tiistai 29. huhtikuuta 2008

KESKITIISTAI - VAI MIKÄ PÄIVÄ?


Tuli sitten häippäistyä eilen vähän kesken hommien. Tai siis pöytä jäi tyhjäksi, mutta varmaan täyttyi iltapäivän aikana. Hyypillä tuntuu olevan kiirus päästä Vapun viettoon, lomille jne. sekä saada omat nimensä kirjoihin vielä tämän kuun puolella. Hitsi, P-P perjantaina lupasi vapaan, tottakai minä sen pidän. Teen sitten aamulla tuossa loput, mitä tekemättä on. Kolme tuntia sinne tai tänne ei pitäisi merkitä heille mitään! Osa porukasta on kuitenkin jo lomalla, muutama ahkeroi sitten senkin edestä, juuri näiden hemmetin tilastojen takia... en tajua, mikä idea siinäkin on. Tai siis tajuan, mutta kun hekään eivät ole tulospalkkauksella kuitenkaan. Tietty määrä juttuja on arvioitu vuoden aikana käytäväksi läpi ja se on tavoite. Ei kai sitä olekaan tarkoitus jyvittää tasaisesti kuukausittain – toisaalta täällä pidetään älyttömästi lomia ja etätyöpäiviä, niin että tuota... Ainoat, jotka ovat aina paikalla, on suorittava rottataso eli me!

Mutta Welhotar on taas tyytyväinen päästyään muuallekin kuin lähikauppoihin. En minä voi vastustaa näitä perinteisiä eli Yrjänää, Hallia ja ViiVoania. Ihan hirveää tuhlausta, kaameeta! Yrjölle meni vähän yli 11 juuroa; nassurasvaa, dödöä, käsivoidetta ja lahjukset, ehh. Ei tod. paha. Hovihankkijani hallissa myi väkisin säkillisen roiskeita 3 juurolla, joista suurin osa oli tällä kertaa paahtopaistia, broiskuleikettä ja taas rasvatonta palvikinkkua. Suoraan sieltä ViiVoaniin, nuuh ja njammm. Siellä oli muuten väkeä, paljon! Ostin garam masalaa, tandoorisekoitusta, tofua tietty ja banaani-chilikastiketta (juu-juu, mutta kun se maksoi vain 1 juuron pullo!). Sinne meni alle 10 juuroa ja taas on ruokaa viikoksi. Riisit jäivät jälleen ostamatta. Ehkä pitää mennä sinne joskus vain ostamaan riisiä, en kyllä taida pystyä. Itse asiassa etsin mm. savustettua chiliä ja yhtä plaatua punaista currya – no, en nähnyt niitä, mutta nuo muut sitten tulivat väkisellä mukaan. Hauskalta näytti uuspunkkariporukka, ainakin 5 – 6 nuorta, jotka kaikki haalivat tofua ja vihanneksia sekä papuja kuin viimeistä päivää. Olisiko ollut kommuuni tms. yhteisrojekti menossa, koska kovasti mietittiin mitä pitää ostaa ja paljonko. Pienen ravintolan tarpeisiin heidänkin ostoksensa näyttivät riittävän. Kotona nautin tuoksuista kun sijoittelin mausteita purkkeihin. Ostin tietysti vähän isommat pussilliset, köh. Mahtavat tuoksut koko huushollissa, laitoin samantien tulemaan muka-wokkia, pohjana sipulit ja porganat sekä osa wokkivihanneksista, kaveriksi inkivääriä ja tandoorisekoitusta. Ihan himskatin hyvää, lisäsin vielä ihan pikkuisen sitä paahtopaistia ohuina suikuloina. Njammm. Maistoin ja söin kissinkupillisen, loput evääksi! Tuoksut ovat taas sitä luokkaa,että työkaverit tulevat ihmettelemään ,D

Tulomatkalla taksolla tehtiin taas sight seeing, tällä kertaa Pakilan kautta. Tarkistettiin siis omakotitalojen nätit pihat – kevättouhut oli näköjään tehty. Kesti melkein tunnin ennenkuin pääsin sitten kotio, toisaalta mikäs se on ajella nätillä alueella kivojen kuskien kanssa – tällä kertaa. Taksossa oli uusi työharjoittelija mukana, pääsee itse yksin ajamaan vasta puolen vuoden päästä, kuulema. 11 v. Suomessa jo asustanut venäläinen kaveri, oikein mukava. Jututin häntä siinä ohessa, kun matkatoveri oli puhumaton mies... Tuleva takso oli kovin huolissaan kielitaitonsa riittävyydestä, minusta hän puhui hyvää suomea ja sanoinkin sen. Hän mainitsi, että monta kertaa hänelle on sanottu, että opettelisi ensin puhumaan kunnolla eikä ole jaksettu kuunnella... omituista, aksentti oli jäljellä, mutta miehellä oli laaja ja hyvä sanavarasto. Liekö sitten se, että venäläisaksentti saa edelleen jonkinlaisen inho- tai vastustusreaktion aikaan joissakin ihmisissä. Yritinkin sanoa, että ei ottaisi siitä itseensä ja että varmaan hänenkin kielitaitonsa tuossa hommassa vielä vain paranee. Kaverista kyllä tulee yksi hyvistä ja mukavista kuskeista – ainakin siltä vaikutti, ei hermostunut mistään, vaikka haettiin tämä puhumaton ja liikkumaton kaveri, joka piti toimittaa ihan sänkyyn asti kotoonsa (ei kuulu normi-invataksojen toimenkuvaan, olisi pitänyt tilata ns. KELA-kuljetus ja mainita asiasta erikseen tilausta tehdessä).

Ilta menikin sitten lukiessa ja tandoorituoksuja haisutellessa. Kissikin sai osansa roiskeista ja purrrrrrrasi tyytyväisenä. Meillä siis vain maattiin taas koko ilta ,D No niin, ei kun Varastolle tästä taas. Tänään pitäisi jossakin välissä käydä hakemassa jokunen varaus kirjastosta, 7 näkyy jo tulleen. Kiva-kiva, ehdin käydä siellä ruokiksella. Juu, jos koivet siis kestävät. Kestäväthän ne pakosti meno-tulon ja loppupäivän ei olekaan sitten niin väliä. Kyllä minä kehtaan klenkata kopieeraamaan seinistä kiinni pidellen ja huojuen, uskoakseni alakerrasta löytyy satsi alkometrejäkin. Siis jos joku epäilee Welhottaren käyvän päiväkaljalla!

---------------------------------



Purrrrrrrrrrrrrrmenta vaa, kaiffat! Joo, mamiska jo kertoki. Ei se tuanu mjunuaisii, vissii siks, ku mä aina vähä sotken niill. Mutt toi se niit roiskeit, siis hei, paistin biittei >o< Jumaleissön, ne on hyvei. Mäki sain monta palaa, ainaski enemmä ku kaks. Ja järsin sitt niitä, niiss ei ollu mitää maustei. Sitt orja teki taas haisuliruakaa. Nyt kyll oli semmoset aivastuspirskeet, ett hui, mä jouduin tiätteks menee partsill asti, ku mamin ruaka haisu niin hirveest kissin nenää! Ei ku mamiska vaa tunkee apetta käkättimeesä ja virnuaa. Outo mami mulla. Onneks se laitto sen sitt eväksii, ett haisu ei enää levinny. En tajuu, kui se kehtaa töiss tommost sitt syädä. Eiks kukaa siälä sano mitää tai mee ulos, ku toi haisuu =O Ihmiset on siis outoi, on oikeesti. Mutt hiano päivä oli ja mä sain taas rusketuttaa itteeni mun omall koritualill jo. Nyt siiheki ylettää aurinko sillee sopivasti, ei ihan täpöll. Välill pitää mennä toisell tualill, joho aurinko paistaa suaraa. Sitt mä olinki ihan väsy, ku oli safkattu ja lepätty. Me mentii aikastee goisii, tai mami taaskaa heti goisinu. Kirjaha se ottaa aina sänkyy mukaa, nii ja mut *virn*. Mä sain sänkypaijatust ihan tarpeeks ja sitt mä sain taas tönii mun pääll mamiskan päätä, heh, aina se vaa valittaa, ett mull on kova pää. Ja sitt mä kävelin mamin pääll *kissivirn*. Siit se ei oikee tykkää, se alko hytkyy ja mä melkee putosi. Semmone möhkövuari ku toiki on, mikää ihme. Nii mä sitt menin toho kissin paikall eli mamin koipiste viakkuu ja hissuksee niitte pääll. Siihe se yälä taas heräs. Koivet oli mun alla ja iha jumiss. Se päässykkää mihkää. Mua nauratti, mutt mamii ei. Koivet oli kuulemma ihan puutuksiss.



Tämmöne joku foto, kissei ja koipei. Must ei nyt ookkaa mitää ku oon just vähä koinsyämän näköne. Huamisee niinku.

-----------------------------------

Vincent on kieltämättä hiukan kulahtaneen oloinen, siis turkiltaan. Karvanlähtö on varmaan kissalle aika raskasta aikaa!

Päivän slogan: Vappu – pakkojuomisen ja pakkojuhlimisen aika, mutta muistaako kukaan, että ensisijaisesti se on Suomalaisen työn päivä?

Päivän biisi: Kisällittäret

Luettua: Christian Jungersen – Poikkeus säännöstä, tämäkin uudelleen luettavana. Melko kammottava trillerinomainen kertomus mm. työpaikkakiusaamisesta, johon liittyy muuta kautta murha ja väkivaltaa, psyykkisiä ongelmia ja työpaikan alaan liittyviä tapahtumia. Joitakin tämä kirja voi jopa ahdistaa, sen verran intensiivistä kerronta on, päähenkilöiden omakohtaiset tarinat ainakin. Suosittelen, saa aikaan ajatuksia yleisemmälläkin tasolla. En suosittele kovin herkille lukijoille, tästä voipi saada pahoja uneja. Vernor Vinge – Aikaloukku, jatkoa Rauhansodalle, jonka luin aika äskettäin. Erinomaisen hyvää scifiä, mukava sekoitus salapoliisinomaista toimintaa 50 miljoonan vuoden päässä tulevaisuudessa. Juonta on mahdoton selittää, tämä täytyy lukea itse. Suositan ehdottomasti kaikille scifin kavereille, hillittömän hyvää kerrontaa, melkoisia visioita ja selvitys siitä mitä 2000-luvulla tapahtuikaan ,D

                                    


                               KIVAA PÄIVÄÄ KESKELLÄ VAJAATA VIIKKOA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti