keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

KAS - LUNTA, KYLLÄ ON KIVA YLLÄTYS :O


 


Ei varmaan pitäisi kirjoittaa framille, mutta viikon päästä tähän aikaan jonkun ainakin pitäisi olla lomalla. Eikä hetkeäkään liian myöhään. Eilinen poiki normityön lisäksi muitakin hommia; kirjoitettavaa yms. aiheeseen liittyvää. Varastolla siis. Mutta mahdoton ehtiä työaikana, joten osa jäänee tehtäväksi sitten muutamanakin iltana. En vaan ymmärrä, miten minä enää ehdin mitään. Olen jo nyt ylösotettu. Ähh, kaikkea sitä tulee ihminen luvanneeksi!


 


Muutoin sama meno jatkuu. Takso sentään tuli eilen mennen-tullen etuajassa. Molemmat tuttuja, toinen jopa kivatakso. Että se sentään toimi. Kävin myös Serkuissa vähän täydentämässä varastoja, sen verran kuin Belga *köh* tarvitsee. Enhän minä itselleni mitään, no, ihan vähän vaan. Jotakin pientä siis.


 


Huomenna pitäisi varmaan käydä taas postissa hakemassa pari kirjaa, ylläri-ylläri. Josko samalla poikkeaisi Kerjäystalossa ostoksilla, siellä näytti vieläkin olevan jotakin alennushalvennustavaraa. Ainakin semmoista, mikä meikäläiselle kelpaa eli kuivamuonapuolta sun muuta. Ja jos kävisi kirjastossa samalla noutamassa varaukset, hitsi. Niitäkin taas tullut rohmuttua, mutta kun ei millään malta. Kun näkee jonkun uutuuden tulleen, se tulee kruksattua varauksiin heti. Ei jaksa odottaa, ähhh. Ja sitten minä muka tuskailen täällä kirjapinojen kanssa. Saan syyttää vain itseäni ja älytöntä hamstrausvimmaani!


 


Omisarvista ja rtg-lausuntoja olisi sitten tarjolla heti huomisaamuna. En ole ehtinyt tehdä mitään listaa. Menisikös sillä vanhalla, sehän oli jo alkuaan ajateltu koko Minän puolesta ikäänkuin. Yritin eilen vahvistaa, onko aika todella 1 h. Sain nimittäin meilin, jossa ajaksi oli laitettu vain 20 min. Ei se mihinkään riitä kuitenkaan. Mutta en aio pähkäillä asialla sen enempää. Olen niin kipeä kuin olen, uskokoon tai ei. Prle, eilisaamu oli kyllä aika karmea. Kun olin juonut Varaston aamukaffet ja piti lähteä alas ja liikkeelle, selkä kiljui ja minä myös. Sattui niiiiiiin ja samalla veti myös jäykäksi vähän joka toisessa paikassa. Yritin etsiä kohtaa, jota ei särkisi, juilisi tai jomottaisi. Ihan heti ei löytynyt. Kokonaisvaltaista siis, myös korvien välissä. Ketutuskin ehti siinä kasvaa jo kummasti.


 


Ei, en aio tarjota teille mitään järkevää, asiallista, huumoripitoista, hauskaa tai ajankohtaista asiaa tänäänkään. En jaksa, ei huvita ja aion mennä lukemaan sekä keittelemään ensimmäiset aamukaffet, että taas jaksaisi lähteä. Toki odotan enemmän mömelöitä, ne turvaavat meikäläisen työhönlähdön ja pärjäämisen pariksi-kolmeksi tunniksi. Sitten alkaakin jo odottaa sitä, milloin voi riipiä seuraavan annoksen. Tarkka ajoitus, että jaksaa työajan puitteissa. Kotona sitten niinkään väliä – näinhän omisarviskin tuumaili, tosin ei näin suoraan!


 


 


 


 


POLKA MENEE – KOHTA SE TULEE, KIROILEE JA VÄNISEE JOKA VÄLISSÄ!



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti