sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

EI HETKEN RAUHAA NYT SAA...





ja tällä tarkoitetaan nyt jälleen päällepunkeavia melkoisen messeviä särkyjä sekä kissan oksennuskautta, joka selkeästi on taas alkanut. Särky ja normikivut ovat kiivenneet taas sellaiseen luokkaan, että mieluusti haluaisi saada jollain tavoin itsensä tajuttomaksi. Ei pysty kykenemään oikein mitään, stna. Yritin oikoa äsken sijauspatjaa – ei onnistu, käsien niveletkin ovat jo kiroiluprosessin verran kipeät, polvista, lonkista ym. puhumattakaan. Pakko oli sen takia nousta ylöskin, olisin ehkä saanut vielä muutoin hetken nukuttua. Mutta ei!



Samalla yön aikana kissinka aloitti yöoksuharjoitukset. Vinskillä on selkeästi kausia, jolloin oksutaan – asialle ei ole koskaan mitään syytä. Joskus vain oksutaan enemmän kuin toiste. Nyt on tulossa taas se yllärikausi näköjään. Mätetään jostain riivittyjä kuivia lehtiä (ei, vahingossakaan ei kosketa erilaisiin kissiä varten laitettuihin ruohoihin, olivat ne sitten itse kasvatettuja tahi ostettuja), sitten hetki köhitään, etsitään mieluusti siisteimmän eli puhtaimman ja suurimman maton keskikohta, johon vedetään kunnon lammikot. Mielellään useampi... jotka mahdollisesti vielä sotkotetaan hupaisasti tassunjäljillä. Belgalle mattopyykkiä, mitäs lähti eilen aikaisemmin. Tämä lieneekin selkeästi Vinskin kosto Belgalle. Belga kun eilen viipyi vain vähän aikaa eikä kissi ehtinyt mallaantua edes syliin asti >o<






Kuva täältä!


Belga siis kävi eilen lounastamassa, tarjosin tavista eli normaalia kärtsättyä lohta. Sitä oli reilusti eli iso puolikas, jonka vetelimme puoliksi :) Juu, on se vaan aina yhtä hyvää eli simppeli ruoka on parasta, mitä sitä turhaan piipertelemään. Kaverina keitettyä pottua, herkkareita ja purjoa lempeästi paistettuna sekä maustamattomasta jugurtista tehtyä soossia, jossa oviilien jämät, tilliä, purjoa, valkosipulia ja mausteita. Örps, ei tarvinnut ajatellakaan syömistä enää illan mittaan. Lisäksi Belga vängersi pari taulua oikeille paikoilleen, lopultakin ja taas. Minä en tuohon uskalla, tekopalli ei aivan riitä enkä tosiaankaan kiipeile sen korkeammalle. Aterimet näemmä kelpasivat hyvinkin pojalle, mutta sitten olikin jo epämääräinen kiire kotoon, tekeillä jotain tärkeää, menoa tms. En sen tarkemmin udellut, ilmoitin vain, että ruokaa – ainakin jotakin – on tarjolla myös ensi viikolla. Sen sijaan lupasin syödä sitä ennen pois kaikki wiskimunat ja jäätelön. Tuo sentään taitaa jäädä vain uhkaukseksi...



Jahas, viikon inhottavin päivä ja pitäisi alkaa katsastaa huushollia vähän parempaan kuntoon. Pakkoruisku tietysti. Evästä kolmeksi päiväksi ja muuta mukavaa. Argh, käyn heittämässä jonkunlaisen lääkecocktailin, pakko tässä on jotenkin saada itsensä edes sen verran toimintakuntoiseksi! Pirulauta, vaikka sisulla sitten ryömittäisiin imurin perässä... Siksi en jaksa laatia edes kirjapäivitystä tänään tänne. Ei oikein kirjoituskaan tunnu tänään minun lajiltani, tai siis nimenomaan tuntuu käsissä, mutta vain pahalta! Jospas lähtisi ja aloittaisi kastelemalla kaikki yrtit!






POLKA, JOKA ON TAAS SAIRAS MUTTA MYÖS KIPEÄ!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti