perjantai 5. syyskuuta 2008

AH - PERJANTAI, KYLLÄ ON LUPAAVAA


Nonnih – nyt on ainakin yritetty nukkua. Uni keskeytyi vain pari kertaa; toisen kerran siihen, että näin unessa entisen hyvän ystävän ja silleensä.... en ole tavannut häntä vuosiin, tuli ikävä ja oli pakko herätä! Toisen kerran heräsin oikeaan painijaiseen, johonkin murhasellaiseen – liekö joku lukemani kirja vaikuttanut. Yleensä ne eivät sitä tee, mutta poikkeuksiahan on. Kissikin heräili samaan aikaan aamuyöstä kuin minä. Nukkui ensin tiiviisti koivissani ja siirtyi sitten omin toimin baseen. Olen ilmeisesti liian lämmin unikaveri pidemmän päälle ,D

Jahas, tänään tiedossa? No, menemme työkaverin kanssa sinne kynä- & karkkimessuille. Jos jollakulla on vinksuta hyvä lahjus- tms. paikka, jättäkää viestiä. Tosin aiomme mennä sinne heti aamusta, ennen ruokista. Koska tämä on meille luvattu, olen usuttanut muitakin käymään. Outoa tuo välinpitämättömyys; ei huvita, ei jaksa, ei kiinnosta. Ymmärrän, mutta kun on lupa käyttää siihen työaikaansa. Ihmettelen, täällä Varastolla joutuu muutenkin usein ihmettelemään. Ihmettelin jo aikaisemmin ja nyt tässä uudestaan sitä, että minua ei perehdytetä työkaverini hommiin. Ihan sen takia, että koskaan ei tiedä, sairastuuko joku tms. Nytkin meidän puolipäiväinen työkaverimme on sairiksella ja töitä on rutosti. Voisin hyvinkin avittaa joissakin simppeleissä asioissa luppoaikanani. Herää kysymys, ovatko ihmiset kateita omasta työstään jne. Vanhaan tapaan: tunkekaa peukalonne vettä täynnä olevaan lasiin – jos siihen jää kuoppa, olette korvaamattomia! Ei, en minä hinkua kenenkään hommiin. Ajattelin vain, että se voisi helpottaa osaston toimintojen sujumista mm. sairastapauksissa tai kiireen iskiessä! Taidan olla sitten liian työnantajamyönteinen (huh, siis minä?) tai kiinnostunut asioista. Ei ole sopivaa näitäkään rakenteita horjuutella, kun ei tuollaista aikaisemminkaan ole tehty... Taidan tänään kysäistä työkaverin koulutuksesta, se kun ei ole koskaan käynyt missään ilmi. Täältä Varastolta löytyy nimittäin todella mielenkiintoisia asioita, kun hiukka miettii ja kuuntelee toisten juttuja.

Käväisin eilen Varaston lähikirjastossa. Enkä tietenkään malttanut lähteä ilman muutamaa kirjaa. Rohmusin hiukka Best Seller –hyllyä, vain kolme kirjaa sieltä. Lisäksi jokunen vanhempi Minette Walters kiipesi mukaan. Sitten ”tuo ja vie” kärrystä otin mukaani pari kirjaa omaan hyllyyni. Toinen ruotsinkielinen kolme opusta samassa sidoksessa. Tulee kyllä luettua, tiedän. Niitä ei nimittäin ole vielä suomennettu, ehkä ei suomennetakaan... Ja kirja on lukematon, käyttämätön – joku oli halunnut päästä siitä eroon. Mukaan tarttui myös lähes koskematon Agatha Christie, ei muutoin, mutta noin siisti kappale voisi päästä vaikka Kummisedälle lahjaksi hänen jonakin juhlanaan. Eli ihan hyvä reissu, sen jälkeen alkoi aurinkokin näyttäytyä ja iltapäivällä oli jopa kuumaa taksoa odotellessa. Silti taidan aamulla vetää kepoisen rotsin päälleni, nuo ilmat ovat kovin vaihtelevaisia näemmä.

Hörhö käväisi heti kotiin tultuani hakemassa rahansa – annoin siis kaiken ja uhkailin hankkimaan sen henkilöllisyystodistuksen, että saisi lopultakin pankkitilin auki! Olin ikävä ihminen ja heitin hänet välittömästi ulos. Olipa mukava ilta kotona. Luin, mässytin vähän evästä, siivosin kukista kissinsyömät pois – ruusut ovat siis vieläkin kunnossa. Lojuskelin lukemassa ja lepuutin koipia oikein kunnolla. Ahh! Tekipä hyvää eli itseni kanssa oli oikein kivaa =D Olen näköjään kolmen vuoden aikana erakoitunut tosi pahasti, myönnetään. Tämän vuoden puolella olen ehkä aivan hiukkasen päässyt siitä kuitenkin irti. Sitten sain taas postia, ystävän ostama jakku saapui, todettiin hyväksi ja hienoksi sekä kiikutettiin vaatekaappiin ansaitsemalleen hyvälle paikalle! Ziitosta vaan sinne... tilaisuus käyttää sitä tuleekin jo ensi kuussa. Varastolla on eräs tapahtuma, josta infoan ehkä myöhemmin.

Ja sitten yllytän kaikkia, ihan kaikkia, viikonloppuna sienimetsään. Useammalta taholta tarkistettujen tietojen mukaan juuri NYT ON SIENIÄ! Tosin osittain vähän oudohkoilla paikoilla alkukesän kuivuuden takia, joten etsikää... mutta sieniä siis on. Tämä on nyt todistettu puolen Etelä-Suomen alueelta lyhyinä rapoina. Muutama suppiskin on jo näyttäynyt, paras suppiskausi tullee vasta tuonne kuukauden vaihteeseen tai jopa lokakuun puolelle. Mutta kasseittain kanttarelleja ja herkkutatteja on kerätty aivan viime päivinä Helsingin välittömästä läheisyydestä sekä tuolta Rajamäen ja Kiljavan suunnalta. Juu, minä paljastan, koska olen itse paljon sienestänyt siellä enkä taida nyt päästä mukaan ,D Ja jos nyt ihan löydätte kasatolkulla sieniä, ettekä tiedä mitä tehdä, Welhotar vastaanottaa aina kaiken ylimääräisen ;D Tämä sienirapo saatu paljon kuljeskelevalta taksokuskilta, parilta leidiltä, jotka eivät asu aivan Helsingissä sekä eräiltä ystäviltä, jotka ovat saaneet kassitolkulla pakkaseen laitettavaa!

---------------------------------

Purrrrrrrrve, kaiffat! Hei, toi mein mami on tosi omituine. No juu, tehä tiärätteki jo, ku mä oon kertonu. Eile meinasi mennä Tuija alle ottaa suulist, orja ei antanu! Hei se suuttu viimmeks siit, ett mä tekasin mun asiat sinne. Mutt hei, sehän vaa oli niinku lannottamist >o< No, sitt me vähä leikittii huispukall ja semmosell pyäriväll jutskall, jos on hyöhenii ja kaikkee. Ja sitt mä sain kyll oikeet sekoruakaa. Mä en ollu syäny mun päiväruakaa, nii ni orja otti sen siisti lautase veks. Sitt se duunas jotai ja kohta tiätteks mull oli semmost tosi heekkuu donarimössöö (toim.huom. sössäsin haarukalla riistapalojen joukkoon tonnikalaa pieneksi). Aiva niinku mun tosi heekkuu, mmm. Mami, mun mami <3 Mä söin kaike ja nuali viäl lautase ja lattianki! Kunno safkaa, jesh! Ja sitt Poika ja Poja Reppu tulee huamenn, noi menee kaupoill ja kaikkee. Taas saa ainaski yrittää, ett ne toiss jotai hirmuse hyvää. Voi ku toiski... mä tiän, mull on viäl vähä kurmeesafkaa jömikses. Mami varmaa antaa sen illall. Muuteki mä oon ainaski mun miälest ollu kilti. Goisinu paljo ja sitt ollu illall mamin kaa. Vaiks sillee oon iha vähä loukkaantunu viäl siit vanhast Tuija-jutskast ja arestist kans. Mutt mamiiiiiiiih – mulle päivämuanaa, hei! Joo, se lupas heti, ku toi nakutus ny vaa loppus. Eli mull ei oo mitää uutta kerrottavaa. Ai nii, mamin yks kavru on ottanu pentukoiruli. Voi olla, ett neki tulee kylää joskus... Tota, se on semmose merkkine sekakoiruli, jost tulee iso >o< Mutt nyt se on vissii tooooosi piäni. No juu, semmone piän saa tulla, se on ok. Mami oo jaksanu ottaa fotoikaa, ku aina on ollu jotai hässäkkää tääll. Nii ett tänää viäl tämmöne, tsihih, voisin olla vaiks mä oikee piänen ja jo mamin luana.

Hei – se on sitt tosi kliffaa viikendii iha kaikill ja huamisee!

-------------------------------

Vincent – residenssini komein, kehuttavin sekä rakastettavin mies, ainoa, jolla on lupa oksentaa lattialle ja minä vielä siivoan urputtamatta =D

Päivän slogan: Olen lopettanut kaikki kovat huumeet, miksi tekisin poikkeuksen rakkauden osalta?

Päivän biisi: Perjantai on mielessäin

Luettua: Paul Auster – Sattumuksia Brooklynissä, ai että, Welhotar piti taas tästä! Saippuaoopperan tapainen romaani siitä, miten ihmiset hylkäävät ja pelastavat toisiaan. Sairastuvat, paranevat, tekevät hyviä tekoja, valehtelevat jne. Aivan mainio opus – suositan kaikille =D Frédéric Beigbeder – Apua, anteeksi, Octave Parango palaa taas. Tällä kertaa Venäjällä sohlaamassa kansainvälisen kosmetiikkafirman nimiin. Kauneuden diktatuurin ja nuoruuden ylistyksen satiiria, vai onko. Suomennos on melko omituinen, ammattina kausti, joka kuitenkin käy casting-tilaisuuksissa ,D No, alkukielellähän tämäkin pitäisi lukea. Toisaalta, lienee tarkoituskin ollut kääntää juuri näin. Niin omituinen tarina, että taidan suositella tätäkin, tosin vähän empien. Joku kun voipi ottaa tosissaan...

Vielä aivan tiedoksi tällainen asia, joka ehkä kertoo taksojen odotusajoista ja omasta lukunopeudestani. Nyt muutaman viikon aikana olen ottanut joka päivä kirjan mukaani ja lukenut odottaessani kuljetusta. Usein vielä paluumatkallakin, aamulla ei oikein näe lukea *virn*. Päivän aikana ehtii lukemaan sellaisen normikirjan, n. 200 – 250 sivuisen oikein hyvin. Vaikka jonkun kepoisan dekkarin, ilman mitään kiirettä. Että älkää ihmetelkö, jos luen entistä enemmän ,D En siis koske näihin ns. matkakirjoihin työpäivän aikana, vaan ainoastaan odottaessani ja matkan aikana! Asiasta saa jokainen tehdä omat johtopäätöksensä.

                                           

                                             PELOTTAVAN MUKAVAA PERJANTAITA!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti