tiistai 11. maaliskuuta 2008

WELHOTAR ON RETKEILLYT - KUMIANKKOJA JA CURRYA


Mitenkähän eksyinkin eilen Allyn tilitysnurkkaan, jossa Ally ihan itse lupasi tehdä minusta analyysin:

1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, laitathan tämän blogiisi

Ja Allyn vastaus on sitten tässä *kikattelee vieläkin*:

Polgara,
- Sinä olet bändinä Sielun veljet ja elokuvana Being John Malkovich (jollei sitten joku tekopirteä Tena-mainos)
- Meitä yhdistää pilkallinen asenne joihinkin elämän ilmiöihin ja rakkaus kissoihin.
- Minusta on kadehdittavaa, kuinka osaat kirjoittaa arkisistakin asioista riittävällä draamalla ja mielenkiintoisesti.
- Ensimmäinen muistoni sinusta on ensivisiittini blogiisi, jolloin olin täysin myyty Vincentin osuudesta blogissasi.
- Sinä olet tietenkin viekas, elämäänähnyt, äärimmäisen monirotuinen maatiaiskissa.
- Kuinka nimeksesi tuli Malmin Polgara?

Ja tuohon viimeiseenhän on vastattava, että Polgara, velhottaren tarina, on aina ollut yksi suosikkikirjoistani. Varsinkin erinäisten kadehdittavien taitojen takia ,D Lisäksi asun Malmilla, joka jo edellyttää jonkinlaisia survival game –kykyjä sinänsä, häröjen ja hörhöjen tuntemista, paikallisen mannevähemmistön kunnioittamista ja tuntemista jne. Joten nimi sopi kuni nenä päähän, varsinkin kun Belgarionkin luettuaan kirjan piti sitä eräässä mielessä varsin sopivana =O Kiitos, Ally, kiva juttu! Taisi mennä Varaston työtuoli pesuun, tenatti niin kovasti, toivottavasti ei mennyt läpi.

Tuli nimittäin kiirus taksolle, joka oli lievästi myöhässä, mutta siedettävästi vielä. Eli ei paha. Yrjö tarjosi halvennuksella perustarpeet eli rasvat ja shampoot sekä lahjukset, yesh. Ja sitten halliin.... nuuhnjamkääk! Eli ihania haisuja, vähän ostin lihaakin! Poikkeus todellakin. Lisäksi mausteita, mutta vain yhtä plaatua. Hitsi, maustepuodin pussukat ovat nousseet entisestä 2 juurosta 2.50 juuroon. Aika iso nousu. Täytynee käydä hakemassa jostain ns. oikeasta itämaisesta puodista suurtalouspakkauksia mm. vahvaa currya, punaista currya ja muuta normijuttua taas, kun ehtii ja jaksaa. Kääk tuli Marimekon jo halvennetun kivan näköisen takin hinnasta – vain vähän alle 300 juuroa! Huh.. kenellä on varaa sellaiseen? Kumiankkakauppa oli paikallansa ja valikoima lisääntynyt. Alla uudet ankat. Vasemalla vasta valmistunut ankka (tsempataan nyt Belgarionia), pahis ankka (Welhotar Itse, ja jos tämä blogi lopetetaan, seuraavan blogin nimeksi laitan Mustenpi Anka, rekisteröity siis jo minulle, ziitosta vaan!) ja sitten lekuriankka koska tämä on ainut sympaattinen lekuri, jonka olen ikuna tavannut. Taidan ottaa sen mukaan päälääkärille.



Tulomatkalla tehtiin varsinainen pöpelikkö-sightseeing eli haettiin yksi kiva autistinen poika ja häiriköitiin Hertsikan ja Viikin kautta Malmille. Nuorimies oli varsin herttainen, vaikka oli yksin matkalla. Oli kovasti kiinnostunut minun aidosta tekotiikerigeparditakista, jota halusi hiplata, ja minähän annoin. Hymy oli kaunis ja hän innostui juttelemaan, tosin sanoja oli vähän ja aika vaikea ymmärtää. Äiti ja isosisko hänet huolekkaasti saattelivat taksoon ja kuski tunsi kaverin, joten ei hätiä mitiä. Kuskikin oli mukava. Mietin vain, kun noita kuskejakin on kovin erilaisia, kenen kyydissä poika selviää hyvin ja kenen kanssa ei. Nytkin oli vähän vaikeaa, kun hän ei halunnut pitää turvavöitä, mutta kun minullakin oli, siitä selvittiin kimpassa ,D Lisäksi piti vähän väliä tarkistaa, että matkakortti on varmasti mukana ja olihan se. Että ihan kiva reissu kaikkinensa – olipa mukava olla vähän ulkona ja ihmisten parissa!

Töitäkin tuli tehtyä normimaanantaita enemmän, monet jäävät kohtapian taas lomille. Lisäksi flunssa leviää Varastolla ja porukka pitää 2 – 3 päivän sairaslomia yhtenään. Tästä äkkiä kertyy meikäläiselle mukavasti töitä... nyt maanantaina kun lähes kaikki olivat edes käymässä kustannuspaikalla ,> Mietin, pitäisiköhän tästä lekurille tänään, tai sitten ei. Katsotaan. Ei ole kauhean hyvä olo, yskä riipii, väsyttää...

--------------------------------------


Purmenta kaikki vaa! Vai riipii mamii, joo, se ei nukkunu taas yälä ku yski ja mekasteli muute. Mäkää saanu sitt goisii. Ja hitsit, kävi siälä hallissa, mä tiän, eikä tuanu mulle siis yhtää mitää. Täst puhutaa viälä! Mä oisin halunnu kans jotai, nii sain vaa tavismuanaa. Ja toi noit typerii ankkoi, vaiks mä oon olemass. En tykkää nyt yhtää. Vähäks mä odotinki mamii, se viipy ja viipy. Mä olin ehtinyt jo sisustaakki vähä uudestaa noide mattoje kans ja kaikkee. Joo, sitt se vast tuli. Oli se saanu jotai lihaaki, mutt ei mulle. Tai jos siit sitt tänää sais ees maistiaisii, vähä ees. Must on kyll epist, ett mun pitäis syädä jotai halpista kissinmuanaa, jos ite vedetää heekkui. Evääksi se näytti ottava fisupuukin. Eikä mulle tiäteskää semmosta anneta, ei todellakaa. Mä saan vaa syädä kuivannei koppuroi ruakii. Mä valitan kissioikeusasiamiähell, tai EU:n kissivaltuutetull tai jonnekki – nih. Ku kerta ja kaikkee... oisko joku kissi siälä niinku valmis asianajaja jo?! Alko vähä ottaa päähä. No, mä annon mamill kuiteski luvan käyttää tilaa siihe, ett se esittelee noi ankat. Kattokaas, ku ne asuu siälä miss on kaikki mun kissitaravat eli kylppäriss. Ett toisaalta ne on mun kavrui kans, oha ne sillee hassui >o< En mä niille vihane oo. Vähä mä oon vihane mamill, vaiks toisaalt se on kai kipee. Nii et mä en nyt oikee tiädä, mitä mä tekisin. Ehkä mä meen aamutirsoill, sen jälkee sitä on paaaljo viisaampi. Huamisee!

---------------------------------------

Kiitos Vincent, lihaa on tod. vähän, mutta saat illalla maistiaiset. Eikä ankoille tarvitse olla katkero, ne eivät ole eläviä ,D

Päivän slogan: Parempi kunnon mehukas riita, kuin tapahtumaköyhä ja mitäänsanomaton elämä!

Päivän biisi: Lookin' Out My Back Door

Luettua: Pirkko Vekkeli – Liisa Lipsanen, Bisneslady, ei paha elämänkerta. Sujuvasanainen, helppolukuinen ja vähän tekopirteä esitys Lipsas-leidin elosta. Loppuosa meneekin Mauritzbergin mainostamiseen... Kyllä tämän lukee, noin niinkuin yleistiedon merkeissä, että tietäisi mistä puhutaan. Ei suurta kirjallisuutta eikä suuri elämänkerta, mutta kertaluvun kestävä opus kuitenkin. Suositan elämänkerroista pitäville sekä tämän leidin tekoja arvostaville, muut voivat unohtaa koko jutun. Debi Gliori – Magiaa mafian tahtiin, hitsi tämä viimeisin osa sarjasta oli jäänyt lukematta. Ilmeisesti siksi, että sarja on sijoitettu lastenosastolle. Aivan mielettömän hauskaa parodiaa magiasta, omituisista esi-isistä, lohikäärmeistä ja tällä kertaa s'tanan oudoista kärsimyksistä ja Manalan jäätymisestä sekä vaihtuneista vauvoista. Hihityttävää tarinointia, jota suosittelen kaikille hengen kohottamiseksi. Piristää kummasti!
  
                                 


                                    AAHHTSIH - TIISTAITA!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti