perjantai 7. maaliskuuta 2008

LOPULTAKIN PERJANTAI...


Perjantai – lopultakin! Viikko on ollut tämän vuoden pisin, ankea ja lunssainen. Kiirekin välillä, en silti ole saanut aikaiseksi yhtään mitään. En siis mitään järkevää. Kaksi työpaikkahakemusta on sentään lähtenyt, nekin vähän kummallisiin paikkoihin. Väliäkö hällä, pääasia, että on jotakin ajateltavaa. En ole jaksanut siivoilla tms. kotihommiakaan, aivan pakolliset eväkset ja kissinhoidon toki. Muuten olen yrittänyt vain loikoa, ettei tästä taudista tule mitään pahempaa. Minulla on taipumus saada keuhkopropleemia aika herkästi, ähh.

Tuossa juuri laskeskelin, että Belgarionilla on vielä ainakin 3.5 kk palvelusaikaa jäljellä. Niin se aika menee, hitsi. Poika on kuulemma tykönänsä miettinyt hakemista eri opiskelupaikkoihin ja hakeekin, nyt on vain kyse sitten siitä, minne kaikkialle. Ykkösenä on edelleen TKK, tietääkseni. Muitakin vaihtoehtoja on vilahdellut, joista osan olen itse meilannut ja linkittänyt edelleen hänelle. Se on näköjään vaan tuo tietotekniikka, joka häntä vetää niin kovasti puoleensa (sekä fysiikka). No, itsepähän tekee päätöksensä, toivottavasti oikean ja mielenkiintoisen. Ettei haahuile sitten, kuten äitinsä ,D Minä kun en vieläkään tiedä, mikä minusta isona (jee, vielä isompana siis) tulee!

Varastoa lähellä oleva taho hakee näemmä myös työntekijöitä, tod.näk. minulla ei olisi sinne mahdollisuuksia päästä. Lähinnä siksi, että jos lennän talosta koeajalla, ei vaikuta kovin hyvältä – eihän?! Voisihan sinnekin tietysti paperinsa runtata, mutta varmasti sieltä soitettaisiin heti P-P:lle... eli en taida kuitenkaan tehdä sitä. Parempi pysyttäytyä siis hiukan kauempana tuosta talosta sekä Herjaamosta. Pitäisi löytyä ihan Uusi Iso Talo, jota en ole vielä käynyt kaatamassa tai saattamassa muuten ongelmiin.


Tänään olisi taas nukuttanutkin, silti unta ei riittänyt. Outoa. Toivottavasti huomenna saa ja voi nukkua vähän paremmin ja pidempään! Jee – Kummisetä lupasi ehkä mahdollisesti hakea tulleet paketit, että pääsen tekemään vähän sitä sun tätä. Jotakin odotettavaa siis tällekin päivälle. Muuten olenkin yksin varastolla konttuurirottana tänään, työkaveri on vapaalla. Minäkin joko odotan fuduja tai päästäistä, tämä täällä tarvitsisi kovasti vapaata ja lepoa sekä rauhaa!

---------------------------


Purrrrrrrrrrrrmenta, kissit! Toi mitään lepoo tai vapaat tarvii. Menis vaa johki, mä oon päivisi ihan mialuust yksi. Saa goisii rauhas, eikä toi häiriköi millää jutskill. Jos se ois himas, se kuiteski keksis jotai semmost, jost mä en kauhees diggaa. Niinku toi pölkkäri, mä inhoon sitä. Onneks sitä ei kauheen useen käytetä *virn*. Toisaalta, jos se ois himass, ois paremmi ruakaa. Taas eilenkää tullu mitää heekkuu, ku tavisruakaa vaa. Hei – mä sain muute kissipostii, taas tuli semmosii näyteruakii. Kaks naksupussii ja yks pussi määkäruakaa. Ihan mun omall nimell, Vincent luki pääll, sano mamil. Kliffaa, ne ei vissii hiffaa,ett se on suaraa kissin nimi, ku siin oli sitt mamin sukunimi peräss. Vähäks mä olin ude, mutt mami ei viälä antanu sitä. Jos se antais vaiks nyt aamull, mull on kauhee nälkä jo. Ja päiväevästäki pitää saada tai siis niinku jättää. Jos mull tulee päiväll nälkä siin nukkumiste väliss. Ai taas tää muka meni ruakapuheiks. No se nyt vaa on tärkeet. En mä muuta oikee tee ku goisin ja syän. Sitt ku mami tulee, mä alan hepuloimaa ja sillee. Ett niinku vois se enempi varmaa leikkii. Mutt en mäkää aina jaksu tai haluu leikkii, nii ett aina ei kumpikaa sitt tee mitää. Ollaa vaa, se onki melkee parast! Ett niinku maataa sänkyll ja melkee nukutaa, mami rapsututtaa ja mä kävelen sen pääll tai jotai. Mutt hei, mä en laitakkaa tähä fotoo tänää. Me löydettii eile uus linkki ja tääll on kissinkoi ihan hurjast, uusii semmosii. Ett käykää näill sivuill, ne on kyll tost naapurist, mutt onha ne aika lähell kuiteski. Hurja paljo siälläki on tommosii kodittomii kissinkoi... harmi... niin komee yks leidiki. Ottaiskoha mami sen meill asuu, jos mä oikee pyytäsin. Ett niinku Kiisu - kasside kodu netis! Käykää tsiigaas ja vaiks laittakaa tein omat sivut sinne, sinn voi duunaa jokasell kissill oma sivu ja laitell fotoi ja kaikkee semmost. Ei olleskaa paha jutska, komei kuvei, hei kavrut >o<

Mä painun taas goisii, ekaks mä tahon ruakaa, mamiiiiiih! Huamisee...

----------------------------------

Kyllä, Vincent, ruokaa tulee. Tuosta kissileidistä en olisi niin varma. Itse kyllä ottaisin mieluusti toisenkin kissan, mutta kun Vincent on talon herrana, hän ei kaikkia kavereita suvaitse. Niin nainen kuin vaikka olisikin tulossa ,D

Päivän slogan: Teen sen minkä teen niin hyvin kuin pystyn, jos ei kelpaa, tulkoon itse tekemään!

Päivän biisi: Ei mittää (Työttömän arkiviisu)

Luettua: Teppo Kulmala – Anna pois mun kitarain, Lasse Liemola ja nuoruus vauhdissa. Liemolan kevyt elämänkerta, jossa paljon faktaa ja tarinaa. Tässä on myös mukavasti tuotu esille 50- ja 60-luvun nuorison elämää, joka oli kovin erilaista kuin nykyisin ,D Ei hassumpi, ei ollenkaan. Elämänkerroista innostuneille mukavaa luettavaa, samoin kotimaisen musiikin ystäville. Minä pidän kirjan kerronnasta, joka vaihtelee nykypäivän haastatteluista vanhoihin lehtiartikkeleihin. Hyvin koottu kokonaisuus ja erinomaista ajankuvaa. Welhotar suosittelee, tämän ikäisille ja hiukkasen vanhemmille kaltaisilleen... =D


                                   
       
                    PERSKELES - SE ON PERJANTAI!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti