sunnuntai 28. syyskuuta 2008

SUNNUNTAI ON INHOKKIPÄIVÄNI =E



Ähh, taas lievästi tympii. Nukuin huonosti, tavallista huonommin. No, käytän tämän päivän goisimiseen. Mitä välii... Yritin tuossa jo uusiouniakin, näytettiin niin ikävä kotivideo, että päätinkin päivittää – ainakin osan aikaa ,> Sunnuntai – jäks, inhokkipäiviäni!

Kirjasto tarjosi eilen melkein parastaan, kassillisen uusia lukemattomia kirjoja! Ziitosta vaan, oikein hyvä juttu. Kaupoista ei sitten mitään erityistä saatu, normiruuat vain. Koivet sain tod. kipeiksi eli eilisilta oli taas yhtä hemmettiä, samoin yö eikä aamussakaan ole vielä kehumista. Eli särkee, jomottaa ja juilii. Ottakaa jostakin vanhasta päivityksestä muut manaukset!

Lounaaksi kärtsäsin pika-pikaa sen lohen puolikkaan, joka oli jömmassa pakkasessa. Belgarion ja Vincent vahtivat toimia huolellisesti ,D Lisäksi perunoita – oikein hyviä tänä vuonna, muuten. Vihanneshässäkkää ja koipivammaisen sienikastiketta, eli kastike Liiterin isoista herkkariviipsaleista, purjosta ja kolmen juuston kermasta. Oli muuten melkein kuin oikeaa, ainakin meille kelpasi. Lisäksi mätettiin vähän Bostonkakkua, kirsikkapiirakkaa ja kaffetta. Belgarion sai pienen kassillisen evästä taas mukaansa, niitä herkkuja enempi, ettei minun tule kaikkea ängettyä isoon kitaani.

Belgarion imuroi taas puolestani, ziitos siitäkin, muuten en olisi pystynytkään mihinkään. Lisäksi vaihdoimme verhot makkariin. Kas kun muut siirtyvät "talven lämpimään värimaailmaan" Welhottaren residenssissä siirrytään musta-valkoiseen! Pitäkää tunkkinne ja tavisasumisenne, minä laitan mitä minä haluan. Ja laitan. Nyt on taas kotoisa olo, marimekkoa ikkunassa (eikä taatusti sitä prleen Unikkoa, jota joka paikassa muualla on!) ja seinällä, siistiä semmoista ja vähän erikoisempaa. Ei ole joka ikkunassa, ei ainakaan aitoa vuodelta 1961. Nih kerta! Tämä on tyytyväinen eikä Belgarionkaan näyttänyt kovin oudoksuvalta. Belgarionillehan menivät ne verhot, jotka olivat myös vanhaa maria. Hän on hyvin tyytyväinen uusiin verhoihinsa ja tuo ehkä ensi viikolla mattonsa pesuun. Ehdotin muutenkin pientä huoneensa kohennusta. Ihan piristys- ja toisaalta allegriamielessä – meillä molemmilla kun on tuo allegria ikävämpää ympärivuotista eli siivous on aika pakollista puuhastelua.

Koska mielenterveydestä on ollut niin paljon puhetta, erään tätsyn vinksun mukaan kävin pitkästä aikaa ostoksilla Mentalwearin sivuilla. Belgarion sai opiskeluun sopivan paidan ja minä avainnauhan. Tuota, huvittavinta on, että Varastolla kukaan ei tajua tuota juttua – siis minulla on avaimet! Ai, että ei naurata, ei ole mikään pakko. Minusta juttu on hemmetin hyvä ja muutenkin suosittelen Mentalwearin tuotteita, ikinä ei ole kehnoa tullut, toimitus on nopeaa ja maksu hoituu samantien. Että sinne vaan, jos paitatarve iskee!

Päivän hekotukset sain illalla. Lankapuhelin soi ja kaunis kirkas tytön ääni kyseli Mummia *pärsk*, en voinut olla hekottamatta. Selitin tytölle, että en tietääkseni ole mummi ja hänellä on varmaan väärä numero. Tyttö oli ilm. itse valinnut numeron, koska hyvin kaukaa kuului äidin kälätystä. Oli pakko soittaa heti Belgarionille ja kysyä, onko hän todellakin isä =O Belgarion rähähti, kikatti ja yritti siinä välissä selittää, että erittän epätodennäköisesti... Sanoin, että jospa kuitenkin pitäisi mielessä. Että jos minuakin jossain vaiheessa tarvitaan ;D

No niin, kohta taidan riipaista toiset aamukaffet pullanpalan kanssa, terveys-sairas-arvaaja voi haistaa jotakin epämiellyttävää, ihan mitä haluaa siis. Otin myös broiskusuikulaa sulamaan. Päivällä käristelen suikulaa, teen selleri-porkkana-paprika-sipuli (unohtuikohan jotakin) –mätön kaveriksi. Kaikki emmeet sai putken kioskista äärihalvalla nimittäin! Lisukkeeksi ohraa tällä kertaa. Tattari on työkavereiden mielestä vähän päällekäyvän näköistä ,D En tiedä, minä pidän siitä – vahva maku on meikäläisen mieleen (kunhan muistaa sen hyvän huuhtelun ennen keittämistä) ja irtonaisuus on kivaa. Riisi maistuu näiden jälkeen kuulkaas aika plassulta. Varsinkin kun naureskeltiin näille U.B:n kerta-annos pikariiseille, jessus, kukahan niitä ostaa???? Varsinainen floppi ruuanlaitosta pitävälle nimittäin. Exä käyttää juuri tällaista tuotteita, muun muassa tällaisia, kaikkea muutakin ns. modernia ja nopeaa, vaikka miehellä ei muuta olisi kuin aikaa opetella kunnollisen ruuan laittamista... Hups, anteeksi, ei siis mitään Exää vastaan, ei toki............argh!

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, mä en nyt tiädä mitä sanoo, mutt toi mami toi tiätteks kirjoi ku haisu hyväll. Mä menin jo kassill tuaksuttelee ja sitt hinkkasi itteeni kirjapinoo ja kaikkee. Olikoha ne jonku kissin kotoota tullu just? Tai monen kissin? Oli kuulkaas miälenkiintost – ja noi kaks nauro =( Ja sitt mami vähä hualestu ja hei, se laitto sitä suihkuu niihi. Tota, kyll mull kävi miäless, ett jos piän merkkaus... mami vissii arvas sen. Aika vaikee kai siäl kirjahtimoss selittää, ett miks ne haisuu kissipissill. Ett nyt ne on merkattu mamin haisull! No, mami duunas sitä punast fisuu ja mä sain sitt silt pari piäne piänt biittii ja Pojalt kaa. Mmm, on ne kivoi, mutt Poika on kivoin! Se ei tunke haisui ja semmost eikä töni toisii ja muuta. Se on kilti! No, toi mamikii taas kaht uutta muanaa, mitä ei oo koska aikaisemmi ollu. Mä saan taas koklaa, mikä ois hyvää mun miälest. Nii ni mä sain sitt olla makaas Poja viakus taas soffall ja se teki mulle tilaaki, ett mä mahun. Se on kuulkaas oikee herrasmiäs niinku. Mami vaa tunkee ittesä tualil, vaiks näkee, ett mä istun ja pummin fisuu siinä. Ei mitää tapoi, niinku. Mutt Pojalpas on, siks mä oonki mialuust sen kaveri. Ja sitt se kans imureeras, mä sain olla iha rauhas, se ei hätyytelly mua mistää. Mami joskus hätyyttelee, jos mä oon tiälä (toim.huom. Poika ei tiedä imuroida kaikkia karvapaikkoja!). Ni ett mull oli oikee hyvä päivä, tosi hyvä! Ja tänääki mami lupas mull vähä tota broiskuu ja uutta muanaa, jos mä kiltist syän sen vanhan pois. Kyll mä varmaa saa sen syätyy jossain väliss. Mmmm, mun mami, äske viäl goisittii – täss mä muute tsiigailen niit lainakirjoi >o<

Kliffaa söndaagii, mennää goisii, nähdää huamenn!

-----------------------------------

Vincent, olet kyllä maailman paras kissa pummimaan ihan mitä tahansa ruokaan vähänkään viittaavaa!

Päivän slogan: Älä missään tapauksessa anna vogonien lukea sinulle runojaan!

Päivän biisi: Mister Postman

Luettua: Staffan BruunKadonnut Beatles-nauha, ei ollenkaan kehnoa virittelyä. Burt Kobbat jaksaa toimia vielä vanhempanakin *virn*. Itse tarinakaan ei ole hassumpi, kivoja vinksuja vanhoihin biiseihinkin löytyy rutosti. No, joitakin ne voivat toki ärsyttää. Eli minä pidin. Tarina oli tosiaan kohtuuälykäs, nopsalukuinen ja suht hyvin kirjoitettu. Suosittelen dekkareiden kavereille, tässä siis toinen kotomainen vaihtoehto ,D Robert Jordan – Uusi kevät, Ajan Pyörän johdanto-osa. Tätä olisi tarvittu jo vuosia sitten, kun itsekin aloitin Ajan Pyörän lukemisen... Eli tämä kertoo, mitä tapahtuu ennen tapahtumien alkua, miksi mitäkin tapahtuu ja mikä on eri asioiden tarkoitus ja lopputulema. Kirja alkaa lapsen etsimisellä, lapsen joka syntyy tiettynä aikana. Lohikäärme on siis syntynyt, häntä etsitään jne. Luettavaksi kaikille ikinä Ajan Pyörään tarttuneille, varsinkin vasta aloittaneille tai sarjan jo lopettaneille. No, meillä tämä on ollut englanninkielisenä versiona käytössä jo alussa, joten paheksuimme taas tätä kotomaista julkaisupolitiikkaa. Josta pakko kertoa –tarina. Belgarion sai yläasteella hyvän numeron äidinkielen aineesta, mutta mukana oli huomautus, ettei omia mielipiteitään ole suotavaa tuoda julki tuolla tavalla. Miten, kysyin minä. Hyvin jo tuolloin koulutettu lapseni oli kritisoinut suomalaista kustannuspolitiikkaa eli sitä, miten esim. näistä pokkareista (n. 10 juuroa/kpl) on yhdestä kappaleesta suomennettu ja painettu 2 – 3 opusta, jotka maksavat 20 – 30 juuroa/kpl. Aineessa luki jotenkin tähän suuntaan "tässä suomalainen kapitalismi on huipussaan ja kustannusyhtiöt tahkoavat rahaa nuorilta innoikkailta lukijoilta"! Welhotar nauroi ja hyppi iloissaan, Belgarion oli tyytyväinen, kumma kyllä opettajat eivät. Eli älkää ostako näitä kirjoja, lainatkaa ne tai ostakaa mieluummin vieraskieliset versiot. Welhotar itse suosii ruotsinkielisiä, Belgarion englanninkielisiä versioita – kummatkin ovat erittäin halpoja kotomaisiin verrattuna!

                                         

                                                 ÄH - SÖNDAAGIA VAAN!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti