhan sai taas karvapallerot pois. Pyykkäminen, se isompi sessio, jää myös loman ajaksi. Kaikessa rauhassa sitten lueskelimme siinä loppupäivän ja välillä jauhoimme omituisista asioista juttua. Lupasin myös tehdä pari palvelusta tänään työaikana työpaikalla *virn*. Asialliset asiat hoidetaan kuin Ellun kanat...


Kummisetä on ollut hipohiljaa, niin minäkin. Ihan vähällä en taida viitsiä taas pyytää edes apuja. Perstaille olen varannut roudauksen, mutta jos olen edelleen kuttuuntunut, hoidan senkin yksin pois kuleksimasta. Kyllä minä pystyn, jaksan ja kykenen - kunhan saan levätä sen jälkeen pari päivää rauhassa.


----------------------------------------



Purrrrrrrrrrrrrmenta taas, kaikki upeet leidit ja komeet kollit! Eiks teilläkii oo kuuma? Mä en meinaa jaksaa iltapäiväll enää mitää, käyn vähä välii ottaas relaa tsögen paljaall lattiall, siäll on vähä vilposampi. Mä oon jo ihan repo. Eilen jo luulin, ett tulee kliffaa, ku vähä jyrisi ja tuli vettä. Ei sitä sitt tullukkaa enemmä. Höh. Mutt sitt kuiteski Poika tuli, mutt silkää ei ollu haisusukkii eikä Stifloi. Reppu sill kyll oli, mutt sekää ei haissu millekää miälenkiintosell. Nii et, mutt kliffaa, ett se tuli kuiteski. Ja sitt ku mamiska laitto safkaa, nii ni mä sain siit lihast ihan kunnon biitit, se jotai otti siit niinku pois. En tiijä miks, vissii meinas niinku hianoo lihaa tarjota. Mutt ne siivut ku mä sain oli toooosi hyvejä. Tuli ihan täys olo, siin oli paljo tavaraa. Njam. Ja sitt viälä mami oli ihan kilti muuteski. Jolisin illall sitt sen viakkuu nukkuu ja se anto tulla. Mutt ei siin voinu sitt kuiteskaa olla, ku oli nii hirvee kuuma viälä illall ja yälläki. Mamiki kävi yällä viälä liikkeellä.



Tämmöne, niinku muatokuva, lähäri must. Joteski mä aina onnistun saamaa silmät kiinni, vaiks mami kälättää, ett silmät pitää olla auki. Ei onnaa, sen kaamera on liika hidas ja mä oon nopeempi *kiero virn*. Mutt nyt voi viälä mennä partsill, nii ett mä meen nyt! Huamiseen...


---------------------------------------------


Hah, minä täällä odotan taas Jonkun Toisen tulevan keittelemään kaffetta...


Päivän slogan: Onko ihan pakko, jos ei kerta tahdo?


Päivän biisi: Rahat on loppu


Luettua: Jarkko Sipilä - Kylmä jälki, tyypillistä ns. kovaa rikoskirjallisuutta, Takamäki selvittää taas. Väittävät tätä realistiseksi, Welhotar on eri mieltä. No joo... ei sen ihmeempää lukunautintoa, eli sopii tästä tyylistä pitävälle. Itse luin kyllä, mutta en enempää tästä juurikaan perusta eli jokainen valitsee kirjansa itse ,> Alexandra Marinina - Seitsemäs uhri, olen lukenut tekijän kaikki rikoskirjat. Ei niiden kerronnallisten ansioiden vuoksi, joita ei nyt kauhean paljon ole, vaan siksi, että ne kertovat enemmän kuin hyvin nyky-Venäjästä, venäläisten tavasta ajatella ja toimia, uusrikkaista, mafiasta sekä nykyjärjestelmän jalkoihin jääneistä ja unohdetuista. Eli en suosittele kirjallisin perustein vaan em. syistä. Täysin luettava rikosromaani, joka hakee ansionsa siis aivan muualta kuin kirjailija lienee tarkoittanut. Nicola Barker - Apposen avoinna, merkillinen, outo tarina, joka herättää monenlaisia tunteita. Vihaa ja inhoa, myötätuntoa, uteliaisuutta. Ihmisetkin vaikuttavat sisimmässään oudoilta, tekevät kummallisia asioita hetken mielijohteesta tai ajautuvat omiin pakkomielteisiinsä. Suosittelen kaikille vähänkin oudosta ja erilaisesta kerronnasta pitäville, tähän on pakko tutustua. Ei mitään tavanomaista. Welhotar suosittaa....


                                 


                      MAANANTAITA, PELKKÄÄ MAANANTAITA!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti