tiistai 8. huhtikuuta 2008

ERITTÄIN VASTENMIELISTÄ JUPINAA


Eipä tämä jurputus täältä sen kummemmaksi muutu, ei todellakaan. Mitään kivaa kerrottavaa ei yksinkertaisesti ole – ei yhtään mitään. Vai riittäisikö se, että pakkasessa on tipua ihan jokaiseksi päiväksi tällä viikolla. Alkaa tulla uupelo reseteistä!

Mutta kerron piruuttaan yhden jutun Varastosta, joka – syystä kyllä – häiritsee ainakin minua ihan äärettömästi (nähtävästi joitakin muitakin). Naisten WC on aivan P-P:n oven lähellä, WC sijaitsee myös melkein vastakkain kaffittelu- ja ruokailutilaa. Arvatkaas onko kivaa? Siis se, että jos nyt puhutaan asiaa, syömäni lääkkeet saavat vatsassa aikaan erinäisiä reaktioita, joita olisi syytä purkaa ellei halua kovia vatsakipuja iltapäiväksi. Nooh, milloin sitten mennä sinne stanan vessaan? Aamulla ennen klo 9 siellä istuu harvakseltaan toimistorottia, sen jälkeen harvakseltaan muu porras, 10.30 alkaa satunnaisten ruokailijoiden rynnäkkö. Tila on aika pieni eli sinne ei mahdu isoa porukkaa kerrallaan, joten sinänsä tila on hyvinkin optimikäytössä. Koko ajan siellä istuu siis joku/joitakin. Mutta – onko laitaa mennä tuolloin WC:n runtuuttamaan suolistoaan oikein kunnolla, niin että kaakelit helisevät? Tiedän, tämä on brutaalia, mutta tästä on tulossa ongelma! Ei tämä kuulkaa ole mitään leikkiä.... Minä sijaitsen niin kaukana käytävällä, että en tiedä, milloin tila on tyhjänä. Joten voitte vain arvailla, miten vonkaan tilaisuutta rauhalliselle WC-käynnille työaikana =E Paska juttu, kirjaimellisesti, tai ei oikeastaan paska, mutta pieru kuiteskin!

Tekisi mieli yhtä ja toista, päätin kuitenkin, että ei tee. Ei yhtään mitään! Neuro soitti ja kyseli labratuloksia, enhän minä niissä ole ehtinyt käydä. Sävy oli sellainen, että sanoin, etten missään hyppykuppakokeissa aio muuten käydäkään. Taitaa jäädä tämä juttu tähän. Jospa ensi vkolla sinne päälääkärille vielä ja sitten ulos. Minä en jaksa enää leikkiä näiden Hyyssin lekureiden kanssa, jotka kohtelevat meikäläistä kuin roskapussia. Minä teen Varastolla töitä niin kauan kuin siellä pidetään ja jään sitten työttömäksi. Sen verran viiraa ja olen kipeä, että työkkärin kautta hoituvat sitten lisäselvitykset, tana! Kyykyttely Hyyssissä riitti nyt ja just nyt ja ihan just nyt kertakaikkiaan nih! Perkele, voin minä olla kipeä ja masentunut työterveyshuollossakin, jonne taidankin soittaa huomenna. Flunssa nimittäin voi erinomaisen terhakkaasti, eritteiden väri ja koostumus on luvalla sanoen mielenkiintoista!

Hah – minähän sanoin, että tätä ei kannata lukea. Täältä nyt pursuaa täsmälleen sitä itseään.

Sen lisäksi päätin lopettaa kaiken kirjoittamisen ja lukemisen; luen tästä lähtien vain jotain seiskaa tai mitä niitä nyt on, aikkainlehtiä, iltapaskoja jne. Alan syödä valmisruokia & -annoksia, mitä enemmän lisäaineita, sen parempi. Välillä mätän ehdottomasti roskapaskaruokaa kaikilla lisäaineilla, jotain makeaa (en tiedä vielä mitä, mutta keksin kyllä)... Koska kerran millään ei ole mitään väliä, why not?!

Siinä sitä elämäntapamuutosta, jota Hyyssin lekurit haluavat – ihan tarpeeksi! Sopisi sitten olla tyytyväinen, eikö. Itseä vaan iljettää koko ajatus, mutta jos lekurien määräystä pitää totella...

Tuo ylhäällä oleva on kirjoitettu eilen iltakähmeessä, ketutti. Menin sitten nukkumaan parin kirjan voimin. Ketuttaa edelleen. P-P on onneksi lomalla, se ihminen saa minussa aikaan kummallisia reaktioita. Se ei ole pelkoa, vaan silkkaa varovaisuutta! Hänellä on valta minun ylitseni ja hän tulee taatusti käyttämään sitä, mikäli haluaa. Lisäksi Varastolla on tämä yksi kiipijä, jota harvoin edes näkee. Hän ei edes kaffittele alhaison kanssa. Pyrkimykset lienevät erittäin korkealla, kaikesta päätellen. Ai että, tämä on niiiiiiin mielenkiintoista. Kun minä en osaa tänne mitenkään sitoutua, minä voin katsella koko balettia kuni ulkopuolelta vain. Edelleen ihmettelen sitä, että tämä rottaporukka ei keskustele mistään, siis oikeasti, aivan oikeasti ja valehtelematta mistään järkevästä. Vain tv-ohjelmista, iltalehtien otsikoista, julkkiksista... En minä niistä mitään tiedä! Siksi olenkin hiljaa, jota taas ihmetellään. Olenkin sanonut, että en tiedä – en lue näitä lehtiä enkä katso tv:ta. Kerran minua jo sanottiin valehtelijaksikin, eihän sellaisia ihmisiä ole. Toisaalta, he eivät myöskään usko, että luen niin paljon kuin luen. Juu, on tämä mielenkiintoista. Outoa ja ihmeellistä tämä työelämä täällä! Terveisiä muuten vaan Herjaamolle ja varsinkin sinne lokinpitäjän kämpille ;D Mukavaa, että joku siellä lokittaa! Kertoisit vaan, mitä Herjaamolla tapahtuu *naureskelee*, vaikka eihän siellä mitään. Siinä mielessä se olisi kyllä helpompi työpaikka, ei tarvitsisi miettiä tätäkään vähää. Toisaalta, työkavereissa on sielläkin omanlaisiaan ihmisiä, mutta eri tavalla. Siis tätä on mahdotonta tässä selittää, mutta uskokaa nyt =I

Welhotar tahtoo pois työelämästä!

----------------------------------



Purrrrrrrrrve, kavrut! Taas mä sain heekkui, hei mä sain. Mamiskalt tippu toss heti aamust vahinkos kalkonibiitti lattiall ja mä olin jo saanu yhe biitin – ei se alkanu sitä noukkii ni mä sain toisenki, njam. Ja sitt se anto määkäpussiruakaa entise ruua päälle, yleesä mä vedän sillo koko lautase tyhjäks. Sitt tuli viälä napikatki, jälkkäriks. Mä oon ihan täynä, jesh. Kattokaas ku eile illall ei saanu mitää heekkuu. Toi vaa laitto jotai purjoo ja tipuu, semmost tipuu ku haisuu mausteill. Se on sitä, mitä mä en syä. Ett ei mitää kunnollist illall niinku. Ja sitt se meni goisii aikasi, tai siis mitää goisinu ku niitte kirjojesa kans leikki nii, ett mä kunnoll mahtunu taas viakkuu. Ett iltasafkat jäi siihe kissimuanaa. Epist tommone. Kyll pitäis illalki saada heekkui, saanu ku napikoit. Toi orja oli joteski väsy ja murputti jotai taas iteksee ja nakutti täss. Sitt se länttäs koko masiinan kii ja sano, ett nyt riitti. Mä pelästyin melkee, mutt ei se mua tarkottanu ku jotai mitä se luki! En tiijä mitä, ei se kertonu. Ei kuiteskaa kenenkää tutun kissijuttui, siit mä kysyin. Ei, me kissit ollaa kuulemma ainuit järkevii, niihä mä kyll oon aina sanonukki, enks?! Kisseihi voi sentää luattaa, ihmisii ei. Muhun ainaski voi luattaa, melkee kaikes... melkee niinku. Ihan pari pikku jutskaa, joita mä en aina hallitse, mutt niist ei puhuta just nyt, eihä. Mamiih – syätäskö illall fisusta, jookosta?



Täss on viäläki foto viikonlopust, mami ei jaksunu ottaa uusii kuvei. Mutt mä nukun nii nätisti, ett kyll siit saa olla vaiks kuin monta fotoo. Mä painun nyt sulattelee tota safkaa, huamisee!

------------------------------------

Vincent – aina yhtä vaatimaton, mutta lojaali kissi ,D

Päivän slogan: Aina ennen aamunkoittoa on pimeintä, eikä se sen jälkeenkään juuri valoisammaksi muutu.

Päivän biisi: Lähettäkää minulle kirjoja

Luettua: Danielle Steel – Myrkylliset poikamiehet, jössus, virhe ottaa tämä, mutta lukemisenpuute teettää kaikenlaisia omituisia käsien haahuilua hyllyillä. Hömppää ja pahimmasta päästä. En ymmärrä, miten tämä leidi voi olla näin suosittu. Tällä kertaa kolme poikamiestä, joilla kaikilla omat ongelmansa, etsivät ja löytävät kolme vapaata leidiä. Ongelmien kautta avioon –rojekti siis. Voi paashat, vain pahimman hömpan kavereille, minä en halua suositella kenellekään... Ykä tulisi, jos tätä kipeänä lukisi. Tsorgen vaan, en pitänyt, en todellakaan.

                                 


                                               TIISTAITA!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti