torstai 24. huhtikuuta 2008

KAVERIT OVAT KATEISSA =O


Usko ja Toivo ovat jälleen livahtaneet torstain kunniaksi jonnekin. Asiasta jotakin tietäviä pyydetään ottamaan yhteyttä lähimpään Varastotyöntekijään!

Welhotar hemmotteli eilen itseään – kyllä, rakas lukijani, luit aivan oikein! Tilasin pokkarimahtialesta tai mikä lie kuusi kirjaa kotiin kannettuna, yhteishintaan 22 juuroa ja jokunen senttiimi päälle, sisältäen postikulut yms. Ei paha, mukaan mahtui nimittäin John Irvingiä, Pratchettia, Varesta ja mm. keittokirja (!) intialaisesta ruuasta ja muuta kivaa =D Onnekas olo, ahhhhhh. Lisäksi hain lainattavia kirjoja Varaston lähikirjastosta, ziitosta vaan. Oli varauksia ja pari uutuutta, lisäksi osa viime viikolla lainatuista on vielä tuossa pinossa. Näillä selvitään ensi viikkoon hyvinkin. Mutta on se vaan hassua, että joutuu kirjastotätsylle kertomaan, miksi ohjelma herjaa jotakin kirjaa – ehdotin, että ehkä siksi, kun sama kirja on minulla varauksissa. Ja kas kummaa, kun sen herjan kuittasi, kirja poistui varauksista ja muuttui lainatuksi =O Jouduin kyllä selittämään seli-seli-vali-seli-vali... huoh! HelMet systeeminä siis on uudistunut ja nyt myös kirjastotoimi lunastaa Minulle antamansa lupauksen eli 15.5.08 jälkeen voi pitää varauslistalla peräti 30 kirjaa, yeippijaijjay! Mutta onko sitten laitaa, että uutuuksiin kirjataan myös uusintapainokset – minusta ei?! Nyt melkein puolet alkukuun uutuuksista oli uusintapainoksia.... Ei kiva eikä varsinkaan minulle tarpeen.

Kerrottakoon kuitenkin, että sain raitista ilmaa ja aurinkoa, kun Cro.... siis sellaiset äärimmäisen mukavat muoviset reikäkengät jalassa tallustelin pääovelta pääovelle ja takaisin. Niin, sitten takaisin en enää oikein päässytkään. Oikea jalka puutui selän alaosaan asti ja vasen nilkkaa myöten. Sattui ja juili, hädin tuskin pysyin tolpillani huoneeseeni asti. Ja minä sentään istuin kirjastossa hetken aikaa. Että naurakaa vaan minun liikkumiselleni, tällaisia ne retket ovat. Tushkaa ja maanista virnuilua. Minä jopa näen hätäuloskäynnin ikkunasta kirjaston ovelle, mutta – niin lähellä ja silti niin kaukana... *valitusta, jurputusta, käninää*

Lisäksi viikonloppuna tuhluutin myös: Virkanainen P. Welhottarella on uusi eväspurtilo. Pienempi kuin edellinen, kotimainen, tiivis ja hieno, keväänvihreä kansi ja kaikki ,D Kyllä taas mättö maistuu. Lisäksi alennushalvennuksesta ostin uuden vipsilän, kun entinen on E:n peruja varmaan 40-luvulta, kahva on purkautunut, samoin pari pinnaa poikki. Hieno uusi musta vipsilä siis tönköttää tuossa savikipossa odottaen vipsilöijää. Tein eilen taas karrikanaa, runsailla vihanneksilla, sienillä ja mausteilla. Prle, ihmettelin mikä puuttui, unohdin saakeli soikoon inkiväärin. Hätäpäissäni kun tyhjentelin sekaan loput maissit ja sienet sekä pilpuin chiliä, murskasin korianteria, tein porkkanoista ja varsiselleristä halkoja jne. Äkkiä siinä inkivääri unohtuu, se kun on paperipussissa piilossa ;D No, hyvää siitä tuli silti, kahden päivän evästysruuat. Muuten mausteet olivat tällä kertaa kohdallaan, myönnän olevani täysin mausteriippuvainen!

Mietin kyllä, pitäisikö valittaa Rismasta. Katsokaas, kun otin pakkasesta roipentelia naturellina, siinä olikin maaliskuun päivämäärä =O Siis ihan sikavanhaa tipua! Kyllä olisi reklamaation paikka, maksaisivatkohan ne jotakin vai saisiko uutta tilalle? Pyytäisivätkö minua vaikenemaan asiasta? Vincentille näkyi kyllä maistuvan. Meinaan vaan, että jos tuollaiseen Stockan tyyliin alkaisi toimia, niin mikä ettei. Olen minäkin löytänyt vanhaa tavaraa hyllystä, mutta antanut sen myyjälle ja sanonut, että veisi pois. En minä ehdoin tahdoin ole vanhaa ostanut (paitsi juustoa ja viiniä). Viimeinen myyntipäivä –tuotteita kyllä 50 % alella aina kun mahdollista. Mutta sehän onkin sitten ihan eri asia, köyhyys ei ole ilo, vaikka se porvareita niin helkutisti naurattaakin!

Kello on kaksi, en saa unta. Olkapäätä särkee. Onneksi naapureissakin jo/vielä valvotaan, ainakin kahdessa paikassa. Ketuttaa, tänään pitäisi vielä olla pidempään kustannuspaikalla. No, jospa sen jaksaisi nukahtamatta. Tiedossahan on Varaston toimintojen erästä tärkeää osiota esittelevä mahtavan riemastuttava ja mielenkiintoinen kahden tunnin iltapäiväluento - krooh!

-----------------------------------



Purrrrrrrrrmenta, kavrut! Toi mami, siis hei, se herätti mut. Mä goisin ihan rauhas sen koiviss nii ni se herätti. Aika epistä, mutt mä meenki kohta goisii oikeen kunnolla. Tarttee kertoo vaa, ett juu, kyll mä sain sitt eilen sitä tipuu. Oikeet kunnon tipuu, ei mitää ihme mausteit eikä mitää. Suoraa vaa pläjähti lautaselle. Ett oli mamiska sitt kuiteski kilti. Kattokaas, jos mamiska kilti = kissi kilti kans. Nii ett sillee. Enkä oo tehny mitää muutakaa hölmöi. Kaikki jutskat on tehty laatikkoo, eilenki nii, ett orja joutu siivoo koko lodjun, ku se oli nii täys. Ja fiksu ku kerta on, se siivos sen heti just ku tuli himaa! Kunnoll se on koulutettu ainaski siihe hommaa. Toi ruakapuali vaa vähä tökkii välill. Kai nyt joku kissidirektiivi on olemass, ett niinku kunnon safkaa pitäis kans saada. Semmost heekkusafkaa. Juu, sain taas kalkonii ja napikoit. En muut, mä pyysin kyll, ett jos tänää vaiks määkäpussiruakaa. Ans nyt kattoo, ku se saa tän skrivattuu, ett jos vaiks irtois. Se tipu on nyt loppu. Eikä kai tänää tuu mitää, jos mä en saa sitä tekee jotai donarileipii. Mamiiih – maistuisko sulle donarileivät illall, niinku iltapalan *kiaro virn*? Ne vois olla hyvei pitkän päivän jälkeen >o< Ja mä voisin kans maistaa sitä donaa, hei, jookosta! Tarttee vähä olla juani, ett onnistuu hommaa itelleenki jotai. Ei toi ihan mua varte kuiteskaa ala availee puukkei, paitti kissinmuanaa *huokaus*. Kliffaa, ku nyt on ollu suulist joka päivä. Täss on foto, ku mä oon partsill mun lemppariasennos. Tuali on viäl väärä, ku koritualii ei paista kunnoll toi aurinko. Täss on sitt kliffaa lojuu iltapäiväll ja illall, ku mami tekee kotihommii...



Ett nyt voi jo ottaa hei suulist, kaikki ulos vaa tai nauttii siit vaiks partsill tai fönarill. Se on moi taas huamisee!

------------------------------------

Vincent, voisitko jo lopettaa pelkästä ruuasta puhumisen? Tulee, tulee donaria, tehdään illalla tonnikalaleipää... ei minulla muuta ollut itselläkään mielessä. *ristii sormensa*

Päivän slogan: Sitä joka vanhoja muistelee, sitä rauhoittavalla piikillä kankkuun!

Päivän biisi: Yllärinä täältä, muahhahaaaaah! Muista katsoa KOKO juttu ,D

Luettua: Unni Lindell – Yösisko, Caton tutkimukset jatkuvat. Epämääräinen tytön katoaminen ja hänen isoäitinsä murha saavat aikaan omituisia käänteitä. Caton omassa elämässäkään ei kaikki tunnu olevan kunnossa, mutta paremmin kuitenkin. Welhotar suosittaa jälleen kaikista pohjoismaisista dekkareista pitäville, masentavaa, ahdistavaa, psykopaattista tarinointia ja melkoisen yllättävä loppuratkaisu. Tämä kirjaiija osaa hommansa!

                                         


                                         OIKEIN TOIMEKASTA TORSTAITA!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti