sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

JUU, JUU, NORMISUNNUNTAIN VÄNINÄÄ TAAS KERRAN


Welhotar on taas äärettömän väsynyt, vaikkei nukuttanut tai juuri siksi. Vali-vali siis vaihteeksi. Särkee, juilii ja jomottaa. On se prlettä, että koivet eivät kestä yhtä pikkuista retkeä kerran viikossa. Silti pitää vääntäytyä huomenna taas Varastolle. Nyt, jos koskaan, tekisi mieli hakea sairaslomaa. Mutta ei, ei se käy – ainakaan vielä. Odottelen ja varmistan, että työsuhde jatkuu. Huhtikuun puolella voi alkaa toteuttaa erinäisiä hankkeita, ehkä. Päälääkäri ja työterveyshuolto, ylä- ja alapään (pervot, ne KOIVET) remonttisuunnitelma voisivat olla tuolloin meikäläisen kehityshankkeita. Ei tarvitsisi neljään kuukauteen stressata työn suhteen. Yöllä kun taas tuli kelattua kaikenlaista, todella kaikenlaista. Eikä oikein mukavaa, suoraan sanoen.

Onneksi kuitenkin Kummisetä tuli edes avuksi eilen. Tapasimme Risman edustalla sen jälkeen, kun olin Ihan Itse käynyt kirjastossa. Kiitti taas, Malmin kirjaston tätsyt. Ainakin erityiskiitokset hänelle, joka aina on kiinnostunut lukemistani ja tilaamistani opuksista. Kerroin näet hänelle, että pidän myös blogia, jossa kerron mitä luen ja arvostelen ne lyhyesti. Tätsy innostui, koska on jo osin eläkkeellä ja on ostanut uuden PC:n itsellensä. Kerroin sitten Vuodatuksesta ja Lokilistasta, annoin osoitteet ja kaikki. Että sieltä löytyy kirja- ja kirjallisuuslokeja, myös kirjastolokeja jne. Yllytin perustamaan oman blogin, ihan vaan harjoitusmielessä. Hän oli kovasti innostunut.... että terveisiä vaan, jos törmäät jossakin vaiheessa tänne meillekin. Malmin kirjaston palvelut ovat kyllä olleet aivan huippua!

Kirjastosta siis Rismaan, ja jee, taas oli varsinaiset viiskymppiset. Kun niin paljon on nyt kirjoitettu maustamattomasta lihasta, sitäpä nyt oli sitten tarjolla. 50 %:n alennuksella iso kasa, kun ei ole mennyt kaupaksi. Eli lienee vähän harhaista tuo haluaminen. Ymmärrän kyllä yhden asian, miksi jotkut eivät osta esim. maustamattomia tipusuikuloita – niistä näet näkyy, että ne ovat oikeaa lihaa eli tapettua tipua! Marinadi peittää kivasti sen totuuden. Samoin oli luomulihaa ja –jauhista tarjolla tod. paljon, että turha siitäkin on marista. En ostanut, ostin niitä tipusuikuloita ja toisenlaisia tipusuikuloita sekä vähärasvaista lehmän jauhista. Kaikki viisikymppisiä ja menivät pakkaseen odottamaan lähipäivien evästysorgioita. Liiteri taas tarjosi kissanraksuja 25 %:n alena, siis ihan priimaa, sitä samaa, mitä kissi muutenkin mieluusti syö. Samoin vihanneksia oli halvennuksella. Selvisin aika monesta ostoksesta noin yleensä ottaen edukkaasti jälleen kerran. Osuivat nyt Welhottaren peruselintarvikkeisiin aika näpsäkästi. Ylimääräisenä mukaan tarttui lime-kermaa, mausteita ja rahkaa, noin piirakantekomielessä. Belgarion on kuitenkin tulossa lomille...

Kummisetä sitten tuli ihan kotiin asti. Selvisi tavallaan sekin, miksi hän kovin myötämielisesti lähti avustamaan. Hän halusi selkeästi jutella parista asiasta, jotka olivat jääneet painamaan mieltä. Keskusteltiin sitten ihan vakavasti ja pohdittiin asioita, hän tosin vähän viinin voimalla. Menihän siinä melkein kolme tuntia, ennenkuin kaikki tuli käsiteltyä ja miehen mieli silminnähden keveni. Ei hänelläkään ole sellaisia ystäviä, joiden kanssa puhua eräistä asioista avoimesti ja asiallisesti. Saatiin taas omat ja maailman sekä Suomen asiat oikein hyvälle mallille ,D Hyvähän se, että Kummisetä on olemassa ja tuossa vieressä.

Sen verran iski kipu ja väsy, että söin vähän ja vedin tunnin torkut. Lueskelin ja olin jo sulkemassa konetta, mutta jämähdin oudosti taas Lokistanian syövereihin – haa, pari mukavaa löytöä. Täytyy taas seurata näitä lokeja jonkun aikaa, ennenkuin niistä voi sanoa mitään ,D Hmph, äkkiä sitä taas huomasi kolmen tunnin menneen. Outoa, mutta mukavaa :)

----------------------------------


Purrrrrrrrrrrrrrrrrve, kattiskat! Hah, jaksoha toi mamiska tuada mulle kaikkee. Mä sain, hei ihan kaikkee. Mä sain tiätty kissinpurui, oltiinki aamupissill yhtä aikaa mamiskan kaa äskön. Eikä kumpaakaa hävettäny *tsihih*. Sitt mä sain maitonapikoit ja kuivamuanaa ja puukkiruakaa. Sitt mä näin, ett toi oli ostanu jauhist ja tipuu ja donarii ja kaikkee. Ei meill tuu nälkä taas viikkoo ainaskaa. Varpisti mä saan ainaski maistaa kaikkee. Hyvä mami ja Kummisetä, seki nimittäi kävi tääll. Sain sitt eile viälä illall vähä semmost jotai piffiheekkuu maistaa, oli kauheest mausteit, mutt ku mä välttis halusin nii mami anto nokareen maistaa. Kyll mä söin, mutt en halunnu lisää... ähh, se oli oikees... mausteet ei oo kissien jutska! Mutt söin, ku kerta onnistuin pummii. Ja sitt mä vedin vähä hepuloit taas illall, semmosii snadei niinku. Näyttää vähä silt, ett tänää mami alkaa pölkkäröimää tai jotai. En tykkää. Se puhu kaavoist ja pölyst ja roskist ja semmosist. Sitt se puhu kukkasist ja mullist ja kaikest. Mutt sen mä tiädän, ett ei se kaikkee millää voi jaksuu. Toivottavast ei, mä meen sitt taas iha sekasi, nimittäi. Eilenki se pyykkäs karmeen kasan kuteit, en tajuu miks. Sitt me vedetti snadit päikkärit. Ja mä söin taas. Mami lukitti ja istu koneell, tosi pitkää. Sitt se pönki vaa sänkyss, ei taas saanu nukkuu kunnoll, siis kumpikaa meist. Meinattii nousta jo aikaisemmi, sitt noustii toss kolme maiss. Mä sain kalkonii ja mami kaffet ja niit kärtsättyi leipii. Ja eiks tää taas oo kirja kädes. Mä vast oo lukenu siit kirjast ku kaks runova. En mä oikee ymmärrä, mutt mami selittää sitt. Ett mull nyt menee aika paljo aika toho hommaa. Ett mä luen ihan koko kirjan läpi, niinku mä oon päättäny. Ett täss huushollis on kissinki pakko vähä sivistää itteesä!



Mutt täss mä pummin mamilt napikoit, oikee tehokkaast nimittäi – heti irtos! Mutt hei, kliffaa söndaagii kaikill ja hyvei ruakii kans. Huamisee...

-----------------------------------

Voi Vincent, sivistyksen kaipuussa elää siis kissakin – liikuttavaa.

Päivän slogan: En minä elä tyhjän päällä, tyhjä elää minussa!

Päivän biisi: Ikuisesti teini-ikäinen

Luettua: Armas Alvari – Vuodenaikoja, ajanvietenovelleja. Welhotar piti tästä kokoelmasta, kovasti paljon lopulta. Yksi niistä opuksista, että kiherrytti välillä ääneen. Osassa taas oli hyvin vakava ote. Pieniä ja yllättäviä tarinoita, hyviä oivalluksia ja erinomaista ihmiskuvausta. Nimenomaan hiukka outojen ihmisten kuvausta vielä oudommissa tilanteissa ja yhteyksissä ,D Sen verran hyvä kokoelma, että en edes kehu pidempään. Lukekaa itse, Welhotar suosittaa lämpimästi! Kreetta Onkeli – Kotirouva, olen vähän vältellyt tämän lukemista eli tämä on ollut tarjolla jo ennenkin. Ihan siksi, että Onkelista on hehkutettu vähän liian paljon. No, pidin tästä, kyllä, mutta silti jokin jäi kaihertamaan. Ehkä tietyt tyylikeinot, jotka eivät minua miellytä. Tyypillisimpänä monisivuinen lause... se tehoaa kerran, mutta ei tällaisessa romaanissa enää useampaan otteeseen. Lievän kliseisiä asenteita, voisi olla jopa ironiaa, mutta ei kuitenkaan aivan. Eli suositan kyllä osittain, jokainen miettiköön tykönänsä, pitääkö tästä. Voisi jopa väittää, että tässä ratsastetaan aikaisemmilla meriiteillä. Epäuskottavuus ei myöskään ole tässä eduksi. Jälleen erittäin subjektiivinen mielipide, tiedän. Pidin siis, osittain ja jollakin tavalla. Jokainen lukekoon siis tämänkin itse ja tehkööt omat johtopäätöksensä...

                                           


                                             MATELEVAA SUNNUNTAITA!

PS: Virpomisvaroitus - tänään on se päivä, jolloin ovelle ilmestyy pikkuihmisiä, jotka eivät enää tyydy karkkeihin vaan kinuavat suoraan juuroja vastineeksi niistä kräkeistä. Älkää siis avatko ovea, mikäli ette halua olla ilkeitä ihmisiä!!!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti