keskiviikko 24. syyskuuta 2008

MINÄ VAIN VALITAN JA KÄNISEN - MUUT SAA SILITTÄÄ


Just joo, pikkujenkkilässä tapahtuu taas. Kyllä minäkin vihaan ihmisiä, mutta en minä sen takia asetta hanki. Niin helppoa kuin se olisikin. Kyllä sanan ja netin säilä on aivan riittävä, paljon tehokkaampi myös! Ei, en halua olla ilkeä kenellekään enkä pilkata ketään tai kenenkään oikeaa surua. Uskokaa pois. Mutta minua sitten nyppii tämä kriisiapujuttu – kuka tahansa Möhkä Kättönen täältä Malmilta on niiiiiiiiiiiin järkyttynyt, että tarvitsee justhetikohta kriisipuhelinapua. Ja pääkaupunkiseudun koululaiset – miksi ihmeessä? Tämä ei ymmärrä. Kuka tarjoaa kriisiapua, kun täällä kaverit hyppivät junan alle, vetävät itsensä kaulakiikkuun tai muuten vain lopettavat tupakanpolton kerralla? Kysyn vaan? Ei kukaan, ei niin yhtään kukaan. Jos menet arvauskeskukseen, sinulle nauretaan. MTT:ssa jonotusaika on 3 - 6 kk, eikä kaverin kuolema ole mikään ongelma. Ei edes läheisen kuolema, ei todellakaan. Nimimerkki: Kokemusta on! Päivän saapi olla pois töistä, 30 kpl:n mömelöreseptin saa – siinäpähän hoidat itsesi kuntoon. Veikeää tämä elämä, perkele! Tämä asia on tämän lokin osalta hoidettu nyt pois päiväjärjestyksestä...

Ennemmin tietysti valitan itsestäni. Sehän on paljon läheisempää ja tärkeämpää. Tänään pitäisi olla työarvaushoitaja, ketuttaa jo etukäteen. Minulla on peukalonhangallinen dokumänttejä mukana, varmuuden vuoksi. Tiedän tasan, mitä tekstiä sieltäkin tulee, argh. Eilinen päivä oli itse prleestä, kiirus kuin mikä ja koipia sekä kättä särki täpöllä. Jep, olinhan minä tehokas. Tosin poistuin välillä manailemaan muualle (-> eriöön...) ja kiroilin ääneen huoneessani. Jotkut kun edelleen kuvittelevat olevansa tasa-arvoisempia kuin muut. P-P itsekin ns. rehkii, tyytyväisenä varmasti, tottakai. Ja ruoskii alaisiaan täyttämään tilasto-odotukset. Kas, kuukausi lähenee loppuaan, voihan mähnän änkeröiset! Tässä viikon vielä pitää siis tosi hytinää. On se kiva, että saa puuhastella niin prleesti hvtin pienen palkkansa eteen. Kyllä – minä olen erittäin katkero, minä myönnän sen.

Ketuttaa sekin, että jotkut pyyhältävät töiden jälkeen sieneen ja esittelevät sitten saaliitaan. Minä kuolaan, mutta katsastan ylen eväitä ja kehun omaa kesäkurmitsamättöä – ihan itse pyydetty kesäkurmitsa. Pitäkää sienenne, prle. Voi että, kun pääsisi kävelemään - te ette voi ymmärtää! Mutta ei, eilenkin jo Varaston käytävät alkoivat tehdä tenää (ei tenaa!). Horjahtelin kuni Bambi sillä liukkaalla jäällä ja onnuin vauhdikkaasti eteenpäin. Enkä mene ostamaan sieniä torilta, se on mautonta ja kaikkien periaatteitteni vastaista... en, varmasti en osta! Tuota, paitsi, jos eteläisestä naapurista oikein edukas vaihtoehto eteeni väkisin tungetaan, suostun ehkä mahdollisesti harkitsemaan asiaa =I

Hah, Belgarion oli käynyt päivällä ja hakenut pakettini. Jep, jep. Tekstiilipakettihan oli aivan mainio! Lähtisiköhän tuosta näytettä kuvaksi asti, täytyy tarkistaa. Kenkulit olivat numeroa liian isot, taidan vaihtaa ne eli palauttaa, täytyy kokeilla vielä kertaalleen. Kututtaa, tilasin samaa numeroa kuin sandaalitkin. Olisivat maininneet, että malli on isompi! Tämä ei ole siitä mitenkään ilokas. Mutta asiat on siis hoidettu ja myös lähtevät paketit menneet. Vähän rahaakin on tulossa tilille (se, minkä siis iloisesti kulutin jo noudettuihin tarpeisiin). Toki usutin Belgarionia maistamaan kotona piirakkaa jne. En arvannut, miten siinä kävisi. Iltaruokaa oli äärivähän, vain pieni nokare ja tein sitten pari leipää. Olisin ottanut jatkoksi jonkun pienen makean. Tuota – kaapeissa oli vain näkkileipää, kaikki makeaan häivähtäväkin oli napsittu parempiin opiskelijasuihin. No, ei haita, söin kirsikat pois kuleksimasta ja tänään pääsenkin käymään taas Serkuissa ja täydentämään varastoja.

Minä en jaksa enempää – olen raatopoikki ja kello on 3.02. Ei näissä päivityksissäkään ole mitään järkeä, paitsi että tiedän, monesko ja mikä päivä on menossa. Ei kun vähän lepäämään... eipäs, keitänkin toiset kaffet. Ei minulla ole mitään sanottavaakaan. Minä olen vain tyhmä toimistorotta, joka ei tiedä mistään mitään!

----------------------------------

Purve, kissit! Mä oon siis hei iha järkyttyny. Poika kävi eile, ku mä olin yksi himass. Mä luuli, ett se tuli mun takii. Ei muute tullu. Se raahas tänne oikeen järkkyison paketi. No, onneks se vähä aikaa kuiteski seurusteli munki kans. Mutt sitt tuli mami. Ja avas ne paketit. Kammo, hei, vähäks mä sain hepulit. Mä pelästyi nii, ett oon viäläki iha öööööööönä! Se vaihto lakanat ja nyt mä en löydä ees itteeni niitte seast. On ku yhen maan lipun sisäll makoilis. Ja päiväpeittokaa ei sovi mun väreihi, mä taidan merkkaa sen tänää ku toi yks lähtee. Suihkuttelee sitt mitä suihkuttelee, mutt järkylt siis näyttää. Tiädä taas mikä toho on menny. Mäkää saanu mitää heekkui, tavismuanii vaa. Ja taas toi pyykkäs ja kävi ruiskus. Ihme hykieniaaki harrastetaa joka väliss. Mamill ei oo kaikki himass ny. Siis toi sänky! Mä en osaa kissikiälell ees sanoo, mitä mä siit funtsin hei. No, voi siäl yälä goisii, ku sitä ei kerta näke, mutt muute – mä en suastu laittaa siit fotoo. Orja voi laittaa, mutt mä toivon, ett ei. Antais olla ees vähä aikaa, ett ehtii tottuu! Järkyttää nyt kissii tolla tavalla... mä yriti esittää, ett jos vaiks toi eile iltane aurinko viimene silaus tualt taloi välist fotoks, mutt se sano, ett se ei näy oikee. Ei välii, mutt ei mein sänkyy, mami, eihä, pliiiiiiiiis....


Kliffaa keskimmäist viiko päivää ja huamisee!

------------------------------------------

Vincent, kerrankin sain sinut järkyttymään – kissan ilmeet olivat kieltämättä vinkeät, ovat muuten vielä nyt aamullakin. Perusturvallisuus lienee järkkynyt pahemman kerran ,D

Päivän slogan: Kaikki on vaarallista, mutta kaikkein vaarallisinta on elämä!

Päivän biisi: All The Young Dudes

Luettua: György Dragomán – Valkoinen kuningas, tuota, enpä oikein pitänyt. Tätäkin on jossakin hehkutettu, mutta ei ole minun makuuni. Tarina pojasta, jonka isä on vankileirillä, eletään ”jossain kommunistisessa Itä-Euroopan maassa”. Pojan elämän täyttävät koulu ja leikit sekä tietysti harrastukset, ohjatut sellaiset. Valtio kuitenkin tarkkailee kaikkea, kansalaisten jokaista liikettä ja väkivalta sekä lahjonta ovat arkielämää. Tuota – siis jotenkin tämä ei nyt toimi. Tyyli on nihkeää, tekotaiteellisen lapsekasta. Kieli ja tarina eivät mielessäni kohtaa millään tasolla. Eli, en suosittele. Kyse ei ole niinkään aiheesta kuin kirjoittajan tavasta kirjoittaa, joka ei mielestäni vain sovi tähän. Alexandra MarininaKuoleman käsikirjoitus, lienee 7. Kamenskajan tutkimus... Aluksi en pitänyt näistäkään ihmeemmin. Mutta, nämä ovat omalla tavallaan hauskoja, rikoskirjoiksi näistä ei ole. Pikemminkin minä luen näitä kertomuksena nyky-Venäjän tilanteesta ja sen eri ilmiöistä, ne tulevat esille mukavasti tarinan ohella. Eli tarinasta ei taaskaan ole oikein miksikään ja siitä ei sen ihmeempää. Kirjoja suosittelen kaikille nykyisestä Venäjästä ja sen lieveilmiöistä kiinnostuneille. Joskus näistä löytää käsittämättömän outoja yksityiskohtia. Pitää oikein miettiä mistä on kyse. Silloin pitää kuvitella makaavansa Moskovan liepeillä keskihintaisessa hotellissa (huonossa siis) ja lukevansa näitä valmistautuen huomiseen kokoukseen paikallisen yhteistyökumppanin kanssa ,D 

                                           

                                              KETTUMAISTA KESKIVIIKKOA!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti