keskiviikko 3. syyskuuta 2008

WELHOTAR JÄTETTIIN HEITTEILLE - VAKAVA RIKKOMUS


Olipa eilen aika prkeleellistä kaikenlaista, voihan kilin ikenet!


Ensiksikin, minut jätettiin iltapäivällä heitteille. Iisalmi eli HMPK jätti minut jälleen kerran ilman noutoautoa. Täyttäisiköhän tämä heitteillejätön tuntomerkit? HMPK:n toimintaa voipi käydä kriseeraamassa täällä – käykääpä huviksenne, minä en nimittäin valehtele täällä lokissani. Tekstarilla tuli vain ilmoitus klo 15.15, että autoa ei ole saatavilla. Soitin Iisalameen ja kysyin, että eivätkö he tiedä, että Tsadissa on aina ruuhkaa siihen kellonaikaan ja vielä enemmän taksipuutosta, kun sataa. Vastaus oli, että he eivät pysty seuraamaan Helsingin taksoliikennettä. Hei kamoon, minä kysyin, seuraavatko he esim. säätilaa! Että siis tietäisivät, jos sataa, on enemmän ruuhkaa. "Emme myö nyt sillee oikkee..." Ziis ja katin mukkelit. Odotin sitten kylmässä sateessa, vähissä vaatteissa, yli puoli tuntia. En vielä laittanut noottia, pelkään omia reaktioitani. Tämä seisoskelu nimittäin tietää sitä, että jotakin aina tapahtuu myöhemmin. Nyt se toi kovat kivut koipiin jo iltasella sekä koko yön kestävät hillittömät suonenvetokohtaukset ja äärettömän kivuliaat krampit – sain tuskin ollenkaan nukuttua.

Lisäksi armas Vincent, karvatakamus, oli ilmeisesti uinunut peittojen alla koko päivän. Sieltä Belgarion oli hänet yhdyttänyt tullessaan. Kissa oli suostunut nousemaan vasta 10 min ennen tuloani. Olipa sitten virkeä kissa, joka lopulta klo 24 tienoilla isoon ääneen jolistessaan sai hermoni lopullisesti brakaamaan. Pistin kissin kylppäriin arestiin ja oven kiinni. Oli pakko, että olisin pystynyt nukkumaan edes vähän. Ei Vincent sitä pahakseen ottanut, hänhän nukkuu muutoinkin usein basessa. Itseä vain inhottaa tuollainen. Mutta oikeasti, sain pelastettua parin tunnin unet kuitenkin.

And last but not least, monitoimirintterissä on Belgarionin mukaan ilmeisesti virtalähdevika. Joutuu siis Kummisedän huostaan ja korjattavaksi. Täytyy tänään laittaa viestiä. En tiedä, mitä tapahtui. Pysäytin laitteen normaalisti, eikä se koskaan enää startannut uudelleen. Vika voi olla hyvinkin pieni... Toivottavasti setä saa sen korjattua tai sitten ostan häneltä uuden rintterin, siis käytetyn uuden. Kyllä minua nyt koetellaan, ikävää ettei koitella. Ei edes sitä!

Nyt odottelen taas postia *virn*. Ystävä ostoksilta viesti, että oli hankkinut minulle halajamani jakun. Sellaisen hän oli ostanut itsellensä ja se näytti ja tuntui hyvältä. Tilasin saman itselleni vähän isompana. Ihan uusi vaate – minulla =O Lisäksi lupasin viedä työkaverille Äiteen tekemät tossukat, jotka ovat muille kavereille olleet liian pienet. Toivottavasti ne ovat hänelle käypäiset. Pääsisin siivoamaan yhtä hyllyä, jossa on Uffaffaalle menevää tavaraa.

Varastolla on kovin kiirusta, oikeasti. Teen siis töitä kuin se kuuluisa pieni eläin, jota ei vieläkään ole suostuttu luokittelemaan. Loppupäivästä jo silmissä vilisee eikä pysty enää skarppaamaan. Harmi sinänsä, se tietää vain omien mokien korjaamista myöhemmin. Mutta ihan kaikkeen ei pysty, ei ainakaan yksin. P-P on raivostuttavan energinen ihminen (vetääköhän se salaa spiidiä?). Muut vielä ottavat suht iisisti, mutta ei hän. Palaveriin viedään kesken kaffittelunkin, jos hyvin käy. Ei minua, mutta siis muita. Jäks! Tulossa on taas jonkinlainen osastokokous, aihetta ei tiedossa. P-P puhunee yksin taas jostakin....

Ai niin ja tosiaan Belgarion kävi poikkeamassa, toi kissanpuruja ja jäi syömään sekä kaffittelemaan. Kyllähän tuo opiskelu ihan järjelliseltä näyttää, kun katselin mm. luentojen määrää ja muuta. On siinäkin jo tekemistä. Alku on ollut ihan järkevää vieläpä, mukavaa! Sovimme trehvit lauvantaiksi, nyt vain ruokin hänet sopivasti. Poika onkin elänyt omatekemällä banaanileivällä pari päivää ,D On se aika epeli, nauratti välillä! Selviää kyllä näemmä varsin omatoimisesti...

Kirjasto tarjosi uutuusluettelon ja sain heti täyteen 30 varausta. Niistä lauantaiksi ehtinee paikalle ehkä 4 – 5 opusta, hyvä niinkin. On minulla tuollaista vanhempaa lueskeltavaa vielä vähäsen jömmassa. En tällä viikolla aio käydä Varaston lähikirjastossa, aion suunnata Sekretaarimessuille jonakin päivänä ruokiksen tiimoilla. Ai niin, lähettäjälle kiitos ylimääräisistä lipareista! Varastolla ei ole tosiaan ollut tapana siellä käydä eikä työkaveri ole koskaan ikinä ollut mukana. Hän on kovin ilokas asiasta, kun luvattiin lippu ja käynti siellä ihan työaikana ,D

Jahas, lähden etsimään jotakin päällepantavaa. Pitäisikö jo ottaa leggarit käyttöön hameen alle – se voisi avittaa tuohon suonenvetoon ja kramppeihin (siis lämpöä edes). No, katsotaan... toiset kaffet ainakin tarvitsen vielä, minulla on armoton kaffepuutos tänä aamuna. Ai niin ja tiedoksi, kun lopetin sen tietyn mielipidelääkityksen, ei sen jälkeen ole tehnyt mieli mitään makeaa! Ei yhtään mitään. Ja silloin teki mieli joka päivä vetää levy suklaata, iso köntsä kinuskia tms. vastaavaa (en kuitenkaan sortunut aivan tuollaiseen mättöön – varoitan vain, että joillakin oireet voivat olla esim. tällaisia). Että sellaisia sivuoireita, olkaa varovaisia ja laittakaa tällaiset asiat muistiin. Niistä on hyvä infota vaikka hoitavalle lääkärille. Minulle tuo oli täysin poikkeavaa, koska en syö karkkia tai suklaata kuin pari kertaa vuodessa vähän reilummin (yli pari palaa)...


-------------------------------------



Purve, kavrut! Joo, vähäks karu alotus, mutt karu on kerrontaki. Mä olin vankilas! Koko yän siis. Toi vei mut basee, ku mä aloin pitää aika mekkalaa ja omaa kivaa pualilt öi. Siis saaks muka tommost tehrä? Eiks niinku orja pitäis nousta ja olla sillo kissin kaa ja kaikkee. No ei se kyll oikeest haitannu, ku mä painuin heti baseen goisiin. Heräsin siihe, ku mami itki ja huus äänee toss aamull. Taas sitä veti koipisist ja sattu. Se yritti selittää tota jutskaa. Mutt hei, en mä jaksu olla hereill päiväll, ku ei mami kerta oo himass. Ja ku se illall tulee, ei se paljoo jaksu. Sitt ku se alkaa lepuuttaa sänkyss, se alkaa jaksuu ja mä saan olla sen kaas. Eile se vähä kyll huispuloi, mutt Poika oli täälä nii ni mä seurusteli mialuummi sitt Pojan ja Repun kaa! Nih kerta. Mä nyt tiärä mitä ton kans pitäs tehrä. En mä oikee loukkaantunu eres, mutt silti. Nii ja sitt Tuijall annettii lisää multaa ja mä en saa enää mennä ilma mamin vahtimist sinne vähää aikaa. Kauheit rajotuksii niinku, hei, eiks täst oikeest vois valittaa vaiks EU:n kissituamioistumee? Kai semmonenki on, ku orjilkii on? No, en mä mamill oo vihane enkä katkero, me ollaa kavrui. Mutt yrittäis ny leikkii mut väsyksii. Mutt ku se ei jaksa ku se on kipee. Aika sekasotku jutska nyt! Tommose foto löysi...



Kliffaa viikon keskust, huamisee!


-------------------------------------

Vincent, minusta oli tosi ikävää sulkea sinut isoon kylppäriin kaikkine tavaroinesi.. toivottavasti kuitenkin ymmärsit asian pointin?

Päivän slogan: Jos sormus katoaa, jää sentään sormet!

Päivän biisi: Väsyttää

Luettua: Arnost Lustig – Pimeydellä ei ole varjoa. Kirjoittaja kertoo oman tarinansa. Kaksi poikaa hyppää keskitysleirin junasta ja lähtee vapauteen erittäin huonossa kunnossa. Pojat yrittävät vaeltaa takaisin Prahaan... vaikean ja hankalan kävelyn aikana takautumia keskitysleirin tapahtumiin ja keskusteluihin, nöyryytystä ja toivoa, kotioloihin ja muuhun tärkeään menneisyyteen. Tämä ei ole mikään tyypillinen kirja holokaustista eikä kuolemanleireistä. Suosittelen kaikille, minuun tämä teki vaikutuksen. Eija Wager – Paluumuuttajan päiväkirja, nimestä huolimatta ei mikään päiväkirja toki. Erilainen kertomus siitä, miten suomalainen jättää Italiassa sijainneen maatalonsa ja palaa Suomeen Inkooseen. Huomioita kulttuurien eroista, vaikeista asioista Suomessa ja Italiassa, ihmisistä sekä erityisesti eläimistä. Muistan lukeeneni leidin aikaisempia kirjoituksia elämästä Italiassa, joten tämä on mukavaa jatkoa elämäntarinalle. Suosittelen niille, jotka kuvittelevat muuttavansa edukkaasti ja helposti maalle, joko Toscanaan tai Inkooseen ;D Samoja ongelmia löytyy muuten molemmista paikoista, toisaalta ihmiset ja elämä joiltakin osin ovat hyvinkin erilaisia. Kaikille sopiva syksykirja, suositan.


                                        


                                                KESKIVIIKONTAITA!

PS. Työpaikka avoinna päivisin kissan leikittäjälle. Toimenkuvana kissan ankara leikittäminen, juoksutus ja treenaus sekä seurustelu siten, että kissa nukkuisi yöt kunnolla. Palkka kehno, jollei peräti olematon. Seura ja ruoka äärimmäisen hyvää! Yhteys suoraan Welhottareen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti