maanantai 14. huhtikuuta 2008

TAAS YKSI NIITÄ AAMUJA


Ei puhuta tästä päivästä tai aamusta, eihän? Tyypillistä; sataa, on pimeää ja kylmää, ketuttaa jne. Särkee niin, että silmissä leiskuu. Hah, ainoastaan päätä ei särje! Eikö vain olekin mukavaa. Olen kuin hakattu kyljys tahi joku sellainen muu kappale lihaa, jota on nuijittu. Tämä on vain tavissärkyä, mutta tavallista pahempaa. Oli pakko jättää eilen osa mömelöistä ottamatta, koska fyssa ei ole toimittanut uusittuja resettejä tai ne lojuvat postin italiaanovastineessa, prle. Pakko soittaa tänään ja kysyä, missä ne ovat. Muuten pitää hakea sairaslomaa. Tässä kunnossa ja tänään, ei tule mitään. Töissä olen vain puoleen päivään, kuten olen luvannut. Ei tässä kondiksessa kyllä hirveästi humputettakaan missään. Toivoisin vain äkkiä olevani takaisin kodossa ja sängyssä!

Puhutaan vähän vaikka siitä postin vastineesta! Siellä ilmeisesti makaavat nyt Sampon kortin tunnusluku edelleen, yksi paketti, ne reseptit ja ties mitä muuta. Kaikki on tietääkseni lähetetty, mutta mitään ei ole tullut perille. Kun aikaisemmin Posti toimitti 1. kirjeen 90 %:ssa vastaanottajalle seuraavana päivänä, nyt hyvä, jos sen saa 5 arkipäivän aikana. Joka oli ennen 2. postia, siis 2 – 5 päivää. Ei jumalavita, kyllä nämä ns. yksityistetyt palvelut ovat perheestä! Ja sitten taksoasiaa – yllättäen taksot ovat toimineet suht. hyvin. Mutta eilen, joo. Sain tekstarin tuossa klo 15 jälkeen, että auto on tulossa noutamaan, koppiauto vielä, koska siinä oli puhelinnumero. Silkkaa ystävyyttäni soitin sitten kuskille, että ei, minä en tarvitse autoa (olin nukkumassa!). Hän kertoi olevansa Varaston edustalla ja odottavansa minua töistä =O Ai juma, siis sunnuntai-iltapäivänä. Pahoittelin hänen puolestaan ja kiroilin Iisalamen tyhmyyttä. Pyysin häntä soittamaan itse Iisalameen (koppitaksoilla kun on talon puolesta puhelin), itse valitin netin kautta. On se nyt järjetöntä ajatuttaa turhaan taksoa, Tsadihan siitä maksaa, tässä tapauksessa n. 25 juuroa. Että ihan kiva! Lisäksi kun laitoin nettitilauksen tämän viikon kyydeistä, Iisalamessa ei näkynyt osaa tilausta. Eli yksi osoite tämänpäiväisestä kiertueesta puuttui! Tästä suvaittiin soittaa noin 4 h sen jälkeen, kun tilaus oli lähtenyt. Olin jo useampaan kertaan tarkistanut, että omat tietoni olivat lähteneet oikein – kyllä, ne olivat. En viitsinyt mainita mitään sen ihmeempää, kunhan ihmettelin. Mikähän versio IE:stä niillä on, ja Wintoosasta muutenkin. Ei prle, sitä ei tod. tiedä, mihin tänään sitten joutuukaan. Asiallisesti vahvistus kyllä tuli, 6 h päästä tilauksesta. Mutta Iisalamen tiet ovat ihmeelliset ja kummalliset, jopa äärettömän oudot!

Tuossa herättyäni (siis lopetettuani unettoman särkypyörimisen ja katkonaisen unen) huomasin myös, että rakas nelijalkainen ystäväni oli ykännyt aivan keskelle uutta soffan takkia. Mikä ilo, pääsin heti putsaamaan sitäkin. Luultavasti siihen jää jälki ja koko hoito vaatii myös pesukonetta. Pesukone on pyörinytkin koko viikonlopun ja vielä on yksi korilllinen pesemättä. No, ei kissille voinut olla vihainen. Näinhän se on aina karvanlähdön aikaan.... Silti vähän ketutti. Onneksi hän ei pääse ykäämään ja pissimään verhoihin. Tosin ne olisi paljon helpompi pestä kuin koko sänky ja soffa!

Muuten eilinen meni särkiessä. Yritin imuroida, mutta se katkesi aika pikaiseen. Oik. olkapäätä alkoi koskea niin kovasti, että ei toivettakaan ees-taas –liikkeestä. Ei vain kestänyt. Joten imurointi jäi sitten vaikka ensi viikkoon. Täytynee harjalla ja kiffelillä ottaa pahimmat karvapallukat jonain iltana pois.

Että minä olen kateellinen teille ihmisille, jotka voivat kävellä normaalisti! Ilman, että joka askel sattuu. Siitä minä olen kaikkein kateellisin, voin minä satunnaisesti olla jostain muustakin, mutta se menee yleensä ohi. Kävelystä olen todella kateellinen. Toivon, että kukaan ei sano, että onneksi sinulla on jalat tai että et ole pyörätuolissa. Hmph, sehän helpottaisi vain, jos ei koipia olisi tai olisi rullis alla. Tuolloin ei ainakaan tarvitsisi koko ajan kärsiä niin perkeleesti, tulisi myös luokiteltua oikeasti sairaiden ja vammaisten luokkaan. Nythän minä olen vain joku akka, joka känisee jostain epämääräisistä säryistä fibron nimiin. Fibromyalgia kun on diagnoosina sellainen kaatoluokka, johon sullotaan kaikki epämääräiset lihas-, nivel- ja pehmytosakivut, joihin ei heti selitystä löydy. Siis hyvä toki, että edes joku diagnoosi on. Silti se on perseestä!

Jatketaan maanantaita yhtä rakentavassa hengessä – terve vaan ja onnea!

-------------------------------------



Purrrrrrrrrrrrrrmenta, kaikki kissinkat! Höh, ton piti taas ehtii kertoo, ett mä oon oksunu. Ei se kyll ollut vihane, mikä on vähä kumma. Mutt kai se tajuu, ett sill ei voi mitää. Ku se tulee, se nyt vaa tulee. Siihe siis miss mä oon. Enkä mä haluu oksuu lattiall. En. Nii ett orja voi sitt vaa siivota nätisti ja laittaa mulle uutta safkaa. Mull on nyt taas hirmune nälkä. Jotai heekkuu mialuusti, eilekää saanu ku kissinruakaa ku toi teki jotai ihme vihannesjutskaa. Ei semmost kissi syä, vaiks mä kyll kävi haistelee sitä kattilaa aika usee. Hyvä haisu, mutt ku ei ollu mulle mitää >o< Ihan epistä siis niinku. Mull pitäis vaiks tänää avata donaripuukki tai jotai. Hei, sanoks toi ett se menee sinne reissuu? Jos se menee, mulle sitt mjunuaisii, paaljoon, hei, mamiiiiiiiiiiiih – muistaks mulle sitte, jookosta. Tuliaisii piänell kiltill kissill! Jos se kerta sinne asti jaksuu, kyll se jaksuu mulle sitt niitäki ostaa. Vaiks se sanoo, ett niist tulee vähä pahaa jälkee. Kattokaas ku mä joskus sitt vähä riapotan niit ruakii tuala, ett voi olla vähä sotkust. Öhh, no joo, mutt silti. En mä kuiteskaa paljoo niit kerrallaa saa. Nii et niitä sitte tai jotai muut oikee hyvää! Juu, toi orja on taas pönkiny ja pyäriny, voinu itekkää nukkuu kunnoll. Eikä se mitää fotoikaa oo ottanu, ett täss tämmöne riijutksa.



Mutt aikastas asialline, eiks? Mun miälest tää muistuttaa yht kissileidii, ku mäki tunne =O No, mä meen pummii sitä safkaa, huamisee!

------------------------------------------

Vincent, pummi ja selittelijä, kuten kaikki miehet!

Päivän slogan: Auktoriteettien meressä minä olen uimataidoton, joka hetki vaipumassa aallokkoon!

Päivän biisi: Maanantai

Luettua: Silja Mansikka – Vesivahinko, hmmm... Tuota, hömppää, johon on liittyvinään sellaista kotikvasipsykologiaa. Vesivahinko koskee siis miljoonien taloa, joka leidille on jäänyt eron jälkeen. Ero narsistisesta, psykopaattimiehestä. Mukaan mahtuu myös ns. paras ystävä, entinen misseys, uskonnollinen koti, uusia suhteita (ehkä) ja kaikkea muutakin mahdollista. Kirja voisi olla hyväkin, mutta taas tämä, että yhteen opukseen mahdutetaan kaikki, tekee siitä juuri mahdottoman! Eli ei näin. Käy puolihömppänä, mutta ei jaksa kiinnostaa minua toiseen kertaan, edes.
Nora Roberts – Jumalten tanssi, trilogian toinen osa. Aika kiintoisa tässä Robertsin aikaisemmin kirjoittaman valossa. Tämähän on jatkoa Morriganin ristiin eli taistelu vampyyreita vastaan jatkuu ja suuri taistelu lähenee. Mukana aikamatkaa, vampyyreja (joita listitään aika mukavasti) sekä Robertsin tapaan seksiä. Ei paha, kyllä tämänkin lukee, vaikka välillä vähän hihityttää. Kaikki osaset eivät oikein taivu kirjoittajan kädessä luonnolliseksi kauhuksi tai kivi- & keppitarinaksi, se on vielä vähän hakusessa. Suosittelen kuitenkin vampyyreista, pikkukauhusta ja mystiikasta pitäville, seksi tulee päällikauppana ,D

                                     

 
                                         SATAA, SATAA ROPISEE...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti