torstai 1. maaliskuuta 2012

UUSI TORPPA TSEKATTU...





samanlainen ihme tuo kuin kaikki rempatut konttoorit – voi hemmetti noita arkkitehteja. Sanon vaan! Niitä saakelin ampuma-aukkoikkunoita kun ei saanut ulos, ne piti tehdä huoneesta toiseen ja / tai käytäville. Kaffehuoneet ovat klasia, ettei kukaan vaan istuisi salaa kaffella jne. Kaiken huippuna on sisustusarkkitehdin ehdoton määräys, ettei niitä akkunoita ehdottomasti saa peittää millään; ei kaihtimilla, verhoilla, julisteilla tms. Ja pirhanan ruma savenruskehtava sävy seinissä, siis vaaleampi, mutta sellainen väri, jolle ei löydy muuta kuvausta. Kahdelle kohtuullisen kokoinen huone, joka kalusteiden tultua on "istutaan polven suussa" -materiaalia eli ei hyvä. Lisäksi liian valoisa, minähän pidän hämärästä. Käytävät älden kapeat, ehheheeh, ei mahdu rollerilla edes ohittamaan *odottakaas vaan*. Ei minulla mitään moitittavaa sinänsä ole; katto on pään päällä, koneet tulossa ja keittiö ja kylppärit kohtuullisen lähellä. Mutta se osoite, voi hyvät hyssykät. Torpalla on kaksi osoitetta, joihin on kumpaankin äärivaikea neuvoa (ja myös ajaa) taksoa! Pissiksi menee taatusti ekat noudot töistä, se on selvä. Varsinkin kun torpan uutta nimeä ei vielä ole yleisessä tiedossa. Voi huokaus, ilmoan sen sosiaalitstoon jo ensi viikolla ja pyydän välittämään HMPK:lle ja lisäksi tietoilen sinne myös itse. Tulemme vielä elämään jännittäviä aikoja.



Muutenkin päivä oli kyllä kohtuullisen persihestä. Edellispäivänä, silloin kun ripsoi vähän jotain valkoista, satutin oikean koipeni. Ei se silloin kovin pahalta tuntunut, mutta eilen pisti huutamaan ja kiroilemaan. Turpoilikin oikein jännittävästi... yritin sanoa ihmisille, että ei se heistä johdu, minulla on vaan huono päivä ja inhat kivut. En tiedä, menikö perille. Joskus tuntuu, ettei mene. Kun se ei todellakaan minusta kuuleman mukaan näy, että olisin mitenkään kipeä :O (Eikö edes tuo päävika?) Tänään sitten särkee koipia oikein täpöllä, otin juuri kasan mömelöitä. Selkä uikuttaa kaverina. Hmph, sen siitä saa, kun reipastuu muka-ulkoilemaan, kävelemään ja seisoskelemaan pakotettuna jossakin! Voi kun tietäisivät...



Mutta päivän pelasti – Royal Mail – siellä ne olivat odottamassa, minut ihanan punaiset maiharini. Tällä kertaa hiukan eri sävyä, vetskarit nauhojen lisäksi ja pikkisen eri malli. Mutta niin jumaleissönin sopivat jalkaan! Onko minun todettava, että minulla on sitten engelsmannin jalat, koska kaikki ostamani kenkulit sieltä (ja varsinkin Liverpoolista ja Leicesterista) ovat olleet hyvin sopivia ja vielä minusta vinkeitä! :D Tykkää!!! Lisänä tarjottiin pari uutuuskirjaa kevään tarjonnasta, ei paha ollenkas. Olkkarin pöytä on lastattu kirjoilla, lukemattomilla lukemattomilla. Samoin sänky on puolillaan kirjoja, luettuja ja odottamassa vain esillepanoa. Kai niille pitäisi tänään alkaa jotain tekelehtiäkin, joukossa on pari oikein hyvääkin.



Muuten tämä(kin) torstai menee jälleen toipuessa alkuviikon rasituksista eli kuten sanoin, säryt ovat melkoisen mittavat. Näin se on joka viikko eli tälle päivälle ei uskalla laskea mitään, varata ainakaan mitään menoa itsellensä tms. Kunhan kirjoittelen, nettailen, lueskelen ja välillä käyn hetkisen makoilemassa. Uusiounet ja päikkärit ovat aina paikallansa, tietysti.



Muuten ei kummempaa, en ainakaan muista. Enää. Jos asiaa olisikin ollut, se on jo aktiivisesti unohtunut. Mieli tekisi lisää kaffetta ja, kas vaan miten outoa, päärynöitä. Alkaisikohan toteuttaa mielihalujaan vai ottaisiko lisätirsat ihan ensiksi noin niinkuin miettimisen merkeissä?






POLKA, JOKA ON TAAS KENOSELKÄ RISAKOIPI!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti