perjantai 31. elokuuta 2007

PALAJAMME KOHTA ARKEEN


Nonnih, kaikille kadekkaille - loma on kohta loppu, vain viikonloppu ja töihin tästä. Ei enää aamu- eikä päiväpäikkäreitä, nyyh... minä ehdin jo tottua nukkumiseen! Siis siihen, että saan nukkua silloin kun pystyn. Kohta en saa ja tulen olemaan taas erittäin kärttyisä ja kipeä puhuteltava suurimman osan aikaa.


Mutta vielä on vapaata, joten tänään extreme-roudauskeikka eli hurja lasti kirjoja sekä kaapit täyteen ruokaa. Ainakin viikoksi kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta(kin) sekä vähän yli. Belgarion tulee lomille, joten herkkuja täytyy hankkia. Tai ei täydy, kai sitä haluaa hemmotella tuota tykkimiestä parhaansa mukaan. Siirto Riihimäelle toteutunee myös lähiaikoina, joten pakkaan mukaan myös hätävaraston suklaata ym., koska lomat eivät varmasti ala pyöriä välittömästi normaalitahtiin siirron jälkeen. Sanokaa mitä sanotte, minä kyllä uskon, että on ihan hyvä, että Belgarion lähti tuohon mukaan eli sai siirron tietotekniikka-aliupseeriksi. Sen verran olen asiaa selvitellyt, että sen jälkeen monet ovat jo saaneet töitä tai lisäpisteitä hakeutuessaan muuhun koulutukseen. Armeijan koulutus kun lienee kuitenkin aika arvostettua. En ole militaristi, kaikkein viimeksi. Mutta jos ilmaisen, hyvän koulutuksen saa, minusta se on erinomaisen hienoa.


Muuten oma aikani menee taatusti tehokkaasti vielä erään jutun parissa. Se teettääkin vähän enemmän töitä ja utsintaa, joten siitä ei siis vielä mitään tässä vaiheessa. Kumman hyvin toivuin tuosta iltakeikasta, ehkäpä syynä se, että Seure muisti eilen maksamalla edellisestä keikasta - voitelee kummasti kipeää häntäluuta tuo saldon tarkistus *virn*. Belgarion lupasi katsastaa loman aikana minulle sopivaa läppäriä, luotan enemmän hänen asiantuntemukseensa. Jos aikaa on, hän saa myös käydä sen ostamassa. Joko jo nyt tai sitten jonkun viikon päästä. Se on nyt nimittäin päätetty - Welhotar haluaa ja saa upouuden jättimonitoimisen ja -tehoisen kannettavan itsellensä aivan lähitulevaisuudessa! Ja ohjelmat kaa. Nih! *pureskelee kynsiään* Minä en vain tiedä miten suhtautua asiaan. En ole vuosiin ostanut mitään uutta. Oikeasti. Siis ihan kauppakaupasta! Tuntuu oudolta, kuin tuhlaisi turhuuteen. Vaikka tosiasiassa käytän niin paljon konetta jo sivutyöhön, että osan voisi ujuttaa mahd. jopa verotukseen. Haa, sitä voisi yrittää! Siis yrittää... =(


Kummisetäkin sitten päätti mennä pipohommiin 8 juurolla päivässä. Onnea vaan, ei vielä tiedä, milloin voi aloittaa. Pääsee samaan paikkaan, missä oli aikaisemmin työllistämistuella töissä. Tosin samaa työpanosta tuskin odottavat tuolla summalla! Ja Hörhö on vaihteeksi katkolla Hangonkadulla, josta mahd. lähdössä Tervalammille. Jos hän nämä saa aikaiseksi, olisi tarjolla kunnollinen, varsin mainio asuntolapaikka näiden jälkeen. Toivottavasti hänkin saa asiansa kuntoon. Ei näissä frelssiksen asuntoloissa tai ns. märissä asuntoloissa pysty koditon hörhökään asustamaan. On ne sen verran kamalia luolia - tai kamalia, on ihmisen jossakin asuttava! Olosuhteiden pakosta siis.


Eli näin - taas kaikille tuntuu kuuluvan suhteellisen hyvää. Ainakin muille. Welhotar tässä vain istuskelee ja menee kohta sänkyyn uudestaan, kissin kanssa aamu-unille. Kyllä kai minullakin siis menee kohtuuhyvin...


-----------------------------------------------------



Purrrrrrrrrrmenta, kaiffarit! Vähäks toi mamiska taas sekoilee. Illall oltii just käpristymäss peito alle, nii ni se alkaa puhuu siin puhelimess. En tajuu, miksei voi puhuu sänkys. Sen piti nousta ja lähtee kävelee ja jotai. Mä hermostuin ja jolisin se sitte takasin. Tuli se. Sitt kesti taas toooooooosi kauan, ett MÄ sain rauhotuttuu sen viakkuu. Se nimittäi viälä lukitti sänkyss ja lukuvaloki oli päällä. Me alettii tuhisee vissii samaa aikaan. Mutt sitt mä heräsin aikasin, tai siis herätin mamiskan kaa neljält. Ei se aikasin oo, mamin normiaika. Mutt vähä se kehtas vänkyröidä, vaiks mä vaan halusin mun normiaamupalan. Nih. Ja se tarvi kerta sen kaffet ja mömelöt ja vähä leipää kans. Ett turha äkistä. Piti sen heti alottaa tää nakutuski. Ei kandee sitt valittaa, ett mä turhaa sen muka herätän! Jee, eilen mä sainki taas donarii, ku orja ite söi donari-juusto-vihannes -sörssendahlia. Mä vaan sitä donarii, njam. Ja sitt kissinruakaa viälä lisäks illalla. Hei mamiiiiiiiiih - nyt muista tuada maitonapikoita mulle-mulle-mulle! Ja saa tuada muutaki kliffaa piänell kissiraukall, jos kerta Pojallekki tuadaa. Ja itellee se ostaa kans varpisti jotai. Vaiks sen heekut on nii kummallisii =O Jotain kilikastikkeit ja semmosii, jotain vihreit jutskii... ei tajuu. En syä. Nyt mä muute aloin syädä kissinruahoo, se on just sopivaa. Se on nyt nimittäin kuivettunu kokonaa *kissivirn*. Kuiva ruaho on hyvää masulle, tulee kaikki karvapallerot pois - en mä syä semmost vihreet olleskaa! Vinkiks vaa teillekki.



Tänn foton nimi oli Kissitorni, en löytäny nyt just muuta sopivaa. Onneks Poika tulee, ett mä saan taas mun kuveja tänne. Huamisee!


------------------------------------------------


Auts, täytyykin kuvata Vincentiä urakalla tänään.


Päivän slogan: Jos emme tekisi virheitä, emme tekisi mitään. Emme niitäkään, joita meillä on ollut tapana rakastaa eniten.


Päivän biisi: In A White Room


Luettua: Terhi Koulumies - Vauvaa vailla, romaani vauvakuumetta potevasta naisesta, jonka toiveet ovat suuret.... luettavaa, mutta ei oikein jaksa sävähdyttää. Carol S. North - Naislääkärin taistelu ulos psykoosista, sääli, ettei löydy kunnollista linkkiä, ei edes enää kustantajan eli Recallmedin sivuilta! Omaelämänkerta, jossa kirjoittaja kertoo jo lapsuudessaan alkaneesta skitsofreniasta, erilaisista, mykistävistä harhoista, hoidoista ja sitkeästä opiskelustaan sekä, lopulta, paranemisestaan. Aitoa kerrontaa, melko hurjaakin - en uskaltaisi suositella ihan jokaiselle. Tässä voi alkaa pohtia, kuinka sairas itse onkaan, mikä on totta ja mikä ei. Mutta muutoin Welhotar suosittaa erinomaisen paljon, erityisesti mielenterveysongelmaisten ystäville, sukulaisille ja läheisille. Tästä voi vain kuvitella, millainen myllerrys jonkun päässä todella voi olla! Hrrr.... M. A. Numminen - Rehtorin päiväkirja, interaktiivinen päiväkirja ;D Rehtori jää sairaslomalle burn outin takia, etsii itselleen nuoren rakastetun, hurvittelee ja elää uutta nuoruuttaan. Päiväkirjassa joka päivälle nimien pohdintaa, kertomuksia rakastetusta ja mustasukkaisuudesta sekä kaamea paluu töihin ja suhteen katkeaminen. Varsin mainiota luettavaa kaikille - Welhotar suosittaa. Eva Breunig - Haku päällä, Antonia!, kehno linkki tähänkin, eipä löydy muita. Eli uskishömppää sattui viimeksi käteen. Yksinhuoltaja etsii elämänsä rakkautta, tytär ilmoittaa olevansa raskaana. Ystävätär puolestaan on löytänyt uskon jne. Eli hömppää, mutta ei pahimmasta päästä. Lukea voi, rukkaset kädessä, ei jää meille enää kuin muutamaksi tunniksi. Heippa...


                       


                   PERHANANMOISTA PERSTAITA!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti