sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

TAVANOMAINEN PITKÄ JA TYLSÄ SUNNUNTAIPÄIVITYS... mukana myös kirjat!


 


Äh näitä inhoja söndaageja! En edelleenkään pidä näistä päivistä; menee kotihommien tekemiseksi eli jotakin hyödyllistä sentään. Tänään vuorossa parin pikkumaton pyykkääminen, kursorinen siivous eli imureeraus, ruokaa ja evästä huomiseksi sekä jonkinlaisten Varasto-vaatteiden etsintä... Kyllä siinä saa aikansa kulumaan. Lisäksi pitäisi kirjailla vähäsen sekä alkaa miettiä tiistaista lekurimiittiä. Laatia siis jotakin luetteloa, jos sellaiseen päädyn. Ja todennäköisesti se olisi parasta, muuten tulee taas hepuli ja käyttäydyn huonosti.


 


Eli eiköhän tällä ohjelmalla saada taas yksi tylsä päivä kulumaan. Eilinen olikin oikein mukava. Belga tuli ja kävi vielä tullessaan Liiterissä ja toi pari asiaa, joita en ollut jaksanut kantaa perstaina kaupoilta. Lounaaksi tarjolla oli pieniä, jauhoisia pottuja, pikaisesti kärtsättyä lohta, tsatsikia, timjamiporganoita sekä yllärinä paahdettuja auringonkukan siemeniä. Siemenet ovat taas viruneet jonkun aikaa avatussa pussissa ja ajattelin käyttää ne pois. Sopivathan ne tuohonkin mukaan, yllättävän hyvin jopa. Eli hyvää oli, örps. Ja parin tunnin päästä Belgan keittämät hyvät ja vaffat kaffet sekä jättimäiset palat keksikakkua. Ruoka oli molempien mielestä ihan parhaasta päästä – meikäläiset arvostavat näköjään samanlaista kuin ovat itsekin; yksinkertaista ja helppoa.


 


Sain vielä pyykättyä koneellisen pitovaatetta sekä editeerattua pari juttua menemään. Siinäpä ne, meikäläisen tekemiset. Ei kannattaisi mainita, mutta kokonaisen päivänhän tuohon saa vekkulisti kulumaan kun hituroi Welhottaren tapaan. Hitaasti, mutta varmasti. Luettua tuli toki, joka välissä kirja kädessä. Tätä lienee turha mainita, kaikkihan sen jo tietävät muutenkin.


 


Nukkuminen on vieläkin erittäin hankalaa. Heräsin taas puoliltaöin melkein tunniksi ihan ylös asti. Niin kipeä, argh. Kävin tupakalla ulkona, melkein keitin kaffet, jätin sitten väliin. Minuahan kaffet eivät piristä, pikemminkin uinuttavat. Jotenkin sain sitten vielä vähäsen unta. Ja kun heräsin normiaikaan ja riivin aamupalan sekä mömelöt, sain palkaksi vielä vähän uusiounta. Tosin kotivideot eivät olleet kovin miellyttäviä tällä kertaa, enempi ahittavia. Hmph. Olen vakaasti sitä mieltä, että tarvitsisin alkuillaksi tai yöksi myös jotakin kipulääkitystä. Nyt olen vaan sinnitellyt tuolla vanhalla ohjeella, joka takaa vain työhön menon ja siellä jotenkuten pärjäämisen. Saas nähdä, mitä uusi arvauslekuri on mieltä – tai minähän sen kyllä jo arvaan, mutta hanttiin taatusti pistän, prle nih!


 


Jahas, tyhjää täynnä tämäkin päivitys. En vaan jaksa esittää mitään älykköpostausta tms. Menköön siis näin.


 


 


 


 


 


Päivän biisi: Luulosairas


  


Päivän slogan: Sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka huonosti asiasi ovat. Kunhan kellään muulla ei mene paremmin.


 


Luettua: Timo Sandberg – Kalmankokko, peruskotomaista sälää. Ennalta arvattavaa ja lievästi kökköistä tavaraa. Rikosromaaniksi luulisi tätä... tunput käteen siis. Elizabeth Adler – Unelmien Saint-Tropez, aika karmeaa; rikoksia ja rhomantiikkaa samoissa kansissa eivätkä kummatkaan ole uskottavia… Ei toimi meikäläiselle, sorry! Kathrin Schmidt – Et sinä kuole, kirjailija herää sairaalassa ilman aavistustakaan, mitä on tapahtunut. Hän sai aivoverenvuodon, josta toipuu hiljalleen. Hyvin kuvattua, voisi olla jopa dokumentaarisia aineksia! Mieli tekee tepposiaan, hän ymmärtää enemmän kuin muut luulevat jne. Suosittelen, tämä kannattaa ehdottomasti lukea! Ina Lange – Huonompaa väkeä, uskomatonta, siis tämä on kirjoitettu 1885! Hieno historiallinen, realistinen kuvaus eräästä lapsesta ja hänen kasvustaan nuoreksi, hiukan irroittelevaksi ja hauskanpidosta pitäväksi naiseksi sekä lopullisesta kohtalosta. Hyvä tarina, oikeasti siis. Minä pidin ja tajusin todellakin vasta kirjan lopussa, että tämä EI ollut nykykirjailijan työtä *nolostuu*. Suosittelen, lukekaa ihmeessä – elämänolojen kuvaus sekä Helsingin kuvaaminen kaupunkina tuolloin on melkomoisen upeaa! Irma Jouttenus – Elämää tapulien varjossa. Yleensä murputan kirjoitus- ja oikolukuvihreistä, mutta jätän sen tällä kertaa tekemättä, vaikka niitä on opuksessa todella paljon. Kuvaus nimittäin vie niin mukanaan, samoin käytetty murre ja tapahtumat, pienetkin, ettei virheisiin enää kiinnitä huomiota. Itse asiassa, ne jopa sopivat tavallaan tähän – romaani ilmoittaa pohjautuvansa todellisuuteen ja sen aistii. Hieno kuvaus rankasta työläiselämästä Kemin edustan Juuurakon saarella 1930 – 1940 –lukujen vaihteessa, kaikkine sattumuksineen, eukkojen ja lasten puuhia sekä miestenkin salamyhkäisempiä juttuja. Suositan! Arto Melleri – Pääkallolipun alla; proosateokset. Ja tästä pidin sitten vieläkin enemmän. Olen aina pitänyt Melleristä ja nyt yksissä kansissa kaikki julkaistu prooosa, lisäksi artikkeleita, työpäiväkirjoja, kokeiluja, tajunnanvirtaa... Mahtavan upea tiiliskivi, joka kyllä säilyy meikäläisen hyllyssä. Kuvaa hyvin Mellerin kehitystä kirjailijana, hahmojen kasvamista ja kehittymistä, tyylilajien muuttelua jne. Kaikille Melleristä pitäneille ja häntä jo eläessään arvostaneille! Jann S. Wenner & Corey Seymour - Gonzo. Hunter S. Thompsonin elämä, taas kirjapläjäys meikäläisen mieleen. Tekijät ovat haastatelleet satakunta Hunterin lähellä toiminutta ja hänen kanssaan työskennellyttä henkilöä, lisäksi entistä vaimoa ja poikaa... Kirjan muoto on aluksi vähän ongelma eli pätkittäiset lausunnot aikajanalla eivät ole paras mahdollinen tapa. Mutta tämä unohtuu nopeasti eli asiaan tottuu ja lukeminen alkaa maistua yllättävän hyvältä. Kirjassa kukaan ei kaunistele gonzokuninkaan käytöstä, tämä on pidäkkeetöntä totuutta – tai ainakin näin olettaisi, sillä melkoista tekstiä ja totuuksia tässä tulee julki – sellaistakin, mitä ei aikaisemmin ole kerrottu. Koska aina olen pitänyt miehestä, pidin myös tästä elämäkerrasta ihan hitosti! Lukeaa pois, prleen nartut! Andrea Maria Schenkel – Bunkkeri. Monika on siepattu, mutta miksi ja kuka  on tämä mies? Tehokas trilleri, joka aikaisempien tekijän kirjojen tapaan perustuu lukijan tekemille päätelmille – itse tarina antaa kyllä vinkkejä. Lyhyet lauseet ovat tehokkaita ja antavat potkua mielikuvitukselle. Pidin, trillerien ja psykologisten jännäreiden kavereille! Ja eipä tässä tietenkään vielä kaikki, osa jätetään strategisista syistä vielä kertomatta. Osa näistä opuksista esiintyy myöhemmin myös toisaalla. Ja sitten lukemaan lisää :D


 


 


 




KIRJAT OVAT HIMO – LUKEMINEN INTOHIMO!


 


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti