perjantai 21. maaliskuuta 2008

WELHOTTAREN PITKÄN PERJANTAIN KIIREET!


Päästäiskiirusta näin Welhottarella... luuta piti trimmata, kissa harjata ja cappuccino-keitin puhdistaa (ette kai te luule, että tämä täällä on joku norminoita, täh?) ennenkuin pääsi edes käväisemään lennolla. Täysikuu oli aika komea, hienon kuvan olisi saanut. Mikähän se olisi se oikea aika lähteä tuonne tapaamiseen, kun eri tahot antavat eri neuvoja. Minä kun olen tottunut tähän pitkän perstain hulinaan – niin ja pääsiäisaamun myös. Tässä siis voisi hulista vaikka koko päästäisen oikein noitamaisesti. Se alkoi jo eilen, pesin nimittäin kylppärin.... ja olkalaukun sekä ison kassini.

Asiaan! Eilen olin haastattelussa, joka yllättäen olikin ryhmähaastattelu, 6 paikalla, 2 poissa, näistä sitten valittiin 2 – 3 jatkoihin. Minua ei valittu, miksi? No, ilmeisestikin olin liikaa äänessä ja puhuin turhan paljon. Arvelen, että jatkovalintoihin päätyivät perussekretaari mallia vanhempi, oikeine paplarikiharoineen ja jakkupukuineen, hyvä etten huutanut ääneen ”Aito Pitsiniska, hei, katsokaa!” ja toinen mallia hyökkäävä ammattilainen. Molemmilla oli paljon kokemusta taloushallinnosta, sitä ilmeisesti etsittiin, vaikkei suoraan sanottu. Muuten paikka olisi ollut kuin minulle tehty, mutta olen aina inhonnut tuota taloushallinnon puolta enkä ole kovin hyvin siihen joutunutkaan perehtymään. Oma talouteni nyt on ensisijaisena kuitenkin, mitä sitä muusta huolehtimaan ,D Onneksi soittivat heti haastattelun jälkeen siitä, ketkä pääsivät jatkoon. Eipä tarvinnut turhaan pähkiä tätäkään asiaa, oli helpotuskin, tavallaan. Nyt sitten odotamme 31.3. asti ja mikäli P-P ei saa turhia pultteja sitä ennen, työni jatkuu heinäkuun loppuun. Siinä on rauhallista aikaa etsiä jotakin muuta, jos aikoo siis. Tai olla tekemättä mitään ja pudottautua ansiosidonnaiselle.

Eilen oli Varastolla erinomaisen rauhallinen päivä, mikä oli tietysti hyvä. Tullessani puolilta päivin tein keräytyneet pikkujutut pois ja iltapäivällä ei ollutkaan paljon mitään. Hyvä kuitenkin, että tulin. Olen siis luotettava, olin paikalla n. 7 min. ennen kuin olin luvannut ,D Tarkkuus ennen kaikkea, jos P-P:tä ajatellaan. Eli ei kun tiistaina taas rauhassa töihin. Muuten koko päivän särki koipia aivan julmetusti. Keskiviikkoinen kävelyretki ja haastattelukäynti veivät kyllä koivet aivan mutkallensa. Minulla oli myös vaihteeksi toiset kengät. Eli yöllä heräilin vähän väliä jomotukseen ja hillittömiin kramppeihin! Prletto, kramppasi tuossa vielä aamullakin. Vedin 1.5 monivitamiinia, siinä on magnesiumia sen verran, että pitäisi avittaa tuohon vähäsen. Ja lepoa tänään, ziitosta vaan, ja mieluusti vielä ne kolme lisäpäivääkin!

Armas Belgarion on lomilla, jesh! Soitin eilen ja kerroin, että minulla on tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Savukala-sieni-purjo-juusto –piirakkaa ja kirsikkatomaatteja, jälkkäriksi jätskiä ja tsinuskikastiketta. Lisäksi Liiteristä löytyi taas uutuusherkku, myslipatukat, joissa on mysliä (ILMAN rusinoita!), appelsiinia ja vähän suklaata. Oli pakko maistaa eilen, ah ja njam. Hinta-laatusuhde on kerrassaan mainio, paketissa on 8 patukkaa ja se maksoi alle 1.5 juuroa. Joku tarjous siinä oli päällä, herkkua kerrassaan eikä turhan äkkimakeaa. Löysin myös pehmeitä kuivattuja viikunoita ja aprikooseja, ne kun loppuvat aina ensimmäisenä laatikosta kuorman tultua. Lisäksi olen varautunut näinä päivinä nauttimaan niitä uuniperunoita (oli pakko testata eilen yksi mikrotettuna). Jonakin päivä teen kesäkurmitsa-tomaatti-sipuli-sieni –hässäkkää riisin kanssa. Valitettavasti täällä eivät juhli lampaat eivätkä egut, ei myöskään mämmi tai paasha. Ei oikeastaan mitään perinteistä tarjolla siis. Muuten vain pikkuisen normievästä parempaa ruokaa.

Ehheeh, taas käväisi mielessä eräs juttu. Kun olen suunnittelut sitä kirjalokin perustamista eriksensä, voisin samalla perustaa Vincentille oman lokin ja sitten vielä Welhottaren eväslokin. Eväsloki olisi varmasti mielenkiintoinen ylläri. Kuvaisin joka päivä sitä, mitä aion syödä Varastolla. Siinä purtilossa olevana vielä. Mahtaisi olla näky! Ohjeetkin voisivat olla yllätyksellisiä... *kikattelee*. Ehkä minä hylkään vielä tämän ajatuksen ja seurailen näitä muutamaa mainiota ruokalokia, joissa olen vieraillut tod. tiheään viime päivinä. Pari reseptiä olen kopsannut, lähinnä kyllä ihaillut viitseliästä valmistamista ja kaunista esillepanoa!

Vielä asiasta kuudenteen: Eilen puhelin soi illalla jatkuvasti. Yllättäen kaikki soittelijat olivat jossain määrin alkomahoolin vaikutuksen alaisina. Olisin ollut minäkin, mutta kun ne pippalot peruttiin. No, vanha työkaveri vuosien takaa soitti ja juteltiin pitkään. Sitten soitti toinen vanha ystävä, joka aina lievässä viinissä muistaa soitella: hän kutsui minut häihinsä! Juu, minua öööö yli 5 v. vanhempi ystäväni on menossa oikeasti avioon 1.5 vkon päästä. He ovat asuneet yhdessä 4 v. ja nyt päättäneet juhlia asiaa menemällä avioon. No, onhan sekin tietysti mukavaa, että ovat löytäneet toisensa – tällä iällä. Ai että minullako ikäkriisi, no ei, ei ihan vielä. Ehkä se vielä iskee kohtapian. Niin, sitten soitti vielä Hörhötär lainatakseen vähän rahaa. Pyysin soittamaan nyt aamulla uudestaan. Hänen pitäisi päästä hakemaan tyttärensä lastenkodista lomalle. Aion tarkistaa asian, tuohon annan kyllä rahaa, sillä tytölle on äärimmäisen tärkeää päästä lomalle. Jos epäilen vähänkään, että raha menisi siideröintiin, en tällä kertaa aio lainata. Hörhötär ei ole lainojensa kanssa niin tarkka kuin Hörhö itse. Mitäs vielä, niin, yksi W:n tuttavakin soitteli melkein tuosta naapurista, olivat vaimonsa kanssa viettämässä saunailtaa myös hiukka oluissansa. Juteltiin ja sovittiin, että käyn joskus heilläkin iltakylässä. Lupasi vielä noutaa ja palauttaa minut kotoon. Aika hyvin huolehdittu vieraasta, jos näin käy =D

-----------------------------------


Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrviska, kissinkat Lokistaniassa! Ootteks teki käynee jossain lentääs, mä tahtosi tiätää? Meill on vähä onkelmii ton luutan kans. Mami meinas jo ottaa harja ja kihveli käyttöö, mutt se ois ollu kuulemma hullun näköst, tsihih. No, me siis käytii vähä tuala harjottelees. Eka kerta mulle, nastaa hei. Ja sitt, nii, mä olin eile tosi pahall tuulell. Siis ku ensi pestää kylppäri – kissin oma mesta! En päässy sinne vähää aikaa, ku kaikki oli määkää ja mun taravat oli ympäriisä eteses. Ja sitt toi puhu puhelimes. Mä tiätty kostin sen. Menin ja hypin pitki pöytii ja yritin katella kasvei, ett voisko niist haukkaa. Mun mitää miäli tehny, eikä noit sen vihreit voi oikeesti syädä. Mutt mitäs puhu puhelimes nii paljo, vaiks mä oon siis olemassa. Enkä saanu ees mitää ylimääräsii heekkui. Ihan piäne nokaree maksamakkaraa, no ei sitä kyll ollukkaa ku snadi biitti, ku mamiska näytti. Enkä mä sitä ois ottanukkaa paljo enempi. Mutt siis ei donarii, ei mitää! Mutt hei, Poika on tosissaa tulos tänää, mmmmmmmmmm. Mä jo valmistaudun, kävin äske jolisees vähä rauhallisemmaks itteni ja laatikoll ja sain heekut ja kaikki. Kohta mä meen lepään, ett mä jaksan olla hereill, ku Poika tulee sen Repun ja Stiflojen kaa. Ja sitt jossain haisuu fisu, mami luvannu jotai fisuruakaa. Varpist mä saan maistiaisii! On kissin elämä joskus kliffaa. Jos toi puhelin ei vaa sois iltasi. Ilta on mun ja mamin aikaa niinku. En tykkää, ku se höröttää ja kälättää eikä hualehdi musta sitt olleskaa. Epistä! Mutt täss on toine tämmöne kurkkimiskuva, miss mä tsiigaan mitä on tarjoll. Näin mä varmaa teen tänäänki.



Eiks ookki aika hyvä... tällee voi niinku salapummii lisää heekkui, kaikki luulee mua viaraaks kissiks. Ihan varmasti, joo. Mutt hei, kliffaa päivää kaikill, muistakaa pummii heekkui orjilt. Huamisee >o<


----------------------------------

Vincent, ei puhelin soi sinun kiusaksesi! Ja varmasti kissat osaavat pyytää herkkunsa ilman kirjallista huomautustakin...

Päivän slogan: Pääsiäinen on vain kerran keväällä, juhannus sentään joka kesä!

Päivän biisi: Elämän tarkoitus

Luettua: Neil Gaiman – Aarteita ja muistoesineitä, omituisia tarinoita, tai ainakin pitäisi siis olla. Jälkisanoissa kirjoittaja itse onneksi mainitsee mm. Lovecraftin vaikutuksen. Minusta parikin novellia tuntui kovin tutuilta, toinen onkin suomennettuna julkaistu Tähtivaeltajassa. Toinen taas oli tutunoloinen, kunhan vähän muistelin, eli Stephen Kingiltä on aikanaan ilmestynyt hyvin samanoloinen novelli, tosin pidempi, mutta aihe ja käsittely ovat niin tuttuja. Welhotar luki mieluusti nämä lyhyet novellit, tässä käy hyvin ilmi Gaimanin monipuolisuus kertojana, helppo siirtyminen kerrontatavasta toiseen. Toisaalta siinä on myös näiden novellien heikkous eli liian selkeä... voisiko käyttää sanontaa tyylin matkiminen. Sillä sitä tässä kyllä on ja aika paljon. Eli Welhotar piti, mutta jotenkin vierastin tätä koko opuksen tutunomaisuutta. Nähtävästi juuri siitä johtuen, että olen lukenut kauhua ja scifiä isot pinot, löysin paljon viitteitä jo julkaistuista tarinoita. Hyvää kerrontaa, mutta minä kaipaisin enemmän omintakeisuutta! Katja Kallio – Karilla, neljä sisarusta, joilla kaikilla on sama isä, mutta jotka eivät koskaan ole edes kuulleet toisistaan. Isä on kuollut yksinäissä ja vähän erikoisissa olosuhteissa. Tässä eri kertojat kuvaavat tuntojaan tapahtuman jälkeen. Pääosissa kuitenkin vanhin sisar Katariina, yllättäen muidenkin sisarten nimi on Katariina... Welhotar on aina pitänyt Kalliosta eikä tämäkään kirja sinänsä petä. Tässä kuitenkin tämä kertojien vaihto hiukka häiritsee, tarina loppuu kesken. Liekö sitten tehokeino, mutta minä en oikein pidä tästä. Muuten suosittelen kyllä, erinomainen romaani siitä, mitä ihmisestä jää hänen kuoltuaan sekä suhteiden verkosta ja niiden merkityksestä toisille osapuolille. Myös perhesuhteet ja kehittyvä, tahallinen kriisi käsitellään osittain suoran julmasti – mutta sellaista elämä siis on, tällä kertaa ei hömppää mukana!

                                      


                                   OOOIKEIN PITKÄÄ PERJANTAITA!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti