torstai 31. maaliskuuta 2011

PAHA PÄIVÄ JA VIELÄ ONNETTOMAMPI KAI TULOSSA...


 


Kaikkihan te tiedätte, että on olemassa Pahoja Päiviä. Sellaisia, jolloin mikään ei onnistu. Eilen oli sellainen päivä. Ympärilläni oli selkeästi elektromagneettinen hypersähkökenttä, joka vaikutti kaikkiin laitteisiin, mm. PC:n, ulostimiin, kopieerausmasiinaan jne. Kaikki alkoivat tiltata jo aamulla, ensimmäiset tuossa klo 8 pintaan. Ja töitä taas niin, ettei pöydän pintaa näkynyt :O Ei ole rotia, ei. Sinne jäi taas iso nippu heti aamua odottamaan eli täksi päiväksi, kele. En jäänyt enää kiusaamaan itseäni ja muita, raivosin ääneen ja huusin prlettä ja muuta mukavaa. Taatusti tästä tulee sanomista! Tulkoon, nyppii niin lahjakkaasti, ettei ole tottakaan... Sanokaa minut irti, jooko? *anelee melkein*


 


Ei, edelleenkään ei ole minun vikani. Ilmeisesti tämä johtuu siitä, että uutta ulostinta (tai ajuria?) asennetaan koneelle (siis koneeni on välillä näköjään etähallinnassa yhtä aikaa, kun teen normihommia). Että ihan kiva, sen ei pitäisi vaikuttaa. Mutta jostain kumman syystä se vaikuttaa, koska mitään muuta syytä en keksi eikä muilla ole samanlaista ongelmaa. Että ihan kivat teille, jos luette tätä. Minä kostan vielä – aivan varmasti!


 


Eli tosi veemäinen päivä eilen, kiirusta kiiruksen perään. Ja niitä ylimääräisiä hommanretaleita yritin teeskennellä vielä joka välissä, kun pienikin hetki oli aikaa. Eipä kovin hyvin onnistu, pakko varmaan jättää se nyt silleensä ja tehdä siihenkin liittyvät asiat ensi viikolla työaamuina. Jospa sitten ehtisi, edes vähän.


 


 


 


 


 


Muutoin tänään vuorossa posti-kirjasto-halpiskauppa –keikka eli lyhyempi versio huomisesta kunnon roudauksesta. Pakko, postissa on kirjoja, kirjastossa enemmän kirjoja jne. Yksi asiakin pitää selvittää; olen saanut lainaksi kirjan, jota ei ole merkitty mihinkään :o Outoa, mutta kummallista. No, palautan sen kuitenkin, olenhan minä kilti ja lakikuuliainen ihminen! Hjuu... tämä selityksenä sille, että tänäänkin tulen olemaan kipeä. Siitä tulikin mieleen MPK:n vastaus taksomurheeseen (se 1 h odottelu ja reklamaatio siitä) on tässä:


 


Annoitte palautetta 28.3.2011 tilatusta Helsingin Matkapalvelun matkasta jolloin kuljetuksenne oli reilusti myöhässä ja soitettuanne välityskeskukseen saitte tiedon, että tilausjärjestelmä oli "kaatunut" ja teitä pyydettiin ottamaan yhteyttä lähimälle "tolpalle". Tämä ei kuitenkaan teille sopinut, joten pyysitte työntekijää tekemään kyseisen tilauksen. Runsaan liikennemelun vuoksi jouduitte sulkemaan puhelimen. Autoa ei kuulunut joten soititte jälleen välityskeskukseen ja sama toistui ja pyysitte työntekijää tekemään matkatilauksen. Halusitte tietää, eikö ole mitään varasuunnitelmaa vastaisuuden varalle.


 


Onneksi tällaiset tilanteet ovat harvinaisia ja kyseisessä tapauksessa asiakkaille annetaan "tolppalupa", mikä toimi tämän poikkustilanteen vallitessa pääsääntöisesti hyvin ja asiakkaat suhtautuivat lähinnä ymmärtävästi.


 


Helsingin Matkapalvelusta saadun tiedon mukaan teille järjestettiin matka välityskeskuksesta joka oli tilanteesta johtuen reilusti myöhässä. 


 


Pahoittelemme tapahtunutta teknistä ongelmaa ja toivomme, että sellainen ei toistuisi.


 


Ei taas MITENKÄÄN pahalla, mutta kerrotaanko tässä MITÄÄN OLEELLISTA????? Täh? Vai olenko minä vaan niin prleen tyhmä?


 


Aamulla klo 10 pintaan on omisarvis, sitten pitää evästää ja kohta sen jälkeen onkin taas miitti. Missä helkkarin välissä niitä töitä oikein taas ehtii tehdä? Ketuttaa, eikä ihan vähän. Rtg-vastauksia arvis ei suostunut meilillä antamaan. Hmph, kulumia vaan sanoi olevan ja puhuvansa muusta sitten lisää. Jahas, mistäkähän oikein sitten onkaan kyse? Suorastaan haittaa tämä epätietous. Mutta älkää surko, toki minä tulen välittömästi rapoamaan, jos jostakin ilmeisen tärkeästä on kyse. Jos todella tärkeästä, minä jopa postaan asiasta! *toivoo, että ei*


 


En edelleenkään ymmärrä, mihin illat menevät. Yks-kaks pitää mennä nukkumaan. Sitten sitä heräilee vähän väliä ja juuri kun on parhaimmassa unessa, alkaa kissa jolista omiaan. Aina on jotakin asiaa, eikä kissaa voi edes siirtää tähän typerään kesäaikaan. Mussu nukkuu päivät, herää ja tahtoo ruokaa tullessani kotiin ja alkaa uudestaan unille. Sitten tulee viereeni goisimaan alkuillasta. Mutta annas olla, kun yö on pimeimmillään ja torppa hiljaisimmillaan! Silloin se alkaa, katkeamaton omalaatuinen mäyryäminen... argh. Ei, kissaa ei ole kiusattu, ei edes yritetty tipauttaa parvekkeelta, ei myrkyttää tahi muuta muka-hauskaa. Huolta on pidetty ja paijatettukin. Mutta kun väkisin yrittää pitää kattia hereillä illalla, se ei onnistu. Tulee vain hirmuisen pahantuulinen, raapiva ja hyökkivä kattiska.


 


No, nyt Vinski on saanut minut siis taas hereille ja pummaa aamumaitoa (kissimölöä!), sapuskaa, purut olisi tyhjättävä ja vaikka mitä. Tehdään, tehdään – sillä aikaa vaffat kaffet tippukoot ja mömelöt ropiskoot itsestään purkeistaan tuohon pöydän nurkalle. Onneksi hyppyleipäkone osaa itse hyppyyttää leivät sentään ylös ;D


 


Päivän slogan: Jotkut tekevät rahaa, jotkut taas elävät – minä en tee kumpaakaan...


 


Päivän biisi: Banana Boat Song


  


Luettua: Daphne Kalotay – Bolshoin perhonen, kahdessa eri ajassa liikkuva tarina koruista ja niiden omistajista. Ei paha, vaikka hömpäksi luulin. Enemmän kuin pelkkää hömppää ihmisten välisistä suhteista Stalinin ajan Neuvostoliitossa, pakenemisista, kohtaloista, pettämisestä ja jättämisestä, toki nimen mukaan myös baletista. Sekä eräästä nuoresta miehestä, joka etsii epätoivoisesti biologista äitiään. Lopulta aika vinkeä(kin) tarina, kelpoisa siis. Bettina Arndt – Seksipäiväkirjat – mitä makuuhuoneessa tapahtuu ja mitä ei. Voi hyvät heiluvat sentään. Naisen tekemä opus eikä kyllä uskoisi. Siis tässä ollaan nyt minun mielestäni sillä kantilla, että pitää olla aina valmiina petiin,  jos miestä huvittaa. Kyllä se alkaa sitten itseäkin huvittaa. Ja pitää tehdä mies tyytyväiseksi, sitten on itsekin, vaikkei mitään saisikaan jne. Käämi kärähti, voi olla, että joku toinen lukisi tämän eri tavalla, mutta meikää alkoi vaan vetuttaa simona. Ei enää minulle, tunput käteen ja äkkipalautus! Jouko Heikura – Mustien vuorten varjossa. Rakel on sotareportteri, joka haluaa kuvata tavallisen ihmisen elämää ja kärsimykksiä.  Hän lähtee Balkanille ja näkee Caucescujen teloituksen, Sarajevon piirityksen, sodan. Romeon kanssa hän kulkee muuallakin. Asemapaikkana on välillä Unkari, äidin syntymämaa. Aika luettava opus, linkkejä moniin asioihin, Suomen kansalaissotaankin, radikalismiin, kommunismiin – paljon muka-asiaa ja rhomandiikkaakin. Ei kuitenkaan liikaa, joten menee hyvin myös ajankuvana. Ei paha, ei. Mari Jungstedt – Kevään kalpeudessa. Knutas joutuu tutkimaan omalaatuista murhaa, jossa rutinoitunut juhlien järjestäjä joutuu myrkytetyksi. Syylliseksi epäillään tietysti vaimoa, mutta... juttu onkin huomattavan sotkuista. Komistario joutuu itsekin miettimään mm. omien nuortensa sotkuja, samalla selvitellen muu nuorison tekemisiä ja yleistä pahoinvointia nyky-Ruotsissa. Kelpoisa Jungstedt, kuten odottaa sopiikin. Ei kuitenkaan mikään erityisen poikkeuksellinen... Matti Rämö – Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin, hymyn voimaa ja sodan jälkiä. Mmm, tästä pidin täpöllä. Meikäläinen kun ei tällaiseen reissuun enää ikinä kykene, ei olisi edes terveenä kyennyt... Hienoa, värikästä ja arkista(kin) kerrontaa ihmisistä, teistä, muistomerkeistä, maista, ruuista (nuudelikeitto miehen tiellä pitää!). Mukana karttoja, kivoja piirroksia sekä valokuvaliite. Hyviä vinkkejä matkaan aikovalle fillaristille tai muuten vaan omatoimimatkaajalle! Suositan kaikille matkakirjoista ja em. maista kiinnostuneille, erinomaikas opus! Arne Dahl – Pimeyden kutsu. Nuori tyttö katoaa ja samaan aikaan löytyy mies kurkku katki, just. Ja tästä lähdetään jahtamaan pedofiilejä... Itse asiassa, tässä kirjoitettuna kuulostaa tosi omalaatuiselta, mutta kirja kyllä toimii kuten pitääkin eli Dahlin A-ryhmä toimii taas! Ei paha, jos kestää kaiken karuuden tässäkin... Ja – tavan mukaan – en minä kaikkia ehtinyt vieläkään listata. Tuolla on vielä vaan kolme pinoa ja lisää tulee *muahahhaaaaaaaaaah, hullun naurua*.


 



 


POLKA TAHTOO,  ETTÄ NE ON VIIKUNOITA, TAATELEITA MELKEIN JOKAINEN....


 


 


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti