sunnuntai 5. elokuuta 2007

KISSAN JA NAISEN RIITA JOHTI EPÄTOIVOISIIN TEKOIHIN!


Ei, ei sentään karvalakkihommiin. Vincent nimittäin sai eilen hepulin, sietämättömän hepulin. Hepulin kestäessä kissi iski taas itsensä roikkumaan kaikin ulokkein (myös hampain) sääreeni. Samaan sääreen, joka on juuri ehtinyt parantua edellisestä hyökkimisestä. Koska en ollut ärsyttänyt mitenkään, en myöskään reagoinut. Menin aivan änkäksi, tilanne kesti vain hetken, haavat eivät ole syviä. Ja tämän jälkeen Vincent tietty säntäsi pakoon baseen, minun huudellessani perkeleitä perään. No, ei tässä mitään. Mietin, mistä koko juttu johtuisi. En keksinyt mitään muuta syytä kuin sen, että söin kasvislounaan eli kissille ei mitään. Toki hänen ruokakuppinsa oli juuri ennen täytetty kanapaloilla kastikkeessa, mutta silti. Ei makupaloja, ei fisua, ei ruokaa siis. Voisiko syynä olla täysin kieroutunut ajatus, että hän ei saanut mitään - rankaisun aika on tullut?  No, tämän jälkeen menin vähän oikomaan petiä. Ja löysin kuivuneen kakkiskasan käyttämättömältä puolelta sänkyä. Ou jeah, ja päiväpeiton alta siis. Jos joku ihmettelee, enkö ole haistanut asiaa, kyllä, eräänä aamuna hakemalla hain hajun tuottajaa. Puoliunissani päättelin itse päästäneni erilaisia kaasuja, jotka pieneen huoneeseen ovat jääneet muhimaan. Tämä olisi ollut aika luontevaa, nuo yhden särkymömelöt aiheuttavat krhm - piereskelyä - varsinkin, jos syön enemmän vihanneksia... Eikä tässä tietenkään kaikki, löysin myös lirityn istuintyynyn korituolista ja lähdin puhuttelemaan kissaa. Ja tempaisin samalla mukaani esitellen molemmat paikat. Jätin paikoille varsinaisen kissankarkoitusaineen eli Ice Poweria mytättyyn talouspaperipalaan ja se sitten pieneen muovipussiin. Tehoaa, kyllä.


Eli nyt Vincent taas on hyvin varovainen suhteeni. Varsinkin kun työnsin hänet jalalla pois sängyn jalkopäästä. Josta taas seurasi varsin kuttumainen katse ja jolina. Toisaalta tunsiin itseni äärettömän pahaksi ihmiseksi, joka kostaa jotain huonoa oloaan kissalle. Vaikka minulla ei siis ollut huono olo. En edes ollut ihmeemmin vihainen. Olen jo tottunut Vincentin toilauksiin. Tuo kakkisjuttu kyllä vähän riipoo, siitä olen enempi harmissani. Kysyn lähinnä miksi. Eli nyt täällä vallitsee sellainen kunnioittava asenne molemmin puolin. Tunnustelemme tilannetta. Kyllä Vincent illemmalla sitten jo tuli viereen käymään ja siliteltäväksi, mutta ei jäänyt nukkumaan. En minäkään sitä kyllä halunnut. Taisimme rankaista toisiamme ihan riittävästi. Mutta mietin vieläkin, olenko ollut jotenkin ilkeä tai huono emon korvike kissalle... Minusta Vincent on saanut kaiken ja vielä enemmänkin, eli onko se sitten taas liikaa. Äh, tässä sitä nyt aamuyöstä pohditaan kissan mielenliikkeitä.


Eilen sitten vedin päikkäreitä niin, että unien kokonaissaldo taisi olla n. 12 h tai vähän ylikin. Hyvä minä! Illalla olikin parempi olo. Lisäksi sain pikasulatettua pakastimen, joka oli jo liikaa jäässä ja vielä omituisen toispuolisesti. Äkkiä sekin kävi, paljon kuumaa vettä ja useampi kattila. Ja pakasteet tiskialtaaseen sanomalehtien väliin. Kaikki toimi. Tosin olen varma, että minulla on tuosta vehkeestä maanantaikappale, se on simahtanut jo kertaalleen. Silloin vaihdettiin termostaatti ja nyt taas käynnistyessä siitä kuuluu outo ääni. Täytynee soitella huoltoon ensi vkolla ja kysyä asiasta, kannattaisiko se käydä tarkistamassa.


Otin myös suurimman paketin tuolta sulamaan. Siinä on oikein kesähelleruokaa eli karjalanpaistilihat. Kohtapuoliin voin laittaa sen uuniin muhimaan. Kun ei nyt aamulla ole muutakaan tekemistä. Osan vien sitten Kummisedälle, kun menen käymään pyykillä. Osa syödään päivällä pois, osa huomiseksi evääksi.  Kai se syötyä tulee. Ja nyt saa kissakin osansa, lihat ovat ns. valmispakkauksessa eli itse joutuu perkailemaan osia pois. Ei ole itse ostettua vaan saatua, joten ei ole myöskään varaa valitella. En nimittäin yleensä osta karjalanpaistia varten valmiiksi pilputtua lihaa suoraa muovisammiossa. Minä tahdon itse valita, mistä minä mitäkin teen.


Muutenkin tämä ärsyttävä sunnuntai seuraa vakiintunutta kaavaa eli roskat, pyykkäys, ruoka ja eväkset, siivous, piiiiitkä suihku ja päikkäröintiä sekä lukemista, välillä vähän nettailua. Ja ärsytystä huomista työpäivää ajatellen. Miten minä taas jaksan? Toinen koipi on edelleen ärtsynä, PF muistuttelee itsestään. Täytyisikö raahautua arvuuteltavaksi lääkärille ja hankkia taas sairaslomaa?  En minä tiedä, ei jaksaisi, ei huvittaisi taas selittää tod.näk. eri lääkärille samaa asiaa. No, katsotaan uudestaan aamulla.


Ja jos jokin mukavampi kertoma, entinen työkaveri rouva L. kävi perjantaina Herjaamolla näyttämässä vaaviaan. Oikein söpö, tietysti! 4 kk, hurmaava tumma, pyörteinen tukka ja ruskeat nappisilmät, hymykuopat ja kaikki. Ei, en saa mitään vauvakuumetta enkä sen kummemmin hehkuta. Mutta oli todella kiva nähdä. L. on yksi näistä työkavereista, joista pidän, tai siis hän ei ole enää Herjaamolla - ikävä kyllä. L. siirtyi Toisen Talon palvelukseen vakituiseen toimeen, iso harmi!


----------------------------------------



Moi kavrut! Toi mami ehti jo kertooki, mitä eile tapahtu. En mäkää osaa sanoo, mikä mulle tuli. Mä vaan aloin hepuloita. Ja sitt hepulien väliss mä yhtäkkii huamasin, ett mä roikun mamin koivess kii. Arvatkaas tuliks mull kiire. No ihan varpisti, mami sano rumii sanoja taas. Kai sitä vähä sattu, ku mä roikun koko painoll siinä ja puretin viälä. Mutt ku se ei ees antanu ruakaa. Se oli tehny jotai haisusalaattii, oikee pahalle haisi, hyi! Ja sitä se mätti. Ja sitt se keitti jonku perunan. Eikä mitää muuta, hei. Aatelkaa, ei lihaa, ei fisuu, ei siis mitää syämise arvost. Ja päälle se viälä runttas noit juttui tualt partsilt. Tosi epistä. No juu, löysi se ne yhet kakat ja sitt yhen merkkauksen. Mutt ei kai niist nyt tarvii mitää mekkalaa nostaa, eihä? Mutt sitt mä kyll loukkaannuin, ku se otti mua massun alta kiinni ja vei mut tsiigaa niit mestoi ja nuuskuttaa niitä. Ja sitt se laitto niit tosi tymäkän hajusii pussei taas. Jäks, en tykkää! Nyt me vähä katellaa toisiimme ja ollaa varovaisii. On toi mamiki aika kova välill, mä sitt tiädä... Tänää mä kuiteski saan oikeet lihaa, njam. Tarttis kai olla niinku hyäkkimättä. Mä en vaa tiädä, mist se tulee. Ei tiädä mamikaa. Se jutteli siit mulle eile. Omituine juttu. Mami sano, ett mun vanhas elämäs voi olla jotai häikkää. Mutt ku mä en muista enkä voi kertoo eikä mami tiädä. Ett tää on vähä vaikee juttu. Oiskoha jossai jotai kissatsykopaattii tai kissiterapiaa? Kissakuiskaajaa? *huoh*



No, en mä kyll oo noi vihasen näköne ikinä. Mutt mami sano, ett eilenki mun silmät oikee palo - en mä tajuu. Must vaan tuntu jotenki oudolt, ett niinku tarttee mennä ja juasta ja purra ja raapittaa ja kaikkee semmost. Mutt koht me kai mennää ottaa aamutirsat. Ett niinku huamisee...


----------------------------------------------


Joku voi ihmetellä, onko minulla elämää, koska jaksan miettiä kissan käyttäytymistä ja sielunliikkeitä puoli vuorokautta. No, tämä nyt vaan on minun elämääni!


Päivän slogan: Iloinen mieli saattaa joskus korvaa puuttuvan älyn!


Päivän biisi: All Right Now


Luettua: Tess Gerritsen - Mefisto-klubi, perinteisen hyvää rikoskirjallisuutta jälleen tutulta tekijältä. Tosin, ei voi olla huomaamatta, että tavinskikoodi on myös tullut luettua, mistä pientä miinusta. Tästä huolimatta erinomaisen kelpoista luettavaa varsinkin yön pimeinä tunteina, lievässä ahdistuksesta. Muista siis sulkea ovesi, muistathan? *kylmä virn* Arne Dahl - Maan alla, samoin myös tältä kirjailijalta erittäin hyvää, erilaista tekstiä. Dahlin tapa kirjoittaa ei ehkä viehätä kaikkia, Welhotar pitää. Myös juoni ei ole niin selkeä kuin voisi luulla. Eli suositeltavaa luettavaa Dahlin ystäville. Edelleen olen ilahtunut tästä pohjoismaisen kirjallisuuden suomentamisbuumista, joka lähinnä on sisältänyt dekkareita, mutta myös paljon muita mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Ja sokerina pohjalla Maarit Verronen -  Saari kaupungissa, ehdottoman suositeltavaa luettavaa kaikille. Ja niin koetun tuntuista, jotenkin. Tilanteita, jotka ovat tuttuja, hämärästi, ehkä... Olinko minäkin siellä? Welhotar piti tästä kovasti paljon, kuten Verrosen muistakin teoksista eli ehdottomasti lukemisen arvoista kaikille. Terveiset muuten Hänelle Joka Pitää Verrosesta! *virn* Kyllä se siellä, pään sisällä, totta!


                                 


                      SOPIVASTI ANKEAA SUNNUNTAITA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti