lauantai 13. syyskuuta 2008

JATKUVASTI TÄÄLLÄ NUKUN...


Hulluhan minä, juu. Se on nyt todistettu. Olen nukkunut suvereenisti eilisestä n. klo 17 alkaen klo 3 asti. Sellaisia 1 – 2 h tunnin pätkiä, siis. Välillä lukenut ja keitellyt kaffetta, puuhastellut jotakin jne. eli ollut pidempäänkin valveilla. Eikä tämän enempää ota päähän! Jotkuthan vannovat keskeytymättömien yöunien voimaan. Minä en, kunhan sitä unta vain saa. Eikö joku hyvän unen tae ole myös se, että minä todella näen unia ,D Äsken juuri maisteltiin erilaisia suolaisia piirakoita jossakin isossa koululuokassa tai koekeittiössä. Se, mitä söin, oli niin hyvää, että heräsin omaan kiittelyyni kuola suusta valuen! Ei, se ei voi olla päivän ruokavinkki.
Jahas, sitä täytyy meemille heti aamusta, kun Susu kerran pakottaa:

Hoitotahto

1. Minua ei pidä hoitaa lainkaan, jos on toiveita, että erkanisin helposti ja nopeasti elämästä! Napatkaa se töpseli siis seinästä – heti!
2. Jos kuitenkin hoidetaan, tehtäköön se kotona tai jossain miellyttävässä ympäristössä, esim. ravintolassa.
3. En suostu syömään vellejä enkä puuroja, en myöskään maissihiutaleita! Aamupalla on oltava vaffaa kaffetta, paahdettua ruisleipää ja jotain juustoa. Siis kaffetta!
4. Ruuan ei muuten ole niin väliksi, mutta jos sitä aletaan tunkea letkuilla, palataan kohtaan nro 1.
5. Seura saisi olla hyvää ja vilkasta. Paljon mukavia vieraita ja tuliaisia. Tässä vaiheessahan on jo lupa juodakin niin paljon kuin vain saa alas, nestehukka, juu nou!
6. Vaadin, että kirjakärry käy luonani kerran päivässä tai tarvittaessa useammin!
7. Kirjateline, jos en pysty enää pitämään kirjaa, sekä mahdollisesti myös lukija tarpeen. Pidätän toki itselleni oikeuden valita kirjat! (huh!)
8. Musiikkina omat oikeat vinyylit sekä Radio Suomi (ehdottomasti Merisää!!!!).
9. Hoitajat mieluusti miehiä, joissa olisi jotakin katsottavaakin (jos siis näen enää mitään) ja tunnusteltavaa.
10. Jos näitä ei pystytä toteuttamaan, palataan edelleen kohtaan nro 1. Eli heippa vaan ja kiitti kaloista...

Eilen pidimme sitten osastokokouksen. Jep-jep, puolen aikaa ei toimistorottien edes odotettu olevan läsnä. Kävimme paikalla vain kuulemassa numeraalista tietoa ja ennusteita -> lue: määräaikaisuuksia ei jatketa, ei ainakaan kaikkien. Tämä ei tod.näk. koske toimistoväkeä, mutta sitäkään ei tiedä. Olen siis erittäin varuillani. Muutoin meni normihommia väsäillessä eilinenkin päivä. Olin väsynyt, niin väsynyt, että hävetti. 

Herjaamolta entinen työkaveri pistäytyi iltasella eli klo 17 maissa, minä olin jo sängyssä ensimmäisillä pätkäunilla. Ei hänelläkään ollut aikaa pitkään viipyä, kiitos ja poikkeahan uudestaan. Vincentkin jäi kaipaamaan, kun kissiä kohdeltiin niin kauniisti.

Vincent, niin, teki taas tepposet! Merkkaus keskellä klaffisoffaa. Sain jälleen kerran alkukantaiset raivarit – prle, minä olen oikeasti kaikkeni tehnyt. Siinä lienee se ainoa pläntti, johon ei ole suihkuteltu moneen otteeseen kerroksittain karkotetta. Ai että, manasin, jupisin, räyhäsin. Ei, en koskenutkaan Vincentiin ja hän sai kaiken, mitä oli vaillakin. Ilmoitin vain, että se oli sitten tosiaan viimeinen kerta. Ensi kerralla harkinnassa on melko radikaaleja toimenpiteitä! Minä en jaksa haistella kissankusta, en myöskään pestä pyykkiä päivittäin.

No, täytyy tästä kohta toiselle kaffelle. Luen tuon kirjan loppuun ja sitten Belgarionin kanssa Malmille. Kirjastossa odottaa vino pino varauksia. Pitää käydä myös Karjaustalossa ja muuta pientä. Ostoslistakin on aika himskatin pitkä – kaikkea uupuu, varsinkin pesuaineita, grrr. Josko tänään olisi fisupäivä, jotakin fisumuonaa.... jos Belgarionilta kysyy, se on ehdottomasti paistettua lohta ilman mitään sen kummempia piperryksiä. No, ans kattoo. Lohta näytti olevan Kittarin tarjouksessa, jos Belgarion suostuu itse sitä noutamaan, minä kyllä fileroin ja perkaan!

Hmph, tunnustan, olen jälleen ostanut kirjan *häpeää nurkassa*, mutta kun se oli Huutiksessa melkein ilmaiseksi, siis äärihalvalla ja minä haluan sen hyllyyni! Nih! No tuota, ostin minä vähän petivaatettakin alennushalvennuksella. Pussilakanat alkavat olla lahonneita, päiväpeitto myös. Joten ensi viikolla tulossa uutta maattavaa! Rapoa taas sitten aikanaan... Itse asiassa uusi sänkykin olisi tarpeen!

-----------------------------------------

Terrrrrrrrrve, kaiffat! Varsinki toi uus Winston, ku se o melkee ku Vincent ja tosi komee, niinku mäki >o< Mami näytti ne fotot, meinaa ja kehu viälä. Mä nähkääs tein taas torpson jutskan. Unohdin nimittäi, mitä olin luvannu ja merkkasi keskell klaffisoffaa. Mitä toi hermoo, ei se menny ees patjaa asti. Siihe matoll vaa, ku on soffan pääll. Tajuu nyt, vaiks vähä nolo olo onkii! Hirveet raivarit toi sai ja jupis ja räyhäs iteksee. Ei se mulle mitää. Mutt niinku iteksee, en kehtaa toistaa. Vaiks sitt se alko jo puhuuki iteksee levottomii. Ett ei kai se tosissaa. Ei se voi. Se puhu jotai HeSyyn palauttamisest tai Pojan hoitamisest tai jotai semmost. Ei se voi, oikeesti. Ku me kuiteski nukuttii taas koko yä kimpass iha nätist ja semmost. Eihä se voi mua sillee kohdella..... tota, kai se voi. Voi vinde, hei kaiffat, mitä mä oikee teen?! Mä oon nyt iha kirjaimellisest liriss - oikee kuses, meinaa, jos saa sanoo. Mä tiädä mist toi nyt tuli, ku oltii jo pitkää ok. Siit kai, ku partsill ei enää voi oikee olla eikä oo suulist. Ja sehä on mamin vika, ku ei kerta järjestä tommost, nih! Ja ku se ei kerta oo paikall joka päivä, niinku sen mun miälest pitäs. Seki on epist. Sen KELAn pitäs päästää se kissanhoitotuell tosi noppaa, nii tääki jutska hoitus ja kaikki ois kondiksess. Meniskö joku ja vetäis sitä KELAa turpii, mä ite oon sen verta snadi, mutt joku kookkaampi kavru. Mull oo fotoikaa, ku mami on nii kamala väsyny. Eilenki melkee itki, ku meni goisii... se ihan kaatu sänkyy! Oikeesti siis hei, se ei jaksunu ees syädä. Se söiki jotai vast yälä ja keitteli kaffei ja semmost. Ei oo meill nyt oikee hyvi, ei.


Mutt mä toivon teill muill tosi kivaa viikendii, huamisee!

----------------------------------------

Päivän slogan: Minä olen edelleen väsynyt, väsynyt kuin kivikasa!

Päivän biisi: Ei yksinäinen unta saa =b

Luettua: Kaarina Valoaalto – Avantgarderob ja muuta irtaimistoa, jössus, että Welhotar piti tästä. Erittäin lyhyitä mininovelleja täynnä omituisen kummallisen hihityttäviä tapahtumia, jopa samoille henkilöille. Kuka kulkee täällä pannumyssy päässä? Miksi kesämökin hedelmistä puuttuu paloja? Lukekaa vaikka, mitä Pipalukille tapahtui! Welhotar suosittaa täpöllä, tämän syksyn parhaita kotimaisia! Jack Higgins – Tappotanner, nimestä voi arvata kaiken. Machomättöä pahimmoillaan ja tietysti pahiksina arabit. Verta, suolenpätkiä ja muka ihmismäinen motiivi, voihan ikenet! Älkää koskeko kuin tunput kädessä, jättäkää hyllyyn, pliiz. Minulla tämä oli suorastaan työtapaturma eli en suosittele kenellekään, unohtakaa koko juttu!

                                      

                                           LUANNIKAST LAUVANTAIT!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti