sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

ETTEHÄN KÄÄNTÄNEET KELLOJA?





Ettehän? Täällä Malmilla sanalla kääntäminen tarkoitetaan jotakin aivan muuta ja se on rikollista toimintaa, josta saattaapi saada jopa milizein peräänsä. Kääntäminen on siis varkaus tai toisen ryöstäminen irrallisista arvoesineistä, hänen lompakkonsa vapauttaminen tms. Ihan vaan tiedoksi. Eli jo vuosia tässä residenssissä on kellojen viisareita siirretty jo edellisenä päivänä. Kuka kumma sitä nyt klo 3 alkaisi mitään kääntämäänkään :o (Hirveää puujalkavääntöä...)



Ja kuten kesäajan alkamisesta voikin arvata, ulkona on satanut lumiräntää ja maa on valkeata sohjoa täynnänsä. Hmph ja ihan kiva. No, eipä tarvitse kaivella vielä kissikenkiä edes näkyviin, hyvin riittää vielä villasukkaintegraatio – uusia punaisia maihareitani en tuolla kelillä aio pilata! Seuraavaksi siirrytään muutamaksi viikoksi poikain mustiin (käsintehtyihin englantilaisiin, iiPei pelasti jo kauan sitten) kävelykenkiin ja sitten, sitten on vuorossa kissikenkäkausi, joka kestää aina todella pitkään :)



En nyt murehdi ollenkaan sitä, missä se kestää. Nimittäin ei ole vieläkään harmainta aavistusta eli suunnitelmaakaan, miten rantautua Varaston uuteen sijaintipaikkaan ilman apuja. Niin paljon apujahan ei invataksolta saa. Yhtä kushemmettiä sano. Taidan siirtää menoa 1.5 tunnilla, jospa siellä silloin jo olisi kaffenjanoisia työkavereita. Tai sitten menen kylmän rauhallisesti normiaikaan ja tapaan jämerän vahtimiehen, joka saa tutkia minut :) Etten ole siis luvattomasti liikkeellä jne. Kuulin, että torpassa olisi nimittäin turvatarkastus, ainakin siellä oli aikaisemmin... Tästä saattaa löytyä vielä varsin runsaasti hupia. Koko asiasta saattaa löytyä runsaasti hupia, joten lääkitysarsenaali on tarkistettava ja otettava myös mukaan. Minä nimittäin pahaa pelkään, ettei siellä ole kaikkea ja kaikki ei toimi. Saahan sitä ainakin epäillä ja jos näin on, on oltava lääkettä mukana.



Eilinen meni rajujen ja ankarien pätkäunien parissa – ne olivat ikävän ahdistavia. Onneksi Belga tuli lounaalle. Mies on varsin mukavaa seuraa, varsinkin kun molemmat olimme herjanheittotuulella. Eiväthän tuonikäiset enää tiedä esim. Seutulan lentokenttätyömaasta yhtään mitään eli raatiota kuunnellessa kerroin muutamia tarinoita, varsinaista knoppitietoa. Sellaista, jolla nyt välttämättä ei ole isoa merkitystä, mutta täällä päin Tsadia asuvalle se on jonkinlaista automatiikkaa siirtää näitä Malmin erikoisuuksia ym. eteenpäin ;) Söimme hyvin eli lohisuikuloista väkerrettyä wokkia (oli muuten tosi njamia) sekä vähän riisiä kylkeen. Salaattia ei kumpikaan kaivannut, koska iso wokkipannu oli täynnä eriplaatuista rapsakkaa vihannesta. Minusta salaatti olisi enempi kärsinyt siinä vieressä! Jälkkäriksi pala piirakkaa sekä tavisjätskiä (joo, sitä halvinta mahdollista jädelöä Liiteristä, sopii hyvin tarkoitukseensa) sekä hilloa ja / tai lakritsikastiketta. Kaffetta myös, hyvää ja vaffaa. Täydellinen lauantailounas, kummankin mielestä. Se lienee myös kummallekin viikon ainoa ns. parempi muona. Toki omat muonat tehdään ja syödään päivittäin, mutta lauvantaisin yritän laatia jotain parempaa...



Lisäksi täydensin Belgan keittiövarustelua vekkulilla tavalla. Keksiviikkona Varaston keittiötiloista piti häivyttää kaikki astiat yms. härpäkkeet eli ne, joita ei tuoda uusiin tiloihin, heitettäisiin roskiin ke-iltana :O Aapuva, pöytä täynnä kaikenlaista, joista jokainen poimi omiaan. Jäljelle jääneistä kysyin, että oikeastiko ne todella roskiin? Kun näin sanottiin todellakin olevan ja taukotiloihin tulevan kunnon varustelun (joo, näkis vaan...), minulle suorastaan tyrkytettiin tavaraa. Kun sanoin, että ottaisin jokusen lautasen sekä lusikoita, haarukoita ym. Belgalle, joka sai juuri uuden asunnon, alkoi varsinainen hässäkkä. Porukka keräsi ehjimmät, siisteimmät ja kauneimmat lautaset, uusimmat ruokailuvälineet sekä jokusen kipon siihen kasaan ja ilmoitti, että ne ovat The Pojalle. Mitäpä minä siihen muuta kuin kiittelemään! Eli raahasin ison kassillisen tavaraa kotiin ja tarkastin sekä pesin kaiken. Aivan käyttökelpoista hyvää tavaraa, enkä edes vetänyt välistä (vaikka vähän mieli teki, meikäläisellä on näitä taatusti loppuiäkseen). Eli nyt on keittiö lähes täysin varusteltu, jo aikoinaan hänen muuttaessaan opiskeluasuntoon annoin mukaan tarpeellisia patoja ja pannuja, ruuanlaittoon tarkoitettuja kippoja, kauhoja, vispilöitä ym. Eli kaikkea on, mukavaa! Erityisesti ilahduin itse siitä, että hän huomasi saman kuin mitä. Näytin yhtä nättiä sini-valkoista lautasta ja sanoin, että vaikka tämä on vähän hassun mallinen, tämä on aitoa Staffordshiren posliinia ja lisäksi tässä voisi pitää vaikka jotain hetelmiä tarjolla, esim. mandariineja. Belga alkoi nauraa ja sanoi näkevänsä saman kuvan mielessään. Kyllä hän varmaankin on äitinsä poika :D



Että näin meillä. Tänään vuorossa pakolliset sunnuntaipuuhat, joista ei voi välttyä. Imureerauksen lisäksi jossakin odottaa kissan salaoksu! Minä heräsin yöllä kissan kakomiseen ja oksureaktioon, mutta en ole vielä törmännyt tuotokseen livenä. Se voi olla saunassa, jolloin riittäisi moppi ja huuhtelu... Toivokaamme näin, en jaksanut yöllä lähteä tarkistamaan asiaa. Muuten muonaa kolmeksi päiväksi eväkseksi, tämän päivän ruokana ovat eiliset jäysteet. Lisäksi pakkoruisku ja jotain vaatetustakin pitäisi kaivaa esille. Sellaista, joka ei laatikoita purkaessa pahemmin rähjäänny eli ei ainakaan puhdasta mustaa! Olisikohan se harmaankirjava viritys taas paikallansa, siinä kun pölyä ei huomaakaan. Kätevää.



Minä taidan mennä nyt keräämään kuivanneita pyykkejä narulta sekä tekemään muuta pikkuhommaa. Pakko tässä on alkaa toimia, ei söndaagi ole tarkoitettu lepopäiväksi!






POLKA – TUO USKOTON, USKOMATON AGNOSTIKKO


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti