keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

WAPPUAATTO VARASTOLLA - JA TÄÄLLÄKIN OLISI VÄHÄN TARJOTTAVAA...


Se on sitten Vappuaatto, toverit – hauskaa Wappua siis vaan kaikille, armaille lukijoilleni myös ,D

Ihan pari asiallista asiaakin pistäytyy tässä mieleen. Ensiksikin: Ihmiset ovat julmia ja uskomattoman vidhumaisia, senhän me tiedämme ja minä en enää jaksa kommentoida tätä Itävallan tapahtumaa. Sen sijaan pieni usko inhimillisyydestä on vielä olemassa, tämä uutinen, ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Että joku jaksoi ja viitsi ja silleensä. Varmaan kaverilla on nyt kivaa.

Ja toiseksi, ilmoitan, että te, jotka tunnette minut ja tiedätte minun oikean nimeni: EI, minä EN bloggaa omalla nimelläni. EI, se blogi ei ole minun salainen minäni, EI todellakaan. Älkää edes käykö katsomassa, ettehän? Tämä kovasti toivoo, että ette tee niin. Koska minä hairahduin, vahingossa, ajattelin josko joku serkuistani seuraisi tätä mustenpaa lanpasta, mutta ei! SE EN OLE MINÄ, EN...

Siinä ilmoitusluontoiset asiat tällä kertaa. Eipäs, Varasto tarjoaa koko henkilökunnalle simaa ja munkin iltapäivällä (sen verran myöhään, että osa on varmasti jo ehtinyt lähteä)... hirveää tuhlausta. Kiitän polvillani tästä, mitä meille palkan ja työnilon lisäksi suodaan – että ihan munkki per lärvi ja lasillinen simaa. On se hienoa olla työssä Varastolla sentään! *itkee kiitollisuudesta ja ylpeydestä*

Kävin eilen hakemassa kirjavaraukseni lähikirjastosta – vain ne siis, en yhtään enempää. Odotan niin pääsyä kotokirjastoon ;D Kuitenkin kirjastosivuilla ei vielä eilen ollut mitään mainintaa siitä, että Malmin kirjaston remppa olisi ohitse eikä mitään henk.koht. toivotusta edes Minulle, että tervetuloa taas takaisin! Katastrof siis. Kysyin asiasta kirjastoleidiltä, jotten turhaan menisi lauantaina norkoamaan ovelle. Hän ystävällisesti katsasti ensin kirjastosivut (joilla olin siis itse käynyt) ja ihmetteli myös, miksi mitään infoa ei asiasta ollut. Sitten hän käväisi vain kirjastoväen sivuilla (ilmeisesti heidän Intrassaan), ei sielläkään mitään. Palvelu kuitenkin pelasi, hän vielä soitti varmuuden vuoksi ja tarkisti asian: auki on ja normaalisti. Kiitti, tätsy, hyvää palvelua. Malmin kirjastoon terkut, että olisitte voineet oikeasti laittaa ilmoituksen siitä, että remppa on ohitse! Kas kun kaupungin hommat joskus tuppaavat venähtämään ja talossa on ollut lievästi korjausongelmia aikaisemminkin... Eli lauantaina pääsen jälleen normiaikatauluun, joka on äärimmäisen mukavaa. Saatan minä silti joskus ruokiksella pistäytyä tuossa lähikirjastossa, varsinkin kesällä se voisi tehdä päiväkävelynä ja ulkoiluna terää =D (ei, en minä puhu sekavia, olen ihan kunnossa) Kirjoista sen verran, että lainasin – uskokaa tai älkää – keittokirjan, intialaisesta ruuasta. Toinen semmoinen on tulossa tänään postin italiaanovastineen kautta. Yleensä en tee ruokaa ohjeiden mukaan, mutta halusin eilenkin tarkistaa, mitä se mättö on oikealta nimeltään, jota olen usein tehnyt. Heh, löytyi heti alkusivuilta, asiasta rapoa myöhemmin. Tämä kaikki on sen syytä, että olen kantanut kassitolkulla mausteita ja tofua ViiVoanista... olisi syytä tutustua tarkemmin myös oikeisiin ruokiin, soveltaen, tietysti.

Tuo nelijalkainen karvainen pirulainen teki taas temppunsa, Vapun kunniaksi oikein. Hirveä kissamärinä aamulla, oli pakko nousta puoli kolmelta. Märinä ei loppunut, kävin pikaisesti kylppärissä itse WC:ssä ja tyhjäsin kissin pissilaatikon. Näiden minuuttien aikana karvakasa oli vääntänyt paashkat sänkyyni, just just, suoraan pussilakanalle. Ei prle malttanut odottaa, että tulisin pois kylppäristä ja hän pääsisi puhtaalle laatikolle. No, herkut jäävät väliin, kissa on nolona ja illalla pyykkikone pyörähtää jälleen käyntiin! Kele!

----------------------------------


Purrrrrve, frendit! Tsori, mull ei just nyt taideta antaa iha hirveesti koneaikaa – mä töppäsin! Myännetää ja mami on vihaskana. Mutt mäki haluun toivottaa mun kaikill kissikavruill hianoo Vappuu ja mä toivon teill kans heekkui ja suulist ja kaikkee muutaki kliffaa. Jos toi mamiskaki leppyis, sill on nimittäi mulle heekkuu – mä tiän. Ett ei mull täll kertaa muuta. Toivotaa, ett noi ihmiset ei tunge sitä hihitysjuamaasa mein muaniin tai unohda meit sitt kokonaa. Niinku ett kivaa ja heekkupitost Vappuu ja huamisee!

-----------------------------------

Päivän slogan: Vappujuhlista jaloin, mielellään, tai ainakin taksilla!



Luettua: Mary Moody – Au revoir – näkemiin, että taas näitä kirjoja. Toimittaja haluaa muuttaa Provenceen jne. No, yllätyksenä, tämä ei ole aivan perinteinen näitä kirjoja edustava versio. Kyseessä on australialainen toimittaja, joka haluaa viettää elämänsä ensimmäiset yksinäiset puoli vuotta Ranskassa, mielellään Provencessa, mutta ajautuukin sitten pieneen Lotin kylään Etelä-Ranskassa. Leidi nauttii elämästään syömällä ja seurustelemalla paikallisten sekä tuonnekin eksyneen pienen brittiyhteisön kanssa, kirppareilla, etsien sopivaa vuokrakämppää jne. Oikein viiihdyttävää, harmitonta kerrontaa. Muutamia kivoja ja teräviä arvioita ranskalaisuudesta ja muista kansalaisuuksista pahimmillaan ja parhaimmillaan. Oman seksuaalisuuden, äitiyden ja isoäitiyden miettimistä sekä perheen, mm. oman lapsuuden pohdintaa. Tämä opus on parempi versio näistä jo usean toimittajan/kirjailijan suoltamista "osta talo Provencensta, remonttia, korjausta, naapureita jne." –kirjoista. Suosittelen kaikille, erityisesti tietysti niille meistä, jotka suunnittelevat muuttoa ao. kohteeseen *virn*.

Ja sitten juhlaosuuteen – tässä on ensiksi tarjolla hieman kuohuviiniä (tsori, ei ollut varaa shampanjaan!), olkaapa hyvä. Tästä se päivä mukavasti alkaa.



Muistakaa sitten juhlia rauhallisesti, ettei myöhemmin tulisi nähtyä näitä!



Welhotar, Belgarion ja Kummisetä aikovat viettää jälleen traditionalisesti raittiin Vapun ja naureskella amatööreille. Ajatelkaa kaikkia niitä, jotka ovat ostaneet hienot, uudet kevätvaatteet ja lähtevät hyvässä seurassa viihtymään tuonne hirveään hässäkkään. Kun nämä "vain pari lasia viiniä ruuan kanssa" –tyypit kumoavat kurkkuunsa ensin kuoharia, sitten drinkkejä ja muuta, onkin kunto melkoinen. Parvekkeelta voi sitten aamuyöstä seurata risaisissa vaatteissa, korot klengallaan konttaavia leidejä ja herroja, jotka ovat rypeneet ties missä ja morkkiksessa yrittävät viimeisillä voimillaan päästä kotoon. Onko miellyttävämpää näkyä vanhan malmilaisen silmiin – ei, ei todellakaan! *pahantahtoista käkätystä*

                                    

                              VALLANKUMOUKSELLISTA VAPPUA!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti