sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

LUNSSAA JA RUOKAPOLKKAA


Huaa..hhhmenta, toverit! Welhotar on edelleen lunssassa, ei parane, ei pahenekaan. Koipia särkee tavallista enemmän, samoin kättä. Lisäksi päätä särkee ja tämä on erittäin epätavallista. Welhottarella kun ei ole päänsärkyä edes krapulassa. Uskotaan, flunssa tämä on. Jos ei huomenna ole yhtään parempi olo, käyn TTH:lla näkyilemässä. Tämän päänsäryn ja väsytyksen kourissa ei naiteta eikä alleviivailla yhtään mitään!

Onneksi armas Belgarion tuli eilen avittamaan, kiitos tuhannesti! Hädin tuskin jaksoin raahautua mukaan. Onneksi kirjoja oli varauksessa ja pari helmeä löytyi hyllystäkin, mukavaa =D Lisäksi Risma tarjosi kivat 50 %:n alet, tällä kertaa pakkaseen päätyi naudan jauhelihaa, sitä 7 %:sta alehintaan. Lisäksi kasvispyöryköitä (se toinen puolivalmiste, jota sopii käyttää), jotka syödään tänään pois. Muuten ostosvuori oli taas melkoinen. Kun käy vain kerran viikossa kaupassa, pitää ennakoida ja muistaa aika monta asiaa, hammasharjoista lähtien... Lisäksi tällä kertaa löysin eräästä ruokapolkasta mielettömän hyvänkuuloisen reseptin, jota varten tarvittiin toki myös ylimääräisiä emmeitä. Ja totta on – taksot olivat taas etuajassa. Tämä viikko on ollut ihmeellinen, myös kuljetusmielessä siis.

Minähän en yleensä tee ruokaa keittokirjojen tai ohjeiden perusteella kovinkaan usein. Leipomukset ovat asia erikseen, niissä on jopa suotavaa noudattaa reseptiä. Olen lueskellut monia hyväksi todettuja ruokapolkkia ja säveltänyt niiden pohjalta omia väännöksiä. Tosin niin paljon muunneltuna ,että en ole viitsinyt sen kummemmin asiasta edes mainita. Mutta tällä kertaa on aivan pakko suositella Limepippurin katkarapupiirakkaa, jota siis tein eilen. Tuossa linkki vie suoraan ohjeeseen. Ohjetta tosin muuntelin lisäämällä ruokakerman tilalle kolmen juuston ruokakermaa. Belgarion ei pidä kypsennetystä paprikasta, joten korvasin sen n. 1.5 desillä ohuen ohuita suikaleita purjon vihreää osaa sekä samalla määrällä herkkusieniviipaleita ja hitusella valkosipulia sekä thaicurrya. Pohjasta tuli todella hyvää, kiitos vielä kerran. Piiraan koostumus oli juuri sopivan kostea ja mukava. Tosin emme malttaneet odottaa sen tekeytymistä eli ensimmäiset viipaleet syötiin tulikuumana. Seuraavat sitten jo hieman jäähtyneinä eli kannattaa odottaa hetki ennen tarjoilua – kyllä se on silloin parempaa. Onneksi en lisännyt täytteeseen suolaa, vaikka ohjeessa se mainittiin. Omasta mielestäni suolaa oli vähän liikaa, Belgarionin mielestä juuri sopivasti. Lieneekö kyse sitten siitä, että nyt käytössä oli vain sellaista sitruunapippuria, jossa on myös suolaa mukana. Eli – piirakka oli erinomaista ja tulemme käyttämään reseptiä jatkossa. Mielessä vilahti jo savukalan käyttö, samoin pelkkien sienten ja vihannesten tai vaikka käristettyjen kanasuikuloiden ja purjon tms. täyttämä piirakka. Mmmm... No, ähkyhän siinä tuli, täyttävää tavaraa kuitenkin.

Vetäydyimme lepäilemään, tosin pyykkikone teki työtään ja astiat lilluivat vedessä. Belgarion nousi kuitenkin imuroimaan ja minä hoitamaan pois pyykit ja astiat. Tunnin päästä nautimme jälkiruuaksi erinomaisen hyvät vaffat kaffet sekä suklaapatukat, joissa oli enemmän pähkinää kuin suklaata ja toffeeta. Liiterin valikoimista, hyviä, eivätkä liian makeita! Lisäksi sain lopultakin sen erään elokuvan koneelleni, eli maailman eräs lähes parhaista leffoista, Avaruusseikkailu 2001. Belgarion katsasti myös koneen läpi ja totesi, että mitään ihmettä tässä ei ole. Tuunasimme pari juttua Operasta erikseen kuntoon, minä kun en sitä kovin hyvin tunne. Ja kas, kyllä tämä nyt taas pelaa kuni junan vessa! Belgarionin lähdettyä luin pari lokia, mutta väsy ja lunssa veivät sänkyyn peiton alle kunnon päivätorkuille vähän yli tunniksi. Loppuilta meni kevyesti lukien ja toisella silmällä TV:ta vilkaisten. En jaksanut valvoa, annoin unen tulla ja viipyä niin kauan kuin halutti...

------------------------------------


Purrrve, kattiskat! Joo, anto unen tulla, toi mammiska. Mä yritin herätellä sitä normiaikaa, mitä viälä. Sano rumei sanoi ja tökkäs isoll tyynyll vaa mua. Vaiks toisell oli aamuheekkunälkä, nih! Nous vast neljält sitte. Ziis, mamiska on goisinu melkee ku kissit. Se uhkas viättää tänki päivä sänkyss mun kaa. No, ans kattoo jaksaas se. Yleensä se ei jaksa. Kyll se sitte välill kuiteski nousee jotai väsää. Ei se osaa olla nii relana, ku me kissit. Sit se aivastelee nii, ett mä pelästyn vähä välii. Eikä sill oo kunnon ääntä, semmost omituis kähinää vaa. Hih – eipähä pysty kiljuu sitte mulle! Jotai hyvääki tässä. Juu ja sitt kehtaa skrivaa tost eilisest safkast, mölli mami. Mä en nimittäi saanu yhtää katkist, funtsatkaa nyt, ei siis yhden ainoota! No on siihe tiätty se yks syyki, ett mä oisin oksunu sen heti. Mutt silti, vähäks hei oon katkero. Ku ne haisu niiiiiiiiiiiin hyvilt... Ja noi menee ja lappaa kaikki sisääsä, hirveet ahmimist. En paljo viittiny katella, menin basee goisii. Pois täält maaailma pahuudest, niinku. Sain mä sitt pussimääkäruakaa ja se oliki heekkuu taas. Ja yäpalaaki ja napikoit ja semmost. Ja Poika oli mun viakus – siihe asti, ku mä lähdin pois niist geimeist >o< Mami sano, ett sen piti ottaa foto siit safkast, mutt se syätii liika nopeesti.



Ei oo mustakaa fotoi nyt. pakko tämmöne vriijutska taas laittaa. Mä ku en suastunu mamin kuvattavaks nyt olleskaa. Mä haluun nyt vaa tsigaa sen skrivaamist ja sitt just koht alkaa goisii. Hei – kliffaa päivää kaikill. Huamisee...

-----------------------------------

Vincent oli eilen todella hieman katkera, kun ei saanut katkarapuja. Ikävä kyllä, niissä se allergia on pahimmoillaan. Mutta muuten meillä kaikilla oli aika onnistunut päivä yhdessä!

Päivän slogan: Jännittävät viholliset ovat haastavampia kuin tylsät tuttavat!

Päivän biisi: Kuka teki huorin

Luettua: George Beahm – Jästit ja taikuus, Harry Potterin ja J. K. Rowlingin tarina, juu, niin, tällä kaveri taatusti on tahkonnut rahaa Jenkeissä ja Briteissä. Kirja koostuu ilmestyneiden kirjojen ja elokuvien lyhyistä arvosteluista (muualta kootuista siis), kirjailijan lyhyistä kommenteista eri haastatteluissa sekä lyhyestä ns. elämänkerrasta,  muutamasta värikuvasta (jotka suomalaisessa versiossa on painettu kahteen kertaan), linkeistä, Harry Potter –matkojen mainostamisesta jne. Eli sillisalaatttia yhdessä nipussa. Uppoaa varmasti faneille eikä juurikaan tarjoa uutta asioita seuranneille lukijoille. Harmi, että suomenkieliset linkit ja muutenkin suomalaisten lukijoiden kommentit ym. puuttuvat kokonaan – siihen ei varmaan ole riittänyt aikaa eikä halua. Eli tästä tuskin lapset ja nuoret saavat paljoakaan irti. Ehkä uutta Potteria odotellessa tämä on ollut kuitenkin hankintalistalla periaatteen vuoksi, jonka toki ymmärrän. Itse en pitäisi tätä mitenkään käyttökelpoisena opuksena mihinkään, kunhan luin läpi. Ainoa pieni kiinnostus virisi kirjojen kuvittajan mielipiteistä. Mitään uutta kirja ei siis tarjoa, sen voi jättää ainakin hankkimatta ja lukeakin vain täytepalana. En siis suosittele, en edes minkäänlaiseksi hakuteokseksi. Belgarion ja minä kyllä odotamme seuraavaa Potteria, emme mitenkään kiihkeästi, mutta kun
se toimitetaan nimittäin meille ilmaiseksi ,D Emme siis kumpikaan sijoittaisi siihen enää rahaa. Asia oli toinen ensimmäisen osan ilmestyessä, jolloin Belgarion oli vasta tutustumassa fantasian maailmaan ja halusi kirjat itselleen... ja toki Welhotar luki ne heti perään. Eli tämä opus kannattaa jättää hyllyyn, mikäli ei akuuttia tarvetta ole!
 

                                


                                NUHAISTA SUNNUNTAITA!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti